Kesätöissä kirjastolla

 

Moikka! Mä olen Emma, Järvenpään kirjaston kesänuori. Olin kirjastolla kesätöissä kuluneen kesäkuun ajan. Nyt kun kirjoittelen tätä blogipostausta toiseksi viimeisenä työpäivänäni, alkaa pieni haikeuden tunne hiipiä ilmoille. Tämä kesätyö on ollut mulle tosi antoisaa ja kivaa. Tässä postauksessa avaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani siitä, millaista kirjastossa työskentely on ollut.

Viime keväänä, työhaastattelun jälkeen, odotin malttamattomana tietoa siitä, pääsisinkö kirjastoon kesätöihin. Päivitin sähköpostia tunnin välein ja olin tosi jännittynyt. Gmailista tuli sitten ilmoitus Järvenpään kirjastolta saapuneesta sähköpostiviestistä ja viestissä otsikko “Tervetuloa töihin kesäkuussa”. Saatoin hyppiä hieman ilosta, sillä olin tosi iloinen siitä, että pääsin itselleni mieluiseen kesätyöhön: kirjastoon!

Sitten tuli kesäkuun viides päivä, ja työt alkoivat. Heti aamulla sain kolme avainta, joista yhden onnistuin jumittamaan lukkoon (ei hätää, sain sen sieltä onneksi ehjänä ulos). Sain myös admin-kortin, jonka olemassaoloa tarkistin liiankin usein, ettei se vaan pääse hukkumaan. Ensimmäisten päivien aikana uusia asioita tuli opittua nopealla tahdilla, mutta onneksi aina pystyi kysymään apua ja neuvoa muilta. Kaikki muut työntekijät olivat alusta asti tosi ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä, ja heidän kanssaan työpäivät kuluivat nopeasti ja mukavasti.

Ensimmäiset kaksi viikkoa varoin lainaamasta logistiikkavuorossa käsittelemiäni palautuksia tai hyllyttäessäni houkuttelevia kirjoja. Sitten koitti kolmas viikko, juhannusviikko. Logistiikkavuorot muuttuivat rauhallisiksi ja aloin tutkia palautuskirjoja hieman tarkemmin. Koska en ole uutuuskirjojen suurkuluttaja, monet minua kiinnostavat kirjat olivat lainattavissa. Sitten kohdalleni osui aivan ihana, pieni ja kultasivuinen versio Margaret Atwoodin kirjasta To the Lighthouse. Annoin periksi ja lainasin kirjan, joka kuului vielä kaiken lisäksi Keravan kirjastolle (Kerava kuuluu myös Kirkes-kirjastoihin, joten niin saa tehdä). Tästä alkoi kirjojen hamstraaminen, ja nyt lainamääräni on tuplaantunut normaalista.

Joten, pyöräilin aamulla kepeästi töihin, mutta kotiin lähtiessäni reppu painoi lähes aina enemmän kuin se oli painanut aiemmin. Muistin onneksi joka päivä ottaa evästä töihin, mutta joskus saatoin unohtaa eväsrasian lämpimään kaappiini päivän ajaksi. Lounastauoilla ehdin syömisen lisäksi lukea kirjaa. Työtehtäväni vaihtelivat ja pidin siitä, ettei mikään päivä ollut täysin samanlainen edellisen päivän kanssa.

Kirjaston kuumuus ei ollut ihan niin paha kuin mihin olin valmistautunut. Hellepäivinä taukojen pitäminen ja taukotilan sipsit, pähkinät ja mehujäät pitivät jaksamista hyvin yllä. Löysin kuumuudessa hyllyttämisestäkin jotain positiivista: työpäivän jälkeen ei tarvinnut lähteä salille, koska kirjoja hyllyihin nostellessa tuli kuntoiltua lähes salitreenin veroisesti.

Huvittaa ajatella sitä, millaisen hirmupitkän listan saisin kerättyä työtehtävistäni täällä kirjastolla. Olen hyllyttänyt kirjoja, upottanut varauksia, askarrellut hyllyopasteita, vaihtanut hyllyopasteita, suunnitellut ja toteuttanut kirjanäyttelyn, täydentänyt kirjanäyttelyitä, käsitellyt ja lajitellut palautettua aineistoa logistiikassa, purkanut muista Kirkes-kirjastoista tulleita kasseja, tehnyt sisältöä Instagramiin, pyyhkinyt pölyjä hyllyistä, tarroittanut uusia kirjoja, neuvonut asiakkaita, vyöryttänyt lasten ja nuorten aineistoa takaisin lattiaremontin jälkeen... ja listaa voisi vielä jatkaa. Kirjastossa työtehtävät ovat siis olleet monipuolisia ja todella mielenkiintoisia.

Jään kaipaamaan kirjastoa työpaikkana. Vaikka vierailenkin kirjastossa viikoittain ja lainaan sekä luen aktiivisesti kirjoja, ei siitä saa samanlaista kokemusta kuin mitä työkuukauden aikana on saanut. Olen jo varoittanut kirjastolaisia, että syksyn tullen saatan ilmestyä hyllyttämään kaunokirjoja lievittääkseni ikävää.

Kuvat ja teksti: Emma