Kesänuorten päivä kirjastolla
Kesä kirjojen keskellä
Kesäkuu alkaa lähestyä loppuaan hurjaa tahtia, ja samoin alkaa meidän kesäkuun kesänuorten – Lennin ja Matildan – kesätyökuukausikin. Ennen lomalle laskettelua halusimme avata teille hieman sitä, millaista on tehdä töitä kirjastossa kesänuorena ja millaiseksi arki lopulta muodostuu. Koimme, että tämä kannattaa tehdä käytännön esimerkin kautta: tervetuloa siis seuraamaan yhtä tavallista työpäiväämme!
Päivät meillä kesänuorilla alkavat vuorosta riippuen aamulla yhdeksältä tai iltapäivällä yhden maissa. Erityisesti aamuvuoroon saapuessa päivä alkaa useimmiten palautettujen kirjojen hyllyttämisellä omille paikoilleen. Aluksi tähän meni paljonkin aikaa ja se vaati jonkin verran pohdintaa, mutta viikkojen kuluessa kirjat ovat alkaneet löytää omille paikoilleen aina vaan helpommin ja helpommin. Iltapäivisin hyllytettävää ei usein ole ainakaan suuria määriä, jolloin pääsemme muiden juttujen pariin.
Toinen käytännössä päivittäinen tehtävämme on sellaisten kirjojen repiminen, joita ei enää tarvita. Revittävistä kirjoista erotellaan kannet ja itse kirja, jolloin kaikki mahdollinen saadaan kierrätettyä. Samalla on hyvä nopeasti vilkaista revittäviä kirjoja ja kenties napata itselleen kotiin luettavaksi jotain mielenkiintoista!
Usein näiden kahden työtehtävän suorittamisen jälkeen on vielä aikaa ennen ruokailua ja logistiikkavuoroa. Tällöin työtehtävät vaihtelevat suuresti: milloin pääsee tekemään keskelle kirjastoa kirjanäyttelyn, milloin tuottaa sisältöä sosiaaliseen mediaan ja milloin tekee esittely- ja ohjevihkosia Järvenpään kirjaston uusia asiakkaita varten. Lisäksi välillä tehtävänä on tarkistella ja siistiä hyllyjä. Monipuolista, eikö?
Kun ruokailu on hoidettu pois alta, on useimmiten vuorossa muutaman tunnin logistiikkavuoro. Käytännössä logistiikassa tehtävänä on pitää huolta palautusautomaateista ja palautetuista kirjoista, lajitella ne, tarkistaa varaukset ja viedä kirjat omille paikoilleen palautus- tai varaushyllyyn. Usein mukana tulee myös kourallinen asiakaspalvelutilanteita, jotka omalta osaltaan ovat tämän työn suola. Erityisesti alussa tuntui siltä, että oli hurjan paljon muistettavaa, mutta hiljalleen homma on helpottunut ja sujuu ehkä osin rutiinillakin.
Kun
kuusituntinen työpäivä on lopulta pulkassa, on aika heilauttaa kättä ja suunnata
kulkunsa kotia kohti jääden odottelemaan seuraavaa työpäivää.
Kokonaisuudessaan
kuukausi on ollut hurjan opettavainen ja työ monipuolista, mielenkiintoista ja
sopivalla tavalla vaihtelevaa sekä haastavaa. Ennen kaikkea kuukaudesta jäi käteen
iso kasa uusia oppeja ja mukavia muistoja.
Kommentit
Lähetä kommentti