Kirjaston vinkkarien esittelyä, vuorossa Elsi

Uusi postaussarja kirjastomme blogissa jatkuu. Raotamme verhoa kirjavinkkien taakse ja kerromme millaiset kirjastoihmiset teille kirjoittavat kirjavinkkejä. Jokainen vinkkari saa kertoa itsestään vapaasti tai vastaamalla joihinkin valmiiksi asetettuihin kysymyksiin, kukin tyylillään. Laitetaan heistä myös kuvat niin tiedätte ketkä täällä kirjoittelevat. Tänään esittelyssä Elsi. 

Elsi tässä, hei! Toimin sijaiskirjastonhoitajana Järvenpään kirjaston lasten- ja nuortenosastolla. Olen vasta-alkaja tällä alalla, sillä täällä olen ehtinyt olla vasta muutaman kuukauden ja sitä ennen olen ollut lyhyitä ajanjaksoja milloin missäkin kirjastossa.  

Halusin kirjastoalalle, koska rakastan kirjoja ja tahdon jakaa niiden herättämiä ilon tunteita muiden kanssa. Luen kaikkein mieluiten historiallista draamaa, sarjakuvia ja erilaisia tietokirjoja. Lisäksi nuorten kirjat ovat lähellä sydäntäni ja niitä minä työnkuvani vuoksi myös pääasiassa vinkkailen.  

Kun jokin teos on minusta erityisen viihdyttävä tai sisältää mielestäni tärkeitä asioita, se päätyy vinkkauslistalleni. Mielestäni kirjat ovat turvallinen tapa käsitellä vaikeitakin aiheita ja käydä läpi erilaisia tunteita. Niin voi oppia ymmärtämään itseään paremmin. 

Mielestäni parhaimmat vinkit ovat sellaisia, joista paistaa vinkkaajan oma innostus teosta kohtaan. Kun vinkkaaja selkeästi pitää vinkkaamastaan teoksesta ja osoittaa tuntevansa sen, kiinnostus ja innostus heräävät toisessa ja vinkattuun kirjaan tarttuu suurella uteliaisuudella. Sellaisista vinkkauksista pidän eniten ja sellaisia pyrin myös itse tekemään.  

Jos minun olisi valittava vain yksi kirja vinkattavaksi, se olisi hyvin vaikeaa. On niin monia teoksia, joista pidän ja joiden uskoisin sykähdyttävän myös muita. Pidän myös tiettyjen kirjailijoiden kokonaisista tuotannoista niin paljon, että on hankalaa noukkia joukosta yhtään tiettyä. Mikäli on kuitenkin pakko valita, ensiksi tulee mieleen Dustin Thaon Älä mene, Sam. Kyyneleet olivat nousta silmiin sitä lukiessa, niin haikea, kaunis ja liikuttava kertomus se on. Hyvänä kakkosena tulisi varmaankin Meredith Russon Tyttösi sun. Molemmat kirjat käsittelevät vaikeita aiheita voimakkaita tunnelatauksia peittelemättä, mutta eivät unohda lämpöä, rakkautta ja toivoa.  

Vinkkauksessa mukavinta lienee se, ja tiedostan tämän tunnustuksen hävyttömyyden, että voin vapaasti suositella toisille kirjoja, joista itse pidän. Nautin siitä, kun voin julistaa kaikille, kuinka mahtavana jotakin kirjaa pidän. Jos vinkkauksen jälkeen joku tarttuukin teokseen, se tuntuu pieneltä voitolta.   

Haastavinta vinkkaus on silloin, kun sanat ovat hukassa. Toisinaan juuri ne sanat, jotka täsmälleen kuvaisivat kirjan minussa herättämiä tuntemuksia, eivät millään tahdo tulla ja silloin kieli poskella sutaistu kuvaus tuntuu ontolta ja teennäiseltä. Eihän kukaan innostuisi sellaisen jälkeen lukemaan!  

Mitä muuta tähän loppuun voisi sanoa? Lukekaa ja nauttikaa!