Harkitsetko kilpikonnaa lemmikiksi? Asiaa kannattaa miettiä moneen kertaan. Kilpikonnat ovat vaativia lemmikkejä. Ensinnä kannattaa miettiä, oletko valmis sitoutumaan konnaan (lajista riippuen) joka voi hyvässä tapauksessa elää yli sata vuotta, eli pidempään kuin moni ihminen. Kilpparit eivät sovi perheeseen, jossa on esim. koiria. Vaikka koira olisi kilttikin, olen monesti saanut lukea koirista, jotka ovat purreet konnan hengiltä tai muuten vahingoittaneet sitä. Konnat eivät ole myöskään paras ratkaisu lapsiperheisiin, konna ei näytä tunteitaan samalla tavalla kuin nisäkkäät, eivätkä juuri ääntele, joten lapsi voi helposti satuttaa konnaa tietämättään. Kilpikonnat ovat vanha laji, niitä on elänyt jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. Matelijoina kilpparit ovat vaihtolämpöisiä. Karkeasti jaoteltuna maakilpikonnat ovat kasvissyöjiä ja vesikilpikonnat sekasyöjiä. Kilppareita ei meidän luonnossa ole, mutta eläinkaupoissa voi olla saatavilla mm. kreikankilpikonnia, nelivarvaskilpikonni...
Moni ihminen joutuu elämässään kokemaan masennuksen, jos ei itse, niin joku lähipiiristä voi joutua sen kouriin. Joillain masennus saattaa olla ohimenevä tila, josta saa toipua ja joillain toisilla se saattaa toistua usein tai jäädä päälle niin että sen kanssa pitää opetella elämään. Hienoa on se, että nykyään masennuksesta puhutaan avoimemmin, eikä se ole enää tabu. Aiheesta on myös kirjoitettu useita kirjoja monesta eri näkökulmasta ja monella eri tavalla. Masennuksesta löytyy kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, psykologiselta kannalta kirjoitettuja kirjoja sekä omaelämäkertoja. Olen tähän koonnut kolme kirjaa jotka itse olen kokenut hienoiksi lukukokemuksiksi. Ja nämä voi lukea vaikka masennus olisi itselle vieras, lukeminen tunnetusti lisää empatiakykyä ja aina tekee hyvää lukemalla kokea sellaista mikä muuten jäisi kokematta ja ainakin lukemalla voi lisätä omaa ymmärrystään. Miia Moisio: Toivon kirja masennuksesta, Otava 2018. Kohti rakkautta, iloa ja vapautt...
Usein kirjaston tiskillä törmää eri tavalla turmeltuneisiin kirjoihin. Olen nähnyt mm. koiran syömiä, lasten repimiä, akvaarioon pudonneita, laiturille kesäsateeseen unohtuneita, punaviinikasteen saaneita ja kahvilla valeltuja kirjoja. Kirjat ovat mukana ihmisten elämässä kaikkialla, vahinkojakin siis sattuu. Paljon. Jotkut tulevat reippaasti (ja joskus vähän ehkä noloina) kirjaston tiskille selvittämään, miten tärveltyneen kirjan voisi korvata. Kaikkein mieluiten kirjasto ottaisi vastaan saman kirjan vaikka käytettynä – korvaavan kirjan hankkiminen voi tulla asiakkaallekin huomattavan paljon halvemmaksi, jos sattuu löytämään kirjan esim. kirpputorilta tai divarista muutamalla eurolla. Nettikirjakaupoista voi joskus tehdä löytöjä. Rahallakin toki selviää. Onneksi kirjat eivät kuitenkaan yleensä ole hirvittävän kalliita ja joskus voidaan kirjan korvaushinnassa huomioida kirjan ikä ja kunto, jossa kirja oli ennen vahingon sattumista. Jotkut vahingot ovat niin pieniä, että...
Kommentit
Lähetä kommentti