Esittelyssä Suvi, uusi työntekijämme!
1. Hei Suvi, mistä olet kotoisin ja
mitä teit työksesi ennen kuin tulit meidän kirjastoomme?
2. Miten ja miksi hakeuduit kirjastotyöhön ja kauan olet tehnyt kirjastoalan töitä?
Aloitin
kirjastonhoitajan opinnot kymmenen vuotta sitten Seinäjoen
ammattikorkeakoulussa. Ennen opintoja ehdin valmistua metsätalousinsinööriksi
ja työskennellä hotellitekstiilipesulassa. Metsäalan töitä ei kuitenkaan
löytynyt ja pesulatyö oli raskasta ja kuluttavaa. Lopulta päätin, että ainoa järkevä
vaihtoehto on opiskella itselleen uusi ammatti. Ala oli helppo valita, sillä
olen aina pitänyt lukemisesta ja kirjastojen tunnelmasta. Jo opiskeluaikana
minulle valkeni, että juuri aineistojen parissa tehtävä kokoelmatyö on minun
juttuni. Pidän organisoinnista ja suunnittelusta. Ja tietysti itse kokoelmista!
On hauskaa pyöritellä erilaisia kirjoja käsissään ja nähdä millainen tiedon ja
tarinoiden kirjo kirjastossa on tarjolla.
Pidän itseäni kellokoskelaisena,
mutta olen syntynyt täällä Järvenpäässä. Asuin yhdeksän vuotiaaksi asti
Wärtsilänkadulla ja aloitin koulutaipaleeni Saunakallion ala-asteella.
Tulin Järvenpään kirjastoon
”järven toisesta päästä” eli Tuusulan pääkirjastosta Hyrylästä. Olin siellä
töissä kaikkiaan kahdeksan vuotta. Tuusulassa tein aika samankaltaisia hommia
kuin täälläkin eli työskentelin aineistojen hankinnan ja luetteloinnin parissa
sekä tein kirjastojärjestelmiin liittyviä töitä. Ja tietysti olin asiakaspalvelussa.
2. Miten ja miksi hakeuduit kirjastotyöhön ja kauan olet tehnyt kirjastoalan töitä?
3. Mikä on sinun tehtäväsi täällä Järvenpään kirjastossa? Miten olet kotiutunut tänne meidän kirjastoomme?
Tehtävänäni on vastata kirjaston
hankinnasta, luetteloinnista ja kokoelmien kehittämisestä. Työskentelen osana
hankinta- ja luetteloititiimiä, joka valitsee, luetteloi ja saattaa
lainauskuntoon kaiken kirjastoon hankittavan aineiston. Suunnittelen
kokoelmanhoidon yleisiä linjauksia, perehdyn tilastotietoon, vastaan
aineistobudjetista ja teen yhteistyötä kirjaston eri tiimien ja kimpan muiden
kirjastojen kanssa. Tärkeä osa työtäni on varmistaa hankinta- ja luettelointityön
sujuvuus ja pitää huolta siitä, että tiimin jäsenet saavat tehdä työnsä
mahdollisimman ongelmitta.
Käytännön töinä hoidan
konsolipelien, e-kirjojen ja liikuntavälineiden luettelointia. Järvenpään
hankintavuorolla pääsen valitsemaan aikuisten e-kirjoja, mikä on hauska työ.
Asiakaspalvelua teen pari vuoroa viikossa; työskentelen neuvonnassa tai
tyhjennän palautuskärryjen sisältöä paikoilleen. Aamuisin pyrin hyllyttämään
kirjoja, sillä se on oiva tapa tutustua kokoelmaan ja samalla rentouttavaa työtä.
Olen kotiutunut Järvenpäähän
hyvin, täällä on mukava porukka, jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Välillä en
voi kuin ällistellä työkavereideni osaamista, ideointikykyä ja heittäytymistä. Kahvipöydässä
on monesti hilpeä tunnelma ja kaikki ovat valmiita auttamaan ja neuvomaan.
Hankinta- ja luettelointitiimi on todella asiantunteva ja taitava, heidän
kanssaan on helppo saada asiat sujumaan. Mukavaa on myös se, että työmatkani
lyheni puoleen. Nyt sen voi taittaa pyörälläkin.
4. Mikä on parasta kirjastossa työskentelemisessä?
4. Mikä on parasta kirjastossa työskentelemisessä?
Pidän alan monipuolisuudesta ja
vaihtelevuudesta. Kirjastosta löytyy hämmästyttävä määrä erilaisia tehtäviä ja
täällä tarvitaan monenlaisten asioiden osaajia, joiden erilaiset luonteet ja
kyvyt täydentävät toisiaan. Meillä on niin someviestinnän, lasten
kirjavinkkauksen, pedagogisen neuvonnan kuin it-asioidenkin taitajia.
Korkealentoisesti voisi todeta,
että arvostan vilpittömästi yleistä kirjastoa instituutiona. Kirjaston ovet
ovat auki ihan jokaiselle ja kohderyhmänä on koko kaupunkilaisten kirjo.
Yleinen kirjasto on aidosti tasa-arvon ja sivistyksen tarjoaja. Arkisemmin
voisi sanoa, että parasta työssäni on iloinen nauru kahvipöydässä; työkaverin
apu kiireen ja kinkkisten kysymysten äärellä; uusien asioiden oppiminen ja
itsensä voittaminen; asiakkaiden ilo ja kiitos. Ja moni muu asia!
