Kirjaston kulmilla

 Kirjaston somessa kysyttiin alkuvuonna kirjoja jotka ovat saaneet ihmiset nauramaan. Kirjoista koottiin näyttely kirjastoon ihan fyysisesti. Ja jos ihmetyttää että mikä ihmeen näyttely, niin kirjastokielellä kirjanäyttely on esim. tietty hylly, tai joku teline, jossa on juliste jossa lukee että mitä kirjoja siinä on esillä, kuten juuri naurettavia kirjoja. Siihen on koottu esille kirjoja näyttelyn aiheesta ja niitä saa siitä lainata kätevästi itselleen luettavaksi. Kirjat näyttelyhyllyssä on usein naama ihmisiin päin, joten kannet esillä houkuttaa lukemaan paremmin kuin selät ihmisiin päin.  Järvenpään kirjastossa on muutamakin näyttelyhylly joissa vaihtuvia näyttelyitä eri aihein. Joskus aiheet ovat ajankohtaisia kalenterin tai tapahtumien mukaan ja joskus vaan jonkun henkilökunnan jäsenen päähänpisto. Pysyvämpi näyttelyteline meillä on pömpeli jossa on pysyvästi esillä henkilökunta suosittelee-kirjoja. Siihen voi matalalla kynnyksellä henkilökunta laittaa kansi esillä kirjo...

Kirjavinkkini kertoo upeasta ja mukaansatempaavasta sarjakuvasarjasta (eikös olekin kiva sana!) Luupäät . Luupäät on maailmanmainetta niittänyt koko perheen sarjakuva, jossa satumainen fantasia ja hyytävä jännitys yhdistyvät hersyvään huumoriin ja todella upeaan piirrosjälkeen. Sarja on saanut lukuisia palkintoja, eikä syyttä! Viime aikoina sarjan yhdeksän mustavalkoalbumia on julkaistu uudelleen kolmena paksuna värillisenä niteenä, joissa kussakin on kolme albumia. Ensimmäinen trilogian osa Kevättasaus pitää sisällään kirjat Pois Luumäestä, Suuret lehmäravit ja Myrskyn silmät. Toinen trilogian osa Päivänseisaus sisältää albumit Lohikäärneentappaja, Kivileuka ja Vanhan miehen luola. Kolmas trilogian osa Elonkorjuu koostuu Aavepiirit, Aarteenmetsästäjät ja Sarvikruuni-albumeista. Luupäät ovat hurjan suloisia hahmoja. Sarjakuvissa heitä seikkailee kolme: Leppo, Auvo ja Tahvo. Heidän persoonansa ovat aivan erilaisia. Tapahtumat alkavat, kun heidät häädetään pois L...

Välillä ihminen kaipaa jotain hauskaa ja kepeää luettavaa. Onneksi on lukuisia hyviä kirjoja, jotka kutkuttelevat nauruhermoja ja saavat nauramaan jopa ihan julkisesti. Mieli paranee ihan väkisinkin, jos naurattaa tai hihityttää. Tämän tarinan kuulin asiakkaalta, joka oli saanut junassa kirjavinkin. Kirjan lukija oli tirskunut ja hirnunut ja pyrskinyt ääneen, ja kanssamatkustaja oli kysynyt, mistä kirjasta oli kyse, koska hänkin halusi samanlaisen lukukokemuksen. Vinkin saatuaan hän tuli kirjastoon kysymään kirjaa. Kysyjä oli hienostunut vanhempi lady ja hieman kulmani kohosivat kun kuulin mistä kirjasta oli kyse. Etsin kirjan ja varoitin tulevaa lukijaa, että kirjan huumori saattaa olla melko roisia ja suorasanaista, mutta rohkeasti hän otti kirjan vastaan ja vei kotiinsa. Olisi kiva kuulla osuiko tämän kirjan huumori yksiin rouvan huumorin kanssa. Toivon että näin kävi. Itsekin kyllä nauroin ääneen tämän kirjan kerronnalle ja kohelluksille. Kyseessä on tietenkin Juha Vuoris...

...mitä kannattaa lukea, kun kaikki neropatit on luettu? Aika monet koululaiset, varsinkin pojat, ovat tykänneet lukea Neropatin päiväkirjoja. Kun ne on luettu iskee tyhjyys: mitä lukea seuraavaksi? Neropateissahan kivaa on huumori ja se, että ne on kirjoitettu sarjakuvamaiseen muotoon. Olen tähän koonnut listaa, jossa on ehdotuksia muista hauskoista sarjakuvamaisista kirjoista. Lisäksi listasin myös muita kirjoja, jotka ovat olleet suosittuja noin viidesluokkalaisten mielestä - toivottavasti näistä löytyy kivaa luettavaa :) Sarjakuvamaisia helppoja kirjoja