Kesätyöläisen blogijuttu

Rebecca oli kesätöissä lastenosastolla kesäkuun ajan, näin hän halusi kertoa kokemuksestaan täällä:

 

Kesätyöni kirjastossa on ollut elämäni nostalgisinta aikaa. Aamulla kirjoja hyllyttäessäni asetan hyllyyn ”Eragonin”, kirjan jonka luin 10-vuotiaana. Muistot tulvahtavat mieleeni: istun koulun pihalla nenä kirjassa kun kaverit leikkivät kirkonrottaa, yritän ottaa kengät pois välitunnin jälkeen nostamatta katsettani opuksesta. Kyseisen kirjan jälkeen seurasivat kaikki muut kirjaston fantasiahyllystä löytyvät lohikäärmeaiheiset kirjat. Seuraava hyllytettävä kirja kuuluu Rick Riordanin ”Percy Jackson”- sarjaan. Mytologia-kauteni alkoi 12-vuotiaana, ahmin Riordanin sarjan kahdessa viikossa. Hyllyttäessäni loputkin kirjat hymyilen itsekseni muistellen muihinkin kirjoihin liittyviä asioita. Erään kirjan muistan heittäneeni lattialle itkuisena traagisen lopun takia, toinen herätti minussa niin syvää jännitystä että se piti laittaa kiinni vähäksi aikaa jotta voisin rauhoittua. Harry Potter-kirjoista on aina monta osaa hyllyssä, vaan toisin oli kun itse luin kirjat. Muistan äidin naputelleen kirjavarauksen nettiin kuukauden ennen kuin viimeinen osa ilmestyi englanniksi. Jo silloin varausjonossa oli melkein sata ihmistä.

 

Kirja joka sysäsi Rebeccan lohikäärmeiden maailmaan
 

Hyllytettyäni kirjat käyn nuortenosaston kirjahyllyt läpi, suoristellen kaatuneita kirjoja ja nostaen penkeille pinotut manga-sarjakuvat takaisin paikoilleen. Muutaman kirjan takakannet on pakko lukea; paljon englanniksi lukeneena kirjojen suomennokset kiinnostavat. Haen nopeasti takahuoneesta paperia ja kynän ja merkitsen kiinnostavan kirjan tiedot muistiin myöhempää aikaa varten. Luen sen sitten joskus kun kirjapinot kotona vähenevät.

Lastenosaston kirjahyllyjä
 

Kun kirjasto avataan muutama tunti töideni alettua sisään käyvät usein tutut naamat, tietyt pojat tulevat tietokoneelle heti aamulla ja pari tyttöä lainaavat usein iPad-tabletit iltapäivällä. Lastenosastolla työskenteleminen tarkoittaa myös meluisampaa työympäristöä kuin yleensä kirjastossa olettaisi olevan. Kuvakirjaosaston luota kuuluu usein ilon kiljahduksia ja leikkiauton ääniä.

Hyllytettyäni ja tarroitettuani kirjoja lastenosaston valikoima on tullut tutummaksi, ja kun pikkupoika kysyy virkailijalta Star Wars-kirjoja, tiedän itsekin voivani auttaa hänet oikeiden kirjojen luo. Uusia kirjoja purkaessani pääsen tutkimaan mitkä kirjat ovat tänäpäivänä kysytyimpiä kirjastoissa. Kirjastolle lahjoitettujen kirjojen muovitus oli myös lempihommaani: eräs oli lahjoittanut kolme itsevarmuutta nostattavaa opusta ja toinen Tuija Lehtisen romaanitrilogian kaikki osat. Päätän joskus lahjoittaa muutaman kirjan kokoelmastani; halu jakaa lempiopukseni suuremman yleisön kanssa on  suuri.

 

 

Kertoessani kokemuksiani ystävilleni, eräs kysyi minulta: ”Etkö sä oo saanu tarpeekses jo niistä kirjoista? Vähän niin kuin jäätelökioskilla työskentelevä ei viikon jälkeen halua syödä enää palloakaan jäätelöä.” Arvaatte varmaan vastaukseni.

MR