Joulukuun kirjavinkkejä

Hei taas! Tähän postaukseen on koottu The Tätien joulukalenterin lomassa vinkattuja kirjavinkkejä joulukuulta! Olemme myös aloittaneet #VanhatHelmet sarjan, jossa vinkkaamme vanhempaa kirjallisuutta. 

K.M. Peyton: Christina - kartanon varjoissa, WSOY 1982, suomentaja Sirkka Salonen

Kirjaston #VanhatHelmet -sarja jatkuu! Tällä kertaa vuorossa:

Kirjaston varaston uumenista löytyy tämä ihana 80-luvulla suomennettu neliosainen sarja, johon palaan yhä uudelleen, ja toivon että tätä kautta se löytäisi myös uusia lukijoita.

Sarja kertoo orvosta Christinasta, joka päätyy asumaan etäisen enonsa ja tämän poikien luo Flambards -nimiseen kartanoon. Enon suunnitelmissa on naittaa Christina vanhimmalle pojalleen, kun Christina täyttää 21-vuotta, sillä silloin hän saa vanhemmiltaan jääneen suuren perinnön. Kylmä ja juonitteleva eno haluaa päästä rahoihin käsiksi, jotta saisi kunnostettua rapistuvan kartanonsa.

Sarjassa seurataan Christinan elämää nuoresta tytöstä aikuiseksi. Ensimmäinen osa ”Kartanon varjoissa” onkin enemmän nuortenkirja, mutta Christinan kasvaessa tarina saa myös syvempiä ja synkempiä sävyjä sillä ensimmäinen maailmansota vaikuttaa kaikkiin tarinan henkilöihin. Kirjoissa myös kuvaillaan realistisesti eri yhteiskuntaluokkien välisiä eroja 1900-luvun alun Englannissa. Sarjaa voi silti kokonaisuudessaan suositella sekä nuorille että aikuisille.

Ja loppuun vielä sellainen huomautus, että sarja on myös todella yllättävä, vaikka perusjuoni orvosta tytöstä muuttamassa ränsistyneeseen kartanoon saattaakin vaikuttaa kuluneelta idealta. En itse olisi ikinä uskonut, miten sarja päättyy, kun aikoinaan aloin ensimmäistä osaa lukemaan. Joten jos pidät yllättävistä käänteistä, niin tutustu tähän kirjasarjaan! - Miia

Sarjan osat ilmestymisjärjestyksessä:

- Kartanon varjoissa (WSOY, 1982)
- Pilvilinnoissa (WSOY, 1982)
- Takaisin kartanoon (WSOY, 1983)
- Uusilla teillä (WSOY, 1983) 

Ann Patchett: Hollantilainen talo, WSOY 2021, suomentanut Laura Jänisniemi

Mitä sitä oikein joulun pyhinä lukisikaan? Tässä ainakin yksi vinkki, joka sopii täydellisesti sohvannurkkaan suklaan ja glögin seuraksi!

Ann Patchettin Hollantilainen talo seuraa minäkertoja Dannyn ja hänen siskonsa Maeven elämää. Sisarukset asuvat isänsä ja taloudenhoitajiensa kanssa salaperäisessä kartanossa, jota kutsutaan entisten omistajien mukaan Hollantilaiseksi taloksi. Sisarusten äiti on jättänyt perheensä muutama vuosi sitten, ja nyt taloon saapuu isän uusi vaimo, kuin satujen paha äitipuoli tyttärineen. Henkilöhahmojen elämää seurataan muutaman vuosikymmenen ajan; tarina kasvaa suureksi kertomukseksi paitsi unelmien murenemisesta ja elämän arvaamattomuudesta myös sisarusrakkaudesta ja anteeksiannosta.

Talo on yksi tarinan päähahmoista: se on symboli odotuksille, joita elämälle asetamme, ja elämän oikullisuudelle. Ulkoisesti unelmien asuinpaikalta näyttävä talo voi karkottaa rakkaimmat ihmiset luotaan ja toisaalta vetää puoleensa kutsumattomia vieraita. Se voi saada ihmisen tavoittelemaan jotakin, mitä tämä ei oikeastaan edes halunnut; se voi saada katkeruuden ja kostonhimon heräämään. Toisaalta menneisyydestä ja talon otteesta vapautuminen saa aikaan anteeksiantoa, ymmärrystä ja armollisuutta.

Henkilöhahmot ovat sympaattisia, moniulotteisia ihmisiä kaikkine puolineen.
Kansikuvan kaunis maalaus Dannyn siskosta, Maevesta, on vain yksi puoli tästä karismaattisesta, älykkäästä naisesta, johon lukijoina saamme kunnian tutustua. - Saara

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää, Otava 2001 suomentaja Marja Kyrö

Vanhoja helmiä löytyy myös lastenkirjallisuuden parista! Parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää on harmillisesti nykylukijoilta unohtunut lasten fantasiahyllyyn vaikka tämä hurmaava teos toimii yhä varsin hyvin fantasiamaailmoja rakastavalle alakoululaiselle yksin tai yhdessä luettavaksi.

