Kirjaston kulmilla

Kirjavinkkinä Paula Havasteen Vihat-sarja. Sarja sisältää kirjat Tuulen vihat, Maan vihat, Veden vihat ja Lumen armo. Kirjat sijoittuvat 1100-luvulle Suomeen, Kristinusko tekee tuloaan, mutta vanhat loitsut ja uskomukset yhä elävät vahvasti ihmisten arjessa. Hienosti oli punottu juoneen tuttua historiaa ja elävästi kerrottu talonväestä ja loitsuista ja töistä ja kaikesta mikä elämään liittyi muinaisina aikoina .   Päähenkilö on Kertte, joka näkee usvaisia henkiä tuvissa, jo manan maille menneitä. Kerten tarina kuljettaa häntä kaukaa Suomen sydämestä aina Tokholmiin ja Koluvaniin (Nykyiseen Tallinnaan)asti. Häntä seuraavat ankarina tuulen, maan ja veden vihat. Kertte haluaa palata takaisin kotiinsa ja miehensä Larrin luokse, mutta Larrikin on pakomatkalla. Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat? Tapaavatko he enää ikinä, kuinka heidän käy? Vahva suositus historian ystäville, kiintoisaa kerrontaa ja muinainen Suomi ja 1100-luvun elämä ja arki tulevat tutuiksi. Kirjat kuljett...

Pitkästä aikaa kirjavinkkejä, Heini vinkkaa kolme kirjaa:  Luin nopeaan tahtiin kolme kirjaa, joissa kaikissa käsiteltiin Neuvosto-Viron alkuvuosien historiaa ja ihmisten kummalliselta ja aivan absurdilta tuntuvaa taitoa sopeutua, kun vaihtoehtoja ei ole. Paula Havasteen Vierashuoneet on kuvaus majatalon pitämisestä Neuvosto-Virossa. Kirjassa Saarenmaalle lepäämään tulevat taiteilija kesävieraat on pidettävä tyytyväisinä. ”Autenttinen” kalastajakolhoosi on mitä upein ylpeilyn aihe, josta voi tehdä ajanmukaista kirjallisuutta ja kuvataidetta. Naisen ja ”vaimokansalaisen” työ ja ponnistelu itsekseen kaiken upean maalaisruuan ja puhtaan hienon ”kansallismaiseman” ylläpito ei aina ole helppoa. Kaiken takana kuristaa pelko yrityksen tyrmäämisestä ja tarkastajan tai kateellisten naapurien panettelusta. Pienet onnen hituset ja ilon pisarat saavat jatkamaan sillä menneeseen ei ole paluuta. Työ ja ponnistelu voivat tuoda turvaa elämään, mutta silti kaikki on kiinni koneistosta, joka kaiken ...

Eikö ole aika jännää. että naiset lukevat aika tasapuolisesti sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja, kun taas miehet lukevat lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja? Mistähän tämä johtuu?Kuvitellaanko että naiset kirjoittavat vain hömppää naisten elämästä, mikä ei juuri miehiä kiinnosta? Vai kuvitellaanko ettei mies löydä naisten kirjoittamista kirjoista samaistumiskohtia tai mielenkiintoisia tapahtumia? Vai onko se vain sattumaa? Tästä aiheesta on kirjoitettu ainakin muutamassa kolumnissa, ne pääsee lukemaan tästä ja tästä . Myös Tilastokeskus on tutkinut asiaa, voit katsoa täältä . Naiskirjailijat kirjoittavat todella monipuolista kirjallisuutta, joka sopii kaikkien luettavaksi. On dekkareita ja murhajuttuja, yhteiskunnallista kannanottoa ja elämäkertoja, historiaa ja romantiikka, fantasiaa ja maagista realismia, kaikkea mahdollista. Naiset ja miehet voivat kirjoittaa samoista aiheista, ja sehän laajentaa näkökulmia kun lukee molemipien kirjoittamia teoksia. Tähän postauks...

