maanantai 16. tammikuuta 2017

Jos Neropatin päiväkirjat-kirjat kolahtivat...

...mitä sitten voi lukea kun ne on kaikki luettu?

Aika monet (varsinkin pojat) ovat tykänneet lukea Neropatin päiväkirjoja, ja kun ne on luettu iskee tyhjyys...mitä sitten?

Neropateissahan kivaa on huumori, se, että päähenkilö on poika ja se, että ne on kirjoitettu sarjakuvamaiseen muotoon.

Olen tähän koonnut listaa jossa on ehdotuksia muista sarjakuvamaisista kirjoista jotka ovat hauskoja, sekä lopuksi muista kirjoista jotka ovat olleet suosittuja noin viidesluokkalaisten mielestä - toivottavasti näistä löytyy kivaa luettavaa :)



Sarjakuvamaisia helppoja kirjoja noin viidesluokkalaisille 2015

Benton: Rakas nuija päiväkirjani
Kinney: Neropatin päiväkirjat
Luhtanen: Totuus Tarusta (Taru on jo yläkoulussa) 
Onkeli: Selityspakki
Pantermuller: Lotta Levoton ja suuri kanikaaos
Pastis: Timi Möhläri
Peirce: Iso Nipa
Pichon: Tom Gatesin mahtava maailma
Rodkey: Tapperin kaksoset sotajalalla (keskenään)
Russel: Nolo elämäni (päähenkilönä tyttö)
Stanton: Olet ilkimys, herra Gummi!






Muita sopivia kirjoja noin vitosille, tytöille ja pojille

Barrows: Isa ja Bea (myös helppolukuiset, nuoremmille kuin Klementiina)
Byng: Molly Moon
Carter: Mysteeritytöt
Delikouras: Nörtti, neljä osaa
Gahrton: Eva ja Adam, Rosan elämää - sarja
Gaiman: Coraline (fantasiaa)
Kuronen: Vili Voipio-kirjat
Larry: Zac Power (helppolukuiset)
Noronen: Supermarsu-kirjat
Parvela: Kepler 62 - sarja (sci-fiä) 
Pennypacker: Klementiina-kirjat
Scarrow: Time riders - sarja
Stine: Goosebumpsit (kauhua)
Walliams: Herra lemu, Poika ja mekko
Veirto: Kivimutka-sarja (jännitystä)




torstai 24. marraskuuta 2016

Aki Ollikaisen kirjailijavierailu

Pimeää marraskuun iltaa piristi Aki Ollikaisen kirjailijavierailu, joka järjestettiin Järvenpään kirjaston Tyyni Tuulio –salissa 22.11.

Ollikainen on tunnettu etenkin esikoisromaanistaan Nälkävuosi (Helsinki: Siltala, 2012), joka sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Esikoisteos oli ehdolla myös Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon saajaksi ja se on herättänyt kiinnostusta ulkomailla.
Ollikainen kertoi tilaisuudessa, että hän on jo nuoresta asti kirjoitellut paljon, mutta tekstit ovat jääneet lähinnä pöytälaatikkoon. Ennen Nälkävuosi-kirjan kirjoittamista hän lähetti aineistoa kustantajalle, mutta vaikka hän toteuttikin kustantajan parannus- ja korjausehdotuksia, hän ei saanut julkaistua teostaan.

Ajatus Nälkävuosi-kirjaan syntyi Ollikaisen mielessä, kun aihe alkoi puhutella häntä siitä syystä, että hän koki että kerjäläiset on usein sivuutettu historiankirjoissa. Ollikainen halusi pitää tekstin intensiivisenä, siksi kirjasta ei tullut paksua vaikka aiheesta olisikin riittänyt kirjoitettavaa. Tuomas Kyrö luki tekstin työvaiheessa, ja Ollikainen sai häneltä tukea ja vinkkejä. Kyrö kannusti myös tekstin lähettämistä kustantajalle, ja tällä kertaa kustantaja innostuikin saman tien kirjasta ja se julkaistiin vuonna 2012.  
Ollikainen kertoi vierailunsa aikana, että kirjoittamiselle on ajoittain hankala löytää tarpeeksi aikaa ja usein hän kirjoittaakin myöhään yöllä, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Hänen vaimonsa, Milla Ollikainen, on myöskin kirjailija, tosin hän kirjoittaa dekkareita. Pariskunta joutuukin usein sopimaan kirjoittamisvuoroista, jotta kummallakin olisi aikaa keskittyä omiin teoksiinsa.

Vuonna 2015 Aki Ollikainen julkaisi toisen romaaninsa Musta satu (Helsinki: Siltala, 2015). Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt lasten runokirja Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen (Helsinki: Otava, 2016)
ML

maanantai 21. marraskuuta 2016

Novellikoukkuilua

Tänä syksynä meidän kirjastoomme rantautui Novellikoukku. Se on lähtöisin Helsingin Viikin kirjastosta, jossa se alkoi muutama vuosi sitten. Sieltä se on konseptina levinnyt ensin Helsingin muihin kirjastoihin, ja sieltä sitten ylä edemmäs ja edemmäs Suomen eri kolkkiin.

Novellikoukun idea on se, että joku ennalta sovittu henkilö lukee ääneen novelleja, ja niitä voi tulla kuuntelemaan kuka tahansa. Samalla voi neuloa tai virkata omaa työtään, tai tehdä hyväntekeväisyysneulontaa lahjoituslangoista. Tapahtuma on maksuton, ja mukaan voi liittyä vaikka kesken novellien luvunkin jos sattuu osumaan paikalle vaikka vahingossa.

Novellikoukku valmiina
Meillä näitä Novellikoukkuja järjestetaan kerran kuussa ja illaksi on valikoitunut torstai-ilta. Novelleja luetaan keskellä kirjastoa, jolloin niitä voi istahtaa kuuntelemaan vaikka vain vähäksikin aikaa. Neulekahvila Lentävä lapanen on mukana touhussa lahjoittamalla meille lankoja ja puikkoja ja ohjeet, kuinka tehdään junasukka. Nämä junasukat sitten lahjoitetaan ensi vuonna syntyville vauvoille, se on Suomen juhlavuoden tempaus. Siksi lahjoituslangatkin ovat sinivalkoisia.

Tässä syntyy junasukka
 Mukaansa voi ottaa myös oman käsityön ja tehdä sitä samalla kun kuuntelee novelleja. Tai sitten voi istua vaikka silmät  kiinni ja uppoutua tarinoiden maailmaan. Novellikoukussa on myös kahvi- ja teetarjoilu, joten voi siemailla lämmintä juomaa samalla kun kuuntelee.

Osallistujan hieno oma neuletyö
 Ääneen luetut tarinat ovat oiva keino rentouta hetkeksi ja irtautua arjesta. Kun joku muu valitsee luettavat tarinat niin saattaa kuulla jotain sellaista jote ei välttämättä itse tulisi valinneeksi ja voi kokea jotain erilaista. Tähän mennessä olemme kuulleet kertomuksia miesten mielenliikkeistä, Tove Janssonin tarinoita ja uusia, mutta perinteisiä satuja aikuisille. Kaikki keskenään hyvin erilaisia, mutta yleisö piti näistä kaikista.

Ihmisiä kertomuksien äärellä
Tule sinäkin kuuntelemaan mitä seuraavalla kerralla luetaan! Tämän vuoden viimeisen kerran kokoonnumme torstaina 15.12.2016 ja ensi vuoden tapaamiset ovat alustavalla aikataululla seuraavat:

to 12.1.2017
to  9.2.2017
to  9.3.2017
to  6.4.2017 ja
to  4.5.2017
ja kellonaika on aina 18.- 19.30 
laita nämä kalenteriin jo ylös, tai voit myös noutaa kirjastosta kirjanmerkin johon on merkitty päivämäärät aina muutaman kuukauden eteenpäin.

MR

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kirjaston tietokantaan mahtuu paljon tietoa





Ennen vanhaan kirjastossa oli kortistot, nyt on tietokanta. Tietokantaan kuvaillaan aineiston ulkoiset ominaisuudet sekä sisältö käyttäen mahdollisimman täsmällisesti ja monipuolisesti asiasanastojen termejä. 

Tarkoituksena on, että teosta tai asiasisältöä etsivä löytää sen mahdollisimman kätevästi.

Jokaisella niteellä on oma nidenumeronsa ja –tarransa. Kappalekohtaisesti pystytään seuraamaan aineiston liikkeitä eli tietokannasta selviävät myös aineiston sijainti ja saatavuus.


Kirjastojärjestelmä vaihdetaan PallasPro:sta Axiell Auroraan. Tämä aiheuttaa aineistotietokannassa suuren myllerryksen – ja harmillisen pitkän sulkuajan. Ei osata ihan varmasti sanoa, mitkä tiedot asettuvat kohdilleen, mitkä taas pitää ”siivota” jälkeenpäin. 


KIRKES-tietokanta on neljän kirjaston (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä ja Tuusula) yhteinen, ja sitä myös ylläpidetään yhteisin voimin. Järjestelmän vaihto on suuri ponnistus. Henkilökunnan on lyhyessä ajassa omaksuttava todella paljon uutta. Jännittää, osaammeko, kun kirjasto 14. 11. avataan taas asiakkaille. 

PM

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kirjastojärjestelmästä toiseen, eli miksi kirjasto on kiinni kaksi viikkoa?

Kaikki Kirkes-kirjastot ovat järjestelmävaihdon vuoksi suljettuina 31.10.-13.11.2016. Moni asiakas on ihmetellyt, mitä kirjastossa oikein sulkuaikana tapahtuu. Kerromme tässä, miten järjestelmävaihto vaikuttaa kirjaston toimintaan ja mitä henkilökunta tekee, kun kirjasto on kaksi viikkoa kiinni.

Kirjastojärjestelmä on kirjaston asiakaspalvelun sydän ja aivot. Ilman toimivaa järjestelmää henkilökunta ja asiakkaat eivät tiedä, mitkä kirjat ovat hyllyssä ja mitkä lainassa, kenellä on kirjastokortti ja ovatko asiakkaan varaukset vielä matkalla vai jo varaushyllyssä odottamassa noutoa. Emme myöskään tietäisi, mistä aiheista kokoelman kirjat kertovat.

Kirjastojärjestelmän vaihtuessa koko kirjasto toiminta pysähtyy hetkeksi. Emme voi ottaa vastaan yhtään palautusta, emme voi lainata tai uusia niteitä, emme voi rekisteröidä lehtiä saapuneiksi, emme tarkastaa, onko kirjaan varaus. Kirjastoon toimitettuja uusia kirjoja ei voida käsitellä lainattavaan kuntoon eikä rikki menneitä kirjoja voida poistaa.

Kirjasto ilman kirjastojärjestelmää ja hyllyjä.

“Pile of vintage Ladybird books” copyright (c) 2009 H is for Home. Käytetty Creative Commons Attribution-NonCommercial 2.0 Generic (CC BY-NC 2.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/).
Kun tavallinen toimisto-ohjelma päivitetään, käyttökatkos kestää joitain minuutteja tai korkeintaan muutaman tunnin. Kirjastojärjestelmän vaihto on paljon monimutkaisempi operaatio. Pelkkä ohjelmistopäivitys olisi helppo tehdä: suljetaan vanha ohjelma, asennetaan uusi ohjelma ja otetaan se käyttöön. Monimutkaiseksi asian tekevät kirjaston tietokantaan tallennetut tiedot: kaikki vanhan järjestelmän tallentamat tiedot pitää siirtää uuteen järjestelmään.

Vanha ja uusi kirjastojärjestelmä eivät ole identtisiä. Siksi vanhan järjestelmän tietokanta konvertoidaan eli muunnetaan sellaiseen muotoon, että uusi järjestelmä voi käyttää sitä. Kirjastossa on itse asiassa jo tehty esikonversio eli eräänlainen harjoitustietokanta, jonka avulla olemme voineet tarkastaa, miten tiedot siirtyvät. Tätä esikonversiota tarkastetaan monen hengen voimin parasta aikaa ja valmistaudumme sen avulla varsinaiseen tietokannan siirtoon järjestelmästä toiseen.

