Kirjaston kulmilla

               Antti Nylén: Häviö (Kosmos 2018) Antti Nylén on menestynyt esseisti ja suomentaja. Hänet on seppelöity monin kirjallisuuspalkinnoin, hän luennoi yliopistoissa ja puhuu kirjallisuustapahtumissa, hänen teoksistaan otetaan tämän tästä lisäpainoksia ja onpa hänet nostettu uuden suomalaisen esseen keulakuvaksikin. On kulunut klisee sanoa, kuinka hyvin Nylén kirjoittaa. Meriitit ovat kiistämättömät. Kuitenkin: ”Menestys on kirjallisuuden ja taiteen piirissä erilaista kuin muualla”. Minkälaista sitten on kirjailijana menestyminen, julkinen taiteellinen työ (”kirjailijana esiintyminen”), jonka­­­­ takana Nylén ”painii musertavien toimeentulon, motivaation ja mielenterveyden ongelmien kanssa”? Häviö on katkera ja tuskallinen omakuva kirjailijan ”urasta” 1990-luvun alusta – jolloin Nylén otti ”ensimmäisen peruuttamattoman ja siksi anteeksiantamattoman askeleen häviötä kohti” – kevääseen 2018. Monologimuotoisessa kirjassaan Antti Nylén kuvailee tietään kirjailijaksi, eli ajautu

   MOONLIGHT (2016, ohjaus Barry Jenkins ) Täysin ansaitusti parhaan elokuvan Oscarilla palkittu Moonlight on kertomus Chironista, joka kasvaa Miamissa. Kolmeen eri elämänvaiheeseen jaettu elokuva seuraa kiusattua, isähahmoa kaipaavaa poikaa, josta kasvaa huumeriippuvaisen äitinsä ja seksuaalisen identiteettinsä kanssa painiskeleva nuorimies.  Moonlightia ei voi kutsua hyvänmielen elokuvaksi, mutta se on vavahduttava ja täynnä tunnetta. Nuoren Chironin tueksi ja turvaksi ilmestyvää Juania näyttelevä Mahershala Ali sai vangitsevasta roolityöstään Oscar-palkinnon ja Chironin äitiä esittävä Naomie Harris tasapainoilee epätoivon, lempeyden ja raivon välimaastossa ajoittain jopa ahdistavan taidokkaasti.  Moonlight on yksi viime vuosikymmenen parhaita ja tärkeimpiä elokuvia. Vaikka se on mustan yhdysvaltalaispojan kasvukertomus, se on samalla täysin universaali tarina. Tarina kaipuusta, sanojen voimasta ja yhteydestä toiseen ihmiseen. Jos katsot tämän Pride-viikon aikana vain yhden eloku

Pilvipoutainen viileä aamu koittaa kaakkoisessa Suomessa. Mökillä on mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen. Ilma on paras mahdollinen sieniretkelle! Jo edellisenä iltana ajaessani hämärissä mökille huomasin viikossa nousseet punikkitatit tontin laidalla, ne kerätään vasta myöhemmin. Tatit ovat huonoja säilymään ja ne kannattaa putsata mahdollisimman pian. Tatit ovat myös helppoja aloittelijoille, meillä on vain yksi myrkyllinen tatti (tauriontatti) ja sitä ei onneksi täällä idässä kasva. Sappitatti taas ei ole myrkyllinen, mutta maistuu pahalle. Itse en kaikkia tatteja edes tunne, mutta maistan palasen ja hyvältä maistuvat lupsahtavat korin pohjalle. Eniten kerään punikki sekä herkkutatteja, ne ovat varmoja valintoja. Punikkitatti kannattaa kypsentää kunnolla, se voi aiheuttaa muuten herkille vatsavaivoja. Tuhdin aamupalan jälkeen laitan kumisaappaat jalkaan, kouraan tarttuvat vielä sienikopat ja hyvä veitsi. Mökkilokit toivottavat rääkynällään hyvää matkaa metsän siimekseen. Tämä on