Kirjaston kulmilla

 Kirjaston henkilökunnan lukupiiri kokoontui maaliskuussa keskustelemaan japanilaisen Emi Yagin kirjasta Venus ja minä. Kirja kuuluu Otavan kirjastoon ja on mukavan ohkainen. Mutta kuten me kaikki huomasimme, ohkainen kirja ei välttämättä ole nopealukuinen tai helppo.  Venus ja minä herätti ilahduttavan paljon keskustelua ja kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kirja ei ollut kenenkään lemppari, tai kirjasta ei kauheasti pidetty, mutta se herätti ajatuksia ja myöskin polveilevaa keskustelua. Kirjassa on erikoisia teemoja ja tapahtumia joita pohdittiin eri kanteilta ja mietittiin miten ne olivat meihin vaikuttaneet. Osa porukasta oli lukenut kirjan jo aiemmin, ja osa luki sen vartavasten tätä tapaamista varten. Kaikista oli mielenkiintoista lukea kirja.  Kirja kertoo Rika-nimisestä naisesta joka palkataan latinankielitaitoisena juttelemaan kerran viikossa Venus-patsaalle eräässä museossa. Venus kaipaa juttuseuraa, mutta puhuu vain latinaa. Rika on oppinut latinaa ollessa...

 Henkilökunnan lukupiiri kokoontui marraskuun lopulla vuoden viimeisen kerran. Seuraava tapaaminen onkin jo sovittu tammikuulle. Nyt loppuvuodesta luimme nuortenkirjan, säeromaanin Sini Helmisen Kunnes kuolen. Säeromaani oli monelle uusi tuttavuus ja kirjan aihepiiri oli myös ajatuksia herättävä.  Kirjan maailmassa kaikkien ihmisten kuolinpäivä selvitetään heti elämän alussa ja tämä kuolinpäivä tatuoidaan ihmisen otsaan. Se jakaa ihmiset ikänsä perusteella eri kategorioihin, metusalemeilla on edessään huikean pitkä elämä ja päiväperhoset taas kuolevat nuorina. Jos satut kuulumaan päiväperhoihin eli otsastasi näkee että kuolet nuorena, se vaikuttaa siihen miten ihmiset suhtautuvat sinuun ja koko yhteiskunta. Kannattaako sellaiseen panostaa mitään, kun tietää ettei mikään tule kestämään, ei ystävyyssuhteet eikä koulutuskaan kanna pitkälle. Kirjan päähenkilö Aami tietä kuolevansa nuorena ja koettaa siitä huolimatta keskittyä koulunkäyntiin ja elämäänsä isänsä kanssa. Onneksi löyt...

 Keväällä kirjaston somessa kysyttiin ihmisiltä mitkä kirjat ovat liikuttaneet heitä, saanut jopa kyyneliin. Ja valtavasti tuli vastauksia! Kiitos niistä. Reilusti yli kahtasataa kirjaa suositeltiin liikutuksen kaipuuseen. Kokosin niistä kirjoista kirjanäyttelyn kirjastoon ja laitan listan nyt tähänkin esille niille ketkä haluavat siitä poimia kirjoja luettavakseen. Lista on todella pitkä! Listassa ei ole ihan jokaista postauksissa ollutta kirjaa, kun niitä tuli postauksiin vielä listan kokoamisen jälkeenkin. Kirjat on kirjailijan sukunimen mukaan aakkosissa, mutta ei ole eroteltu tieto- ja kaunokirjoja eikä nuorten ja aikuisten kirjoja, kaikki vaan samassa listassa:  Aaltonen: Colette pieni musta koira Abulhawa: Jeninin aamut Aciman: Kutsu minua nimelläsi Adams: Ruohometsän kansa Ahern: PS. Rakastan sinua Aleksjevits:  Tsernobylistä nousee rukous Aro- Heinilä: Afrikan tytöistä ja naisista, trilogia Backman: Kiekkokaupunki ja sen jatko-osat Beecher-Stowe: Setä Tuomon tupa...

 Tammikuussa henkilökuntamme vinkkasi taas monipuolisesti monenlaista, peliä. leffaa, kirjoja! Tässä lista mitä kaikkea vinkattiin: Anne Tyler: Palmikko Elokuva: Aftersun Telkänranta: Millaista on olla koira? Videopeli: Final Fantasy VII Remake Kujanpää: Rumuuspäiväkirja Dusapin: Sokcho talvella Anne Tyler: Palmikko , Otava 2023, suomentanut Markku Päkkilä  Uusi kirjavinkki Saaralta! Perhesuhteet ja sukupolvien jatkumo – kirjallisuuden vakioaiheita, syystäkin, sillä niissä tiivistyy jotakin olennaista ihmisenä olemisesta. Anne Tylerin Palmikko (Otava 2023, suomentanut Markku Päkkilä) antaa tähän teemaan yhden, omanlaisensa näkökulman. Palmikko ei ole massiivinen tai edes kronologinen sukutarina, vaan Tyler ripottelee lukijalleen palasia yhden perheen elämästä vuosien ja vuosikymmenien varrelta. Kirja alkaa vuodesta 2010 ja kahdesta serkuksesta, jotka tapaavat toisensa rautatieasemalla. Kohtauksen jälkeen siirrytään vuosikymmeniä taaksepäin aikaan, kun serkusten isovanhemmat Me...

Elokuussa vinkattiin hieno satsi hyviä kirjoja kirjaston somekanavilla, tässä ne kaikki kätevästi yhdessä paikassa. Hyviä lukuhetkiä.  Lydia Sandgren: Läpileikkaus , WSOY 2022, suomentanut Sanna Manninen Lydia Sandgrenin Läpileikkaus on vuonna 2020 August-palkittu romaani ja hieno lukukokemus. Se johdattaa keskelle Göteborgin katuja, yliopistomaailmaa ja taidekeskusteluja. Sivuja on roppakaupalla, tarinan imuun on helppo heittäytyä. Tässä kirjassa on jotakin hyvin perinteistä ja konstailematonta, mutta samalla elitististä. Se on täynnä taide-, filosofia- ja kirjallisuusviittauksia. Toisaalta se ei ole millään tavalla vaikea, ja sen ehdottomiin vahvuuksiin kuuluvat elävät henkilöhahmot. Heihin aivan kiintyy; muistan heidät vieläkin hyvin, vaikka kirjan lukemisesta on jo 10 kuukautta. Tarinan keskiössä on Martin, 1960-luvulla syntynyt mies, jolla on kaksi parikymppistä lasta, Rakel ja Elis. Tärkeä hahmo on myös Martinin pitkäaikainen ystävä Gustav, joka on tunnettu kuuluisana taidema...