Lukupiirin toinen kokoontuminen marraskuussa

 

Pienoishahmoja esillä kirjaston vitriinissä

Kirjaston henkilökunnan lukupiiri: Taipumattomat

Kirjaston henkilökunnan lukupiiri kokoontui toisen kerran nyt marraskuussa. Heti edellisen kerran jälkeen äänestettiin seuraavasta kirjasta ja yllättäen kirjaksi valikoitui melko suurella äänten enemmistöllä Emilia Hartin Taipumattomat.

Kirja olikin järjestäjälle tuntematon ja se tuli heti varattua. Kirja tuli hyvissä ajoin, mutta sitä pääsi lukemaan vasta sunnuntaiaamuna, päivää ennen maanantaista lukupiiriä. Hieman hirvitti kuinkakohan pitkälle saa luettua sitä yli 400 sivuista kirjaa ennen tapaamista. Oli positiivinen yllätys, että sen sai kokonaan luettua päivässä, se oli niin vetävä ja sujuva.

Lukupiirissä oli kivasti ihmisiä paikalla ja ensivaikutelma oli, että kaikki pidimme siitä, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän, mutta enimmäkseen positiivinen kokemus monelle. Tietenkin kirjasta löytyi myös kritisoitavaa ja se näissä tapaamisissa onkin hienoa, että ihmiset kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin lukiessaan. Moni myös sanoi ettei ehkä olisi tullut tartuttua kirjaan ilman lukupiiriä.

Positiivisia asioita oli, että se oli hyvin koukuttava, juoni veti hyvin ja tapahtumien eteneminen sai jatkamaan kirjaa vauhdikkaasti. Kirjassa on kolme kertojaa, kolme aikakautta, kolmen naisen tarinat. Tarinat etenivät luku kerrallaan, joten juonet pysyivät hyvin erillään eikä sekaannuksia aikatasoissa juuri tullut. Kuunneltuna kirjan seuraaminen oli ilmeisesti hieman haastavampaa, vaati hieman enemmän keskittymistä, mutta hyvä lukija sai kehuja.

Hienoa oli myös luontokuvaukset, kirjan naisten vahva luontoyhteys, selkeät tarinat, hyvä kieli ja se että kieli hieman vaihteli kirjan aikakausien mukaan. Myös naisten oikeuksista puhuminen oli hyvää tässä nykyisessäkin ilmapiirissä, ja kirjan tapahtumat antoivat hienoa perspektiiviä naisten asemaan ja rooleihin eri aikakausina.

Kritiikkiä herätti kirjan melko polarisoitunut mieskuva, kirjan miehet olivat pääsääntöisesti monella tavalla aika kamalia ja se heijastui naisten kohtaloihin. Onneksi jokaisella tarinan naisella oli myös hyviä miehiä tarinoissaan, mutta päähenkilömiehet olivat aivan hirvittäviä. Eli voisi kuvitella, että miehelle ei olisi kovin mieluisaa lukea tätä kirjaa.

Kirjassa kerrotaan naisten suvussa kulkevasta niin voimakkaasta luontoyhteydestä, että sitä on pidetty jopa noituutena. Se siirtyy sukulinjoissa äidiltä tyttärelle ja vaikuttaa naisiin eri tavoin eri aikakausina ja tulee ilmi esimerkiksi parantajan taitoina. Kate elää nykyajassa ja mutkikkaiden tapahtumien ja pakomatkan kautta löytää oman kadoksissa olleen yhteytensä luontoon, se auttaa häntä voimaantumaan ihmisenä ja naisena ja samalla hän löytää yhteyden esiäiteihinsä. Violetiin, joka saa tietää totuuden äidistään painostavan kuumana kesänä 1942, ja Althaan, jota syytetään maatilan isännän surmaamisesta noitakeinoin vuonna 1619.

 Kirjaa voisi suositella kaikille historiasta ja naisten asemasta kiinnostuneille, hyvistä tarinoista pitäville ja erityisesti vaikka teineille ja nuorille ihmisille, siitä saa hienoa näkymää naisten osaan, asemaan ja rooleihin. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja mukaansatempaava, ei ole liian köykäistä tai kepeää, mutta ei myöskään saarnaavaa tai kuivalla tavalla opettavaista. Oikein mainio lukukokemus.