Järjestelmien yhteensovittaminen vie aikaa ja vaatii hermoja.


“Puzzle Krypt” copyright (c) 2009 Muns. Käytetty Creative Commons Attribution-Share Alike 2.0 Generic -lisenssillä(https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0).

Varsinainen konversio eli tietokannan muuntaminen ja siirto tehdään heti sulkuajan alettua. Sen valmistuttua alamme kuumeisesti tarkastaa, että tiedot ovat siirtyneet oikein. Mikäli virheitä löytyy, ne korjataan mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi varausten ja lainojen tulee näkyä oikein asiakkaan tiedoissa asiakaspalvelun auetessa. Emme myöskään voi käyttää järjestelmää, jossa kirjojen ja muun aineiston tiedot ovat jollain tapaa pielessä, koska se tekisi asiakaspalvelun mahdottomaksi. Jos kirjan tila järjestelmässä on "hyllyssä", sen pitäisi myös löytyä hyllystä eikä todellisuudessa olla lainassa jollain toisella asiakkaalla.

Monimutkaisuutta projektiin tuo se, että samalla kun kirjastojärjestelmä vaihtuu, vaihtuu myös aineiston luettelointiformaatti. Luettelointiformaatti on ikään kuin resepti, jonka mukaan aineiston tiedot tallennetaan kirjaston tietokantaan. Kun tiedot on tallennettu oikein, asiakkaat ja henkilökunta löytävät tarvitsemansa aineiston helposti. Formaatit on sovittu kansainvälisesti ja niitä päivitetään säännöllisesti, että ne vastaavat asiakkaiden tiedonhaun tarpeita. Yksi tällainen päivitys on tehty jo joitain vuosia sitten ja kirjasto ottaa nyt käyttöön tämän päivitetyn formaatin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kirja siirretään vanhasta formaatista (FINMARC) uuteen (Marc21). Henkilökunnan tehtävä on tarkastaa, että siirto on sujunut suunnitellusti ja tiedot ovat siirtyneet oikein.

Henkilökunta ei ehdi muutenkaan lomailla sulkuaikana. Heti kirjastojen sulkeuduttua Kirkes-kirjastojen sadan hengen henkilökuntaa aletaan kouluttaa. Koulutuksia on kirjaston sulkuaikana joka päivä, sillä kirjastojärjestelmä on hyvin laaja kokonaisuus. Henkilökunta koulutetaan käyttämään muun muassa järjestelmän asiakaspalvelua (lainaus, palautus, varausten käsittely), tiedonhakua, aineiston hankintaa ja luettelointia, asiakastietojen ja maksujen hallinnointia sekä kauko- ja kotipalvelua. Lisäksi opetamme henkilökunnan käyttämään uutta asiakaskoneiden ajanvarausjärjestelmää ja uutta verkkokirjastoa. Perehdymme myös uusiin asiakaspalvelukäytäntöihin.

Pate Kattimaatti vartioi kirjaston palautusautomaattia.
Järjestelmävaihdon, tietokannan tarkastamisen ja koulutusten lisäksi kirjaston asiakas-wc:t on tarkoitus remontoida sulkuaikana. Piikkaamisesta aiheutuva melu yritetään ajoittaa näille kahdelle viikolle, ettei se häiritsisi asiakkaita. Päivitämme myös asiakastietokoneiden ajanvarausjärjestelmän ja teemme koneille myös muita päivityksiä. Kirsikkana kakussa on kirjaston lainaus- ja palautusautomaattien toiminnan testaaminen, sillä kun kirjastojärjestelmä vaihtuu, automaatit tulee ohjelmoida uudelleen. Jos automaatit ja kirjastojärjestelmä eivät juttele toisilleen, lainat ja palautukset eivät kirjaudu oikein asiakkaiden tietoihin.