Eläköityvä kapteeni Sinikarhu kertoo 13 ja puolesta elämästään (loput 13 ja puoli hän jättää salaisuudeksi) kiitettävällä tarkkuudella ensimmäisestä elämästään alkaen. Syntymäänsä Sinikarhu ei sentään muista, mutta siitä hetkestä lähtien, kun kääpiömerirosvot pelastavat hänet kellumasta pähkinänkuoressa kurimuksen kynsissä, Sinikarhu kirjaa elämänsä vaiheet jättämättä mitään välistä. Elämään kuuluu melkoisia käänteitä, omituisia otuksia ja hurjia seikkailuja esimerkiksi pulina-aaltojen puheopissa, likinäköisen pelastajaliskon Deus X Machinan kyydissä ja hirvittävän lukkinoidan kynsissä.

Teoksen parasta antia on erityisesti se omituinen maailma. Sinikarhun elämät ovat parhaimmillaan kynsiäpuretuttavan jännittäviä, mutta usein niitä kuvataan niin tarkasti yksityiskohtia säästelemättä, että pitkät listat ja kuvailut saattavat puuduttaa pelkkää toimintaa kaipaavia. Itse rakastan mielikuvitusmaailmoja ja niiden outoja elementtejä, ja kaltaiselleni mielikuvitusseikkailijalle Sinikarhun elinympäristö on ehtymätön aarreaitta. Fantasiamaailmat eivät vanhene samaan tapaan kuin realistisempi lastenkirjallisuus, mutta Sinikarhun 13 ½ elämän taakkana on kellastuneiden sivujen lisäksi sen pituus: yli 600-sivuinen järkäle saattaa kauhistuttaa. Kuitenkin runsas kuvitus ja mukaansatempaavat tapahtumat saavat ajan kulumaan kuin siivillä. Elämiä voi nautiskella pienemmissä osissa tai ahmia kaiken kerralla kuin Sinikarhu Herkkusuiden saarella.

"Ilmassa on kaukaisten nuotiotulten tuoksu, johon on sekoittunut häivähdys kanelia. Siinä tuoksuu seikkailu!"

Elly Griffiths: Ruth Galloway dekkarisarja, Tammi

Heini vinkkaa!
Elly Griffithsin dekkarisarja arkeologi Ruth Gallowaysta on tällä hetkellä edennyt jo kymmenenteen osaansa. Moni jännityskirjallisuuden ystävä on varmasti löytänytkin Griffithsin dekkarit. Haluaisin että yhä useampi löytäisi kirjasarjan, sillä mielestäni henkilöt ja henkilöiden väliset suhdekuviot ovat hyvin koukuttavia ja itse rikoksetkin uskottavia. Lisäksi kirjoissa usein vallitsee myös tietynlainen keveys ja huumori, vaikka usein ollaan vakavien tapahtumien äärellä.

Päähenkilö on norfolkilainen arkeologi Ruth Galloway. Hän on hiukan homssuinen, arkinen, yksinhuoltajaäiti mutta samalla älykäs ja terävä ja tarvittaessa todellinen toiminnan nainen. Usein kertoja luo Ruthista ensin varsin itsekriittistä kuvaa arjen paineissa, mutta hetkessä kuitenkin hahmo saa itseluottamuksensa takaisin ja löytää oman maanläheisen suhtautumisensa itseensä, arkeensa ja työhönsä. Paikalliset poliisit ovat myös osa Elly Griffithsin luomaa henkilöhahmopalettia. Nämä terävät ja vähemmän terävät poliisit, joista tärkeimmäksi nousee rikoskomissario Harry Nelsson ovat kiinnostavia. Poliisi selvittää Ruthin kanssa yhteistyössä löytyneiden ihmisluiden alkuperää ja historiaa. Näin poliisityö ja arkeologia sekä ihmissuhteet ja rikokset siis nivotaan yhteen ja tästä koostetaan sujuvaa ja koukuttavaa tarinaa.

Itseäni kiehtoo kirjasarjassa nimenomaan Ruth. Hänen työnsä arkeologina johtaa jatkuvasti kokemukseen elämän rajallisuudesta ja samalla jokaisen elämän tärkeydestä. Luut ja arkeologiset kaivaukset kertovat usein tarinoita ja tapahtumia toisesta ajasta. Ruth ei ole perinteinen sankari, vaikka hänen ansiostaan moni rikos ratkeaa ja usein hän joutuu vastatusten rikollisten kanssa. Sankarina häntä ei juurikaan silti pidetä, vaan kun juttu on ratkennut huokaistaan helpotuksesta, että kylläpäs tämä oma arki onkin ihan menettelevää ja siirrytään seuraavaan ihmissuhdekuvioon tai työn pariin.

Jokaisen kirjan lopussa on jo selvä koukku seuraavaan kirjaan. Minusta arkeologia ja siihen liittyvät historian tapahtumat sekä sarjan ihmissuhdekuviot voisivat toimia myös ei niin perinteisen dekkarin lukijalle. Tästä voisi aloittaa, vaikka onkin miettinyt, että dekkarit tai jännityskirjallisuus eivät ole se minun juttuni…
Kirjasarjassa ilmestyneet kirjat kronologisessa järjestyksessä: Risteyskohdat, Januksen kivi, Jyrkänteen reunalla, Käärmeen kirous, Korppikuningas, Kadonneet ja kuolleet, Aavekentät, Siniviittainen nainen, Maan alla, Musta enkeli, Kivikehä. - Heini


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kilpikonna lemmikiksi?

Tammikuun 2023 vinkatut kirjat

Kirjavinkit helmikuulta 2023