Henkilökunnan lukupiirin satoa

 Kirjaston henkilökunnan lukupiirin ensimmäinen kokoontuminen

Kuvassa Pieni Lukupiiri, pienoismalli jonka tehneet Leila Finnlund ja Sirkka Vesterinen,
esillä kirjaston lastenosaston vitriinissä

Kirjastomme henkilökunta piti ensimmäisen lukupiirikokoontumisensa syyskuun puolivälissä. Lukupiiriltä toivottiin kevyttä kirjallisuutta, johon olisi helppo ja kiva tarttua, kun monella on ollut vaivana lukujumi. Ensimmäiseksi lukupiirikirjaksi valikoitui Emma Hambergin Je m’appelle Agneta (WSOY 2023, suom. Saara Kurkela). 

Idean kirjaston henkilökunnan lukupiirille järjestäjä sai somesta. Eräs toinen kirjasto kertoi sosiaalisen median kanavassaan henkilökunnan omasta lukupiiristä, ja tämä herätti kiinnostuksen. Järjestäjä ei ole itse osallistunut koskaan lukupiiriin, mutta hän on aina tykännyt jutella kirjoista ja kokenut sen antoisana. Kollegoidenkin kiinnostus heräsi, ja saimme lukupiirin pystyyn. Kokoontumisia on kaksi kertaa loppuvuodesta ja kaksi kertaa kevätkaudella - harvakseltaan, ettei tule suoritus- tai lukupaineita kenellekään. Tämän tulisi olla hauskaa, kevyttä ja hyödyllistä meille kaikille. Samalla saadaan myös asiakkaille kerrottavaa.

Lukupiiriläiset kokoontuivat kirjaston kokoushuoneessa ja muutama osallistui etäyhteydellä Teamsin välityksellä. Keskustelu kävi vilkkaana, sillä kirja jakoi mielipiteitä aika tehokkaasti. Osa oli pitänyt kirjasta, ja osan mielestä se oli huono, eikä yhtään mielenkiintoinen. Osa lukijoista oli lukenut kirjan loppuun asti, osalla se oli jäänyt kesken, ja joillakuilla lukemisesta oli jo sen verran aikaa, että oli jo paljon unohtunutkin. Yksi osallistui mielenkiinnosta lukematta kirjaa lainkaan, mutta kiinnostui kirjasta keskustelun perusteella.

Kirja oli keski-ikäisen naisen voimaantumistarina. Siinä pidettiin siitä, että voimaantuminen ei tapahtunut uuden parisuhteen myötä, kuten yleistä tämäntyyppisissä kirjoissa on, vaan muulla tavoin; enemmän toisten auttamisen ja tutusta irtaantumisen kautta. Kokonaan uuden ympäristön ja kulttuurin myötä. Pidettiin myös rakenteesta ja kielestä, suomennos oli sujuva. Ranskalaisen kylän kuvaus sai puoltavia ääniä. Myös erilaiset ja eläväiset henkilöhahmot ansaitsivat kiitoksia. Tarina myös tempaisi jotkut mukaansa jokseenkin rauhallisen alun jälkeen. 

Kritiikkiä herätti eniten stereotypiat, joita kirjassa viljeltiin paljon. Pohjoismainen yksilökeskeinen elämäntyyli kontrastina ranskalaiselle yhteisöllisyydelle ja lämmölle. Ranskalainen ruoka, juoma ja seura paransivat jäykän ja yksinäisen ruotsalaisen elämän. Eli tuo aspekti oli jokseenkin kliseistä, jopa ärsyttävyyteen saakka. Ärsytystä herätti myös kirjan päähenkilön Agnetan aviomies, joka kuvattiin niin hyvin, että se sai joissain lukijoissa puistatuksia aikaan. Asetelmat kirjassa olivat jokseenkin ääripäät, mikä aiheutti lukupiiriläisten mielipiteissä hankausta.

Paljon mietittiin mitä genreä kirja edustaa. Se ei ole ainakaan kevyttä hömppää, ehkä lähinnä ihmissuhdekirjallisuutta, draamaa. Kirjassa sivuttiin vaikeitakin aiheita: muistisairautta, yksinäisyyttä, välirikkoja perheen sisällä, näkymättömyyttä omassa elämässä sekä voimaantumista ja itsensä arvostamista. Loppupäätelmä oli, että kirjaa voisi suositella eniten ihmisille, jotka kokevat tulevansa ylikävellyiksi. Ihmisille, jotka tuntevat olevansa näkymättömiä ja jäävänsä muiden huomiosta paitsi. He voisivat saada kirjasta itselleen vertaistukea omaan voimaantumiseen ja hyvän esimerkin siitä, että ei pidä elää muita miellyttäen, vaan omia unelmia seuraten ja omaa sisintään kuunnellen. Kirja on myös kirjaston asiakkaille järjestämässä lukupiirissä seuraavana vuorossa. Toivottavasti herättää sielläkin vilkasta keskustelua!

Kuva kirjasta.