Järjestelmän vaihtoa on alettu valmistella yli vuosi sitten. Henkilökunta on muun työn ohessa siivonnut tietokannasta kadonneita kirjoja, korjannut väärin kirjattuja tietoja ja varmistanut, että kaikkien kirjojen tiedot ovat järjestelmässä sellaisessa muodossa, että ne saa siirrettyä uuteen järjestelmään. Lisäksi olemme itseopiskelleet uuden järjestelmän käyttöä harjoitustietokannan avulla. Ensimmäinen järjestelmävaihtoon liittyvä koulutus on ollut keväällä 2015 ja koulutustahti kiihtyy loppua kohden.

Olemme saaneet suurimman osan töistä tehtyä niin, ettei kirjaston asiakaspalvelua ole jouduttu sulkemaan. Varsinaisen järjestelmävaihdon ja järjestelmän opettelun ajaksi meidän on kuitenkin suljettava kirjasto. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin hyvä asia, sillä uusi järjestelmä tuo mukanaan monia uudistuksia, joista on iloa asiakkaille! Tiedotamme niistä tarkemmin, kun saamme järjestelmän pyörimään.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kirjailijavieraana Laura Lindstedt



Viime vuonna kirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan ”Oneiron” voittanut kirjailija, kirjallisuudentutkija Laura Lindstedt vieraili Järvenpään kirjastossa 11. lokakuuta.

Kirjailijan ammatti oli Lauralla haaveena jo lapsena. Hän oppi lukemaan 4-vuotiaana maitopurkin kyljestä. Leikkikirjoja hän teki jo ennen kuin osasi kirjoittaa. Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa, avaruusseikkailun, 12-vuotiaana. Hän opiskeli pääaineena yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teoreettista filosofiaa, ranskan kieltä, taidehistoriaa ja semiotiikkaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi. Hän on työskennellyt kirjailijan työn lisäksi mm. kustannustoimittajana. Lindstedt luetteli kirjailijaillassa mielikirjailijoitaan: Jean-Paul Sartre, Albert Camus, Milan Kundera, Italo Calvino, Samuel Beckett ja Natalie Sarraute. Paras suomenkielinen kirja on hänen mielestään Marja-Liisa Vartion ”Hänen olivat linnut”. ”Kirjailija Nathalie Sarrauten olen kokenut erityisen tärkeäksi itselleni, koska Sarraute on antanut minulle kirjoittamisen äidinkielen”, kertoi Lindstedt, jolla on myös tekeillä väitöskirja ranskan kielellä kommunikaation ongelmasta Sarrauten tuotannossa.

Kirjailija kuvasi mielenkiintoisella tavalla kirjojensa syntyä. Hänen mukaansa jokainen kirja vaatii omat kirjoittamistapansa. Lindstedtin vuonna 2007 ilmestynyt esikoisteos Sakset oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Romaani kertoo adoptioprosessista ja sen ydinteema on kohtaamattomuus. Lindstedtin mukaan ”Saksissa” ei ole mitään minua, mutta siinä on Lauran ajattelua, kieltä, kysymisen ja haastamisen halua. Finlandia-palkittua ”Oneironia” Laura kirjoitti kokonaista 8-vuotta. Siinä pohditaan oman kuolevaisuuden hyväksymistä. Kirja on jakanut lukijoiden mielipiteitä voimakkaasti kahtia. Siitä joko pitää tai sitten ei. Oneironin kieli on rikasta ja se rikkoo romaanikerronnan perinteitä. Teosta on käännetty jo 12 kielelle.

Kun Lindstedtiltä kysyttiin, voiko kirjailija muuttaa maailmaa, hän vastasi, että kirjoittamisella voi muuttaa hänen mielestään ajattelua. Kirjoittaminen vaatii vapautta ja arjesta pois hyppäämistä. Kirjoittaminen on lukemista ja lukeminen on kirjoittamista, filosofoi Lindstedt vierailunsa lopuksi.
 
 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Sattuiko vahinko?