5. Mitä harrastat?
5. Mitä harrastat?
Tänä syksynä harrastan lähinnä kävelyä, pyöräilyä
ja lukemista. Pyrin liikkumaan joka päivä edes vähän, jos ei muuta, niin jätän
auton kauemmaksi ja kävelen pienen pätkän työmatkastani. Viikonloppuisin nautin
pidemmistä pyörä- tai kävelyretkistä. Kesäkaudella poljen usein lähiseudulle
kahville, Lottamuseo ja Ainola sekä Sepänmäki Mäntsälän Hirvihaarassa ovat
suosikkejani. Hartiani koitan pitää vetreinä päivittäisellä kevyellä keppi- ja
kuminauhajumpalla. Jumpan tärkeimpiä kriteerejä on, että samalla pitää pystyä
katsomaan Areenaa ja hiki ei saa tulla!
Olen myös opiskellut huvin ja harrastuksen vuoksi.
Vuosien varrella olen opetellut kansalaisopistossa niin venäjää kuin
naamarasvojen valmistustakin. Viime keväänä sain valmiiksi avoimessa
yliopistossa suoritetut kulttuurihistorian opinnot. Ne olivat sen verta aikaa
ja puhtia vievät, että uusin opiskeluinspiraatio odotuttaa vielä itseään.
6. Luetko paljon ja millaista kirjallisuutta luet mieluiten? Kerro viisi lempikirjaasi?
Luen toki, mutta en enää niin paljon kuin
nuorempana. Lukeminen on minulle nykyään tapa rentoutua ja tykkään etenkin
dekkareista. En halua lukemisestani suoritusta, mutta myönnän, että välillä
olisi hyvä laajentaa kirjallista reviiriä, sillä juutun helposti samoihin
kirjailijoihin ja kirjasarjoihin. Pidän realismista enkä ole koskaan intoutunut
esimerkiksi scifistä. Tykkään myös tietokirjoista, kuten paikallis- ja
kulttuurihistoriasta. Ruokakirjat ovat houkuttelevia ja kannan niitä usein
kotiin. Yleensä kokkailut kuitenkin rajoittuvat korkeintaan yhteen uuteen
reseptiin.
- Vaahteramäen Eemeli on lapsuuteni
rakkain kirja. Meillä luettiin paljon ja pidin monista kirjoista, mutta Eemelin
voittanutta ei ollut. Sain Eemelin kootut metkut kierrätettynä kummitädiltäni
ja lopulta kirja hädin tuskin pysyi kasassa. Pienempänä sitä luettiin minulle
ääneen ja myöhemmin luin itse. Kissankulma punaisine seinineen ja valkoisine
nurkkineen muistutti kovasti kesämökkiä ja muutenkin Eemelin maailma tuntui
kotaisalta ja turvalliselta. Nykyään tartun kirjaan enää harvoin, mutta muistan
edelleen kaikki Eemelin metkut.
- Torbjörn Flygtin Alakynnessä on hieno
tarina Johanista ja hänen kasvustaan alakoululaisesta aikuiseksi malmölaisessa
lähiössä. Yhdessä isosiskonsa ja maailman parhaan mutsinsa kanssa Johan muodostaa
tiiviin perheen, mutta kavereiden ja koulun myötä maailmaa laajenee ja saa
erilaisia sävyjä. Löysin kirjan reilu parikymppisenä työskennellessäni
pesulassa. Jollakin tapaa tarina oli samaistuttava, sillä lapsuus Malmön lähiössä
tuntui hämmästyttävän tutulta ja tehtaassa työskentelevän yksinhuoltajaäidin
ponnistelu eteen päin kasvatti omaa tahtoa ammatin vaihtoon.
- Lars Sundin Erikin kirja on
Pohjanmaa-trilogian loistelias päätös. Pidän historiallisista romaaneista ja
kirja on hieno kurkistus Suomen lähihistoriaan ja kylmän sodan kulisseihin. Romaanin
kertoja johdattaa lukijan läpi sukulaistensa tarinan ruotsinkielisen Pohjanmaan
savisilla pelloilla ja Amerikan ihmemaassa. Ja Sixlaxin kummitukset auttavat!
Kirja on kerronnallisesti hieno ja suomennos on myös vakuuttava.
- Viime vuosina on ilmestynyt paljon
uusia jännityskirjailijoita, joiden taso tosin vaihtelee laidasta laitaan.
Miellyttävä uusi tuttavuus on toimittaja Eva Frantz, jonka perinteiset
poliisidekkarit sijoittuvat suomenruotsalaiseen pikkukaupunkiin. Komisario Anna
Glad on inhimillinen hahmo, jonka työ- ja siviilielämää käsitellään sopivassa
suhteessa. Tarinat pysyvät kasassa loppuun saakka eikä edes kökkö loppuratkaisu
pilaa lukunautintoa. Olen cozy crime -tyylisen jännityskirjallisuuden ystävä ja
nämä kirjat sopivat genreen täydellisesti.
- Pidän myös historiallisista
dekkareista ja viime vuosina niitäkin on ilmestynyt mukavasti. Yksi
suosikeistani on kuitenkin vanhempaa perua ja tarjoaa sekä kepeää viihdettä
että historiallisia faktoja. Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion kirjoittama sarja
kertoo itsellisestä opettajattaresta ja hänen hieman hulttiomaisesta, mutta
lämminsydämisestä serkustaan. Yhdessä parivaljakko selvittää rikoksia
1800-luvun Suomessa. Kirjoissa liikutaan eniten Helsingissä, mutta myös muualla
maassa. Kirjasarjan päättää Stenvallin tapaus, jonka tapahtumat saavat alkunsa
Tuusulan järven rannalla Aleksis Kiven hautajaisissa. Sarjan parasta antia on aidontuntuinen
historiallinen tausta ja kotoisa tunnelma.
Kommentit
Lähetä kommentti