torstai 12. maaliskuuta 2015

Kirjaston vieraana Miina Savolainen



Valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen luennoi voimauttavan valokuvan menetelmästä Järvenpään kirjastossa tiistaina 3. maaliskuuta. Varhaisin tunnettu projekti, jonka kokemuksista Miina Savolainen on alkujaan saanut kipinän menetelmän kehittämiseen ja valokuvan terapeuttisen käytön tutkimiseen, on 1998 alkanut kymmenvuotinen lastensuojeluprojekti Maailman ihanin tyttö. Samanniminen valokuvakirja julkaistiin vuonna 2008.

  

 Suomen kirjataiteen komitea valitsi teoksen vuoden 2008 kauneimpien kirjojen joukkoon. Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttely on nähty eri puolilla Suomea sekä Barcelonassa, Napolissa ja Sarajevossa. Voimauttava valokuva -menetelmän synty on lastensuojelussa, mutta 2000-luvun alusta se on levinnyt vähitellen kaikkeen sosiaali-, terveys- ja opetusalojen moniammatilliseen työhön sekä työyhteisöjen kehittämiseen. 

  

Voimauttava valokuva on Savolaisen kehittämä
palkittu sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot: itsemäärittelyn oikeus, valta-asetelmien purkaminen ja vastavuoroisuus, määrittelevät ne eettiset raamit, joiden sisällä valokuvaa voidaan käyttää turvallisesti terapeuttiseen identiteettityöhön ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen. Voimauttavan valokuvan menetelmä perustuu lähtökohtaan, jossa korjaavat asiat tapahtuvat liittymisen kokemuksessa toisiin ihmisiin. Ihmisen on oltava jonkun silmissä arvokas ennen kuin hän voi olla sitä itselleen. Viimekädessä tärkein tavoite on yksilön itsestään löytämä kyky katsoa itseään lempeämmin ja rakastavammin sekä toisia ihmisiä kuuntelevammin, myötätuntoisemmin ja arvostavammin.

Voimauttavan valokuvan keskeinen väittämä on, että ammatillisuus voi olla rakkaudellista, jos se on dialogista. Menetelmässä ammatillisuus ymmärretään vastavuoroisempana kuin hoidollisessa työssä perinteisesti. Voimauttavan valokuvan menetelmässä ajatellaan, että identiteettityön pitäisi olla keskeinen osa perustehtävää kaikessa ihmistyössä. Menetelmä ottaakin kantaa ihmistyön vaikuttavuuteen ja eettiseen laadukkuuteen. Hoidollisessa työssä työntekijöiden välistä eriarvoisuutta ja työyhteisöjen pahoinvointia lisää se, että eri aikoina ja eri viitekehyksessä koulutetuilla työntekijöillä on monesti aivan erilainen käsitys ammatillisuudesta. Nykyisin ymmärretään yhä paremmin, että ihmistyö on puhtaasti tunnetyötä, jonka vaikuttavuus perustuu vuorovaikutuksen laatuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti