Kirjaston kulmilla

  Riikka Kaihovaara:  Villi ihminen   (Atena 2019)  Villi ihminen  on dokumentaristina ja toimittajana tunnetun  Riikka Kaihovaaran  ensimmäinen esseekokoelma, kirja nykyihmisen vääristyneestä luontosuhteesta. Kirjan perusteesi on yksinkertainen: moderni ihminen on työntänyt luonnon syrjään, lakannut ymmärtämästä sitä, ja tullut sokeaksi sen lainalaisuuksille. Kieroutunut luontosuhde on johtanut moniin ongelmiin, joista massiivisimpana planeetanlaajuinen ekosysteemien romahtamisen uhka. Apua ongelmiin on etsitty teknologisista ja taloudellisista oljenkorsista, mutta ne yksin eivät riitä. Tarvitaan ajattelun muutos – uudenlainen luonnonymmärrys, jota Kaihovaara kirjassaan hahmottelee.  Kaihovaara kirjoittaa liasta, rumuudesta, Werner Herzogista viidakossa. Talousmetsästä, joutomaista ja pimeästä mielestä. Hän pyrkii löytämään luonnon todellisen olemuksen ja karttamaan sen naiivia romantisointia. Kaihovaaralle luonto ei ole hellä, ihmistä rakastava Äiti Maa, eikä myöskään ihmisen r

 Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen, Otava 2019 Tämä oli mukaansatempaava esikoisteos johon toivoisin jatkoa.  Kirja sijoittuu pieneen kyläpahaseen ja vuoteen 1942. Kaupungista maalle parempien ruokapatojen äärelle muuttanut Lydia saa asuinkumppanikseen Annan, kylän matriarkan pojan morsiamen. Tytöt päivystävät muutaman tunnin vuoroissa puutornissa ilmahyökkäyksen varalta ja koettavat pyörittää talon ja kylän kaikkia töitä ja toimia. Lähes kaikki miehet ovat rintamalla.  Maalla on hieman enemmän ruokaa kuin Helsingissä oli ja Lydia viihtyy kylässä ja iloisen Annan seurassa mainiosti, vaikka isä pitikin jättää Helsinkiin yksi asumaan. Hieman Lydia kadehtii kun Annalla on sulhanen ja kirjeet kulkevat ja niitä luetaan ahkerasti. Kun rintamalta pääsee sulhanen lomille ja tuo mukanaan tovereita niin Lydiakin saa oman mielitietyn, viimeinkin.  Tyttöjen arkeen saapuu myös toisenlainen lisäys. Metsästä harhailee kulkuri, jolla on kovin erikoinen tausta. Hänestä tulee suuri apu kylän hommiin j