Hyvin usein kirjaston tiskillä törmää eri tavalla turmeltuneisiin kirjoihin. Olen nähnyt mm. koiran syömiä, lasten repimiä, akvaarioon pudonneita, laiturille kesäsateeseen unohtuneita, punaviinikasteen saaneita ja kahvilla valeltuja kirjoja. Kirjat ovat mukana ihmisten elämässä kaikkialla, vahinkojakin siis sattuu. Paljon.  Jotkut tulevat reippaasti (ja joskus vähän ehkä noloina) kirjaston tiskille selvittämään, miten tärveltyneen kirjan voisi korvata. Kaikkein mieluiten kirjasto ottaisi vastaan saman kirjan vaikka käytettynä – korvaavan kirjan hankkiminen voi tulla asiakkaallekin huomattavan paljon halvemmaksi, jos sattuu löytämään kirjan esim. kirpputorilta tai divarista muutamalla eurolla. Nettikirjakaupoista voi joskus tehdä löytöjä. Rahallakin toki selviää. Onneksi kirjat eivät kuitenkaan yleensä ole hirvittävän kalliita ja joskus voidaan kirjan korvaushinnassa huomioida kirjan ikä ja kunto, jossa kirja oli ennen vahingon sattumista. Jotkut vahingot ovat niin pieniä, että kirjaston näppäräsorminen kirjankorjaaja saa korjattua kirjan uudelleen lainauskuntoon. 

Kuvassa luukkuun ja automaattiin palautettuja kirjoja odottamassa korvausta.

Kirjoille sattuneet vahingot voivat olla asiakkaan omasta mielestä noloja ja hävettäviä ja ehkä juuri tämän takia osa asiakkaista haluaa palauttaa kirjan anonyymisti ja vaivihkaa automaattiin tai palautusluukkuun. Meillä on ilo työskennellä ammatissa, jossa mikään inhimillinen ei jää vieraaksi, siksi tällainenkin on aika ymmärrettävää. On suhteellisen helppoa jäljittää asiakas, jolla kirja on viimeiseksi ollut lainassa ja napsauttaa kirjastokorttiin ruksi, joka estää lainaamisen. Yleensä tämä riittää – kirjankorvausasia saadaan selvitettyä jo seuraavalla kirjastokäynnillä. (Pitkään selvittämättöminä olleet korvattavat kirjat laskutetaan asiakkaalta.) Asiakkaalle itselleen lusmuilu ja vältteleminen on varmasti kaikkein kiusallisinta ja saattaa kaihertaa mieltä turhaan - pahimmassa tapauksessa joku saattaa lopettaa kirjastossa käymisen kokonaan.

Aivan oman lukunsa ovat asiakkaat, jotka palauttavat esim. kastuneen ja jo homehtuneen kirjan vaivihkaa automaattiin tai luukkuun ja jotka silmät kirkkaina kertovat myöhemmin tiskillä, että kirja oli tuollainen jo lainattaessa. Ennen kuin kirja päätyy omalle paikalleen hyllyyn, se kulkee useamman kirjastotädin käsien läpi; joku varmasti huomaa, jos kirja on saanut kipeää. Kovinkaan paljon kastuneita kirjoja ei hyllyyn päädy lainattavaksi… Sarjassa ”Hullunkurisimmat selitykset” on kuultu kaikenlaista. Kun kirjastoon kerran palautui koirankasvatuskirja pahasti pureskeltuna, asiakas kertoi tiskillä, että vahinko ei ole voinut sattua hänen kotonaan, hänellä ei edes ole koiraa. Tädin päässä saattoi kumahdella jonkinlainen hälytyskello. Erään kerran kirjaston palautusluukkuun oli palautettu läpimäräksi kastunut kirja. Kun asiakkaalle myöhemmin näytettiin tätä kirjaa ja kerrottiin korvausvelvollisuudesta, asiakas sanoi palauttaneensa kirjan luukkuun hyväkuntoisena, mutta että henkilökunta on todennäköisesti itse pudottanut kirjan vesiämpäriin matkalla palautusluukulta kirjaston tiskille. Uskallan sanoa tätä vaihtoehtoa täysin mahdottomaksi.

On hyvä muistaa, että kirjankorvausasiatkin ovat kirjaston väelle arkipäivää. Kirjan tärveltymisestä ei nuhdella eikä siitä joudu jalkapuuhun, vahinkoja sattuu kaikille. Myös kirjastotädeille, joilla on esim. koiria… 

Anja