maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen avainkertomus

Parasta pääsiäislukemista? Samat dekkaritko, joita muutenkin ahmitaan? Vai kuvakirjat, joissa suippohattuinen noita-akka lentää mustan kissan kanssa kahvipannu luudan nokassa? Vaiko sittenkin Uuden testamentin evankeliumit, joiden kohokohdasta pääsiäisessä on kysymys? Entäpä jos voisikin lukea jotain, mistä saisi saman fiiliksen kuin kaikista noista yhteensä?

Oma pääsiäissuosikkini on Mika Waltarin historiallinen romaani Valtakunnan salaisuus. Kirja alkaa, kun elämäänsä kyllästynyt roomalainen matkamies saapuu turistina Jerusalemiin juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan ja kohtaa heti ensimmäiseksi kukkulalla törröttävät ristit. Yksi naulituista puhuu outoja ristillä, ja hänen kyltissäänkin lukee juutalaisten kuningas - kuka tämä tyyppi oikein on ja mistä hänet on tuomittu? Päähenkilön uteliaisuus herää ja hän alkaa ottaa selvää asioista.


Kirjassa ala-asteen uskonnontunneilta tutut kertomukset Jeesuksen ihmeteoista ja pääsiäisen tapahtumista heräävät henkiin uudella tavalla. Romaanin sivuilla seikkailee joukko tuttuja raamatunhenkilöitä Pontius Pilatuksesta Maria Magdaleenaan, mutta ei ihanteellistettuina kulttihahmoina, vaan tavallisina ihmisinä vikoine ja puutteineen. Tästä syntyy hienoa tarinankerrontaa ja välillä absurdiakin tilannekomiikkaa.

Hykerryttävä on esimerkiksi kohta, missä päähenkilö menee tapaamaan kuolleista herätettyä Lasarusta ja huomaa, ettei tämä elävänä kuolleena ihmisten keskellä käyskentelevä kummajainen olekaan kiitollinen tapahtuneesta. Tai kun ristiä kantamaan joutunut Simon Kyreneläinen yrittää hätäpäissään soveltaa oppia rikkauksien poisjakamisesta - kestitsemällä yltäkylläisesti kerjäläisiä! Päähenkilö pääsee kirjan edetessä myös useaan otteeseen kohtaamaan ylösnousseen Jeesuksen: kylmänväreitä menee lukijalla selkäpiissä, kun yhtäkkiä tajuaa päähenkilön jututtavan Jeesusta, ja vieläpä ennen kuin päähenkilö itsekään sitä tajuaa.

Riippumatta siitä, uskooko lukija Jeesuksen tekemät ihmeet tosiksi vai taruiksi, on ihailtava Waltarin kirjan nerokasta perusideaa: otetaan evankeliumien kuvaamat ihmeet todesta ja näytetään konkreettisesti, miltä niiden on täytynyt tuntua sen ajan ihmisistä, jos ne todella ovat tapahtuneet niin kuin kerrotaan. Tästä syntyy pääsiäisen avainkertomus, johon ei kyllästy, vaikka sen lukisi joka vuosi.

PS. Jatkolukemiseksi voi myös kokeilla absurdin hykerrytyksen toiseen potenssin nostavaa, englantilaisen tieteiskirjailijan Michael Moorcockin kertomusta Behold the man (suomennettu nimellä Katso ihmistä), jossa kristinuskon nimissä käytyihin sotiin kyllästynyt nuorimies saa käsiinsä aikakoneen ja matkustaa sillä tapaamaan Jeesusta sanoakseen tälle pari valittua sanaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti