Sattuiko vahinko?

Usein kirjaston tiskillä törmää eri tavalla turmeltuneisiin kirjoihin. Olen nähnyt mm. koiran syömiä, lasten repimiä, akvaarioon pudonneita, laiturille kesäsateeseen unohtuneita, punaviinikasteen saaneita ja kahvilla valeltuja kirjoja. Kirjat ovat mukana ihmisten elämässä kaikkialla, vahinkojakin siis sattuu. Paljon.  

Jotkut tulevat reippaasti (ja joskus vähän ehkä noloina) kirjaston tiskille selvittämään, miten tärveltyneen kirjan voisi korvata. Kaikkein mieluiten kirjasto ottaisi vastaan saman kirjan vaikka käytettynä – korvaavan kirjan hankkiminen voi tulla asiakkaallekin huomattavan paljon halvemmaksi, jos sattuu löytämään kirjan esim. kirpputorilta tai divarista muutamalla eurolla. Nettikirjakaupoista voi joskus tehdä löytöjä. Rahallakin toki selviää.

Onneksi kirjat eivät kuitenkaan yleensä ole hirvittävän kalliita ja joskus voidaan kirjan korvaushinnassa huomioida kirjan ikä ja kunto, jossa kirja oli ennen vahingon sattumista. Jotkut vahingot ovat niin pieniä, että kirjaston näppäräsorminen kirjankorjaaja saa korjattua kirjan uudelleen lainauskuntoon.

Kuvassa luukkuun ja automaattiin palautettuja kirjoja odottamassa korvausta.

Kirjoille sattuneet vahingot voivat olla asiakkaan omasta mielestä noloja ja hävettäviä ja ehkä juuri tämän takia osa asiakkaista haluaa palauttaa kirjan anonyymisti ja vaivihkaa automaattiin tai palautusluukkuun. Meillä on ilo työskennellä ammatissa, jossa mikään inhimillinen ei jää vieraaksi, siksi tällainenkin on aika ymmärrettävää. On suhteellisen helppoa jäljittää asiakas, jolla kirja on viimeiseksi ollut lainassa ja napsauttaa kirjastokorttiin ruksi, joka estää lainaamisen. Yleensä tämä riittää – kirjankorvausasia saadaan selvitettyä jo seuraavalla kirjastokäynnillä. (Pitkään selvittämättöminä olleet korvattavat kirjat laskutetaan asiakkaalta.) Asiakkaalle itselleen lusmuilu ja vältteleminen on varmasti kaikkein kiusallisinta ja saattaa kaihertaa mieltä turhaan - pahimmassa tapauksessa joku saattaa lopettaa kirjastossa käymisen kokonaan.

Aivan oman lukunsa ovat asiakkaat, jotka palauttavat esim. kastuneen ja jo homehtuneen kirjan vaivihkaa automaattiin tai luukkuun ja jotka silmät kirkkaina kertovat myöhemmin tiskillä, että kirja oli tuollainen jo lainattaessa. Ennen kuin kirja päätyy omalle paikalleen hyllyyn, se kulkee useamman kirjastotädin käsien läpi; joku varmasti huomaa, jos kirja on saanut kipeää. Kovinkaan paljon kastuneita kirjoja ei hyllyyn päädy lainattavaksi… Sarjassa ”Hullunkurisimmat selitykset” on kuultu kaikenlaista. Kun kirjastoon kerran palautui koirankasvatuskirja pahasti pureskeltuna, asiakas kertoi tiskillä, että vahinko ei ole voinut sattua hänen kotonaan, hänellä ei edes ole koiraa. Tädin päässä saattoi kumahdella jonkinlainen hälytyskello. Erään kerran kirjaston palautusluukkuun oli palautettu läpimäräksi kastunut kirja. Kun asiakkaalle myöhemmin näytettiin tätä kirjaa ja kerrottiin korvausvelvollisuudesta, asiakas sanoi palauttaneensa kirjan luukkuun hyväkuntoisena, mutta että henkilökunta on todennäköisesti itse pudottanut kirjan vesiämpäriin matkalla palautusluukulta kirjaston tiskille. Uskallan sanoa tätä vaihtoehtoa täysin mahdottomaksi.

On hyvä muistaa, että kirjankorvausasiatkin ovat kirjaston väelle arkipäivää. Kirjan tärveltymisestä ei nuhdella eikä siitä joudu jalkapuuhun, vahinkoja sattuu kaikille. Myös kirjastotädeille, joilla on esim. koiria… 

Anja