Parasta pääsiäislukemista? Samat dekkaritko, joita muutenkin ahmitaan? Vai kuvakirjat, joissa suippohattuinen noita-akka lentää mustan kissan kanssa kahvipannu luudan nokassa? Vaiko sittenkin Uuden testamentin evankeliumit, joiden kohokohdasta pääsiäisessä on kysymys? Entäpä jos voisikin lukea jotain, mistä saisi saman fiiliksen kuin kaikista noista yhteensä? Oma pääsiäissuosikkini on Mika Waltarin historiallinen romaani Valtakunnan salaisuus . Kirja alkaa, kun elämäänsä kyllästynyt roomalainen matkamies saapuu turistina Jerusalemiin juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan ja kohtaa heti ensimmäiseksi kukkulalla törröttävät ristit. Yksi naulituista puhuu outoja ristillä, ja hänen kyltissäänkin lukee juutalaisten kuningas - kuka tämä tyyppi oikein on ja mistä hänet on tuomittu? Päähenkilön uteliaisuus herää ja hän alkaa ottaa selvää asioista. Kirjassa ala-asteen uskonnontunneilta tutut kertomukset Jeesuksen ihmeteoista ja pääsiäisen tapahtumista heräävät henkiin uudella tavalla. R...

Kortelaisen Anna (tietokirjailija, taidehistorioitsija) saapui pimeänä, marraskuisena iltana Järvenpään kirjastoon kertomaan uusimmasta kirjastaan " Ei kenenkään maassa" . Sen l ähtökohta oli omenalaatikollinen valokuvia ja satunnaisia papereita, sillä j uuri muuta Kortelaisella ei aluksi äidinpuoleisesta isoisästään - viipurilaisäidin ja venäläisvälskärin aviottomasta lapsesta Reinosta - ollutkaan. Reino kuoli ennen kuin Kortelainen syntyi, mutta Reinon tarina ei jättänyt historioitsijaa ja kirjailijaa rauhaan. Kortelainen kertoi, miten hän matkusti isoisänsä ja tämän äidin jalanjäljissä Viipuriin, katseli taloja ja katuja, tonki arkistoja, yritti ymmärtää, kuka isoisä oli. Reinosta kasvoi muusikko, hän pääsi Pariisiinkin, minkä kirjan kansikuvakin todistaa. Mutta kaikkea tietoa ei löytynyt. Silloin Kortelainen oivalsi, että lopun tarinasta voikin kuvitella. Tietokirjan sijasta syntyikin romaani, joka on mukaansatempaava matka Suomen 1900-luvun alun historiaan. ...

Kristiina Vuori vieraili Järvenpään kirjastolla kertomasta kirjoistaan ja kirjoittamisesta tiistaina 17.9. ja häntä haastatteli itsekin kirjailija ja toimittaja Pauliina Susi. Pauliina Susi haastatteli Kristiina Vuorta Tyyni Tuulio-salissa   Kristiina on lapsesta saakka haaveillut kirjoittamisesta. Nuorena hän luki paljon, oli kirjaston vakiasiakas ja myös kirjoitteli ruutuvihkoihin tarinoiden aloituksia ja ideoitaan. Myöhemmin hän sai käyttöönsä punaisen kirjoituskoneen jolla oli nopeampi saada ajatuksiaan paperille kuin kynällä, ja ensimmäisestä palkastaan hän osti sähkökirjoituskoneen kirjoituksiaan varten. Työelämä kuitenkin kaappasi Kristiinan mukaansa ja kirjoittamisharrastus jäi vuosiksi, kunnes neljäkymmentä täytettyyään hän alkoi kaivata elämäänsä jotain uutta. Silloin ajatus ja haave kirjoittamisesta palasi uudelleen pintaan ja hän päätti osallistua Pauliina Suden Järvenpään Opistolla järjestämälle kurssille jossa opittiin pääsemään pois kirjoittamisen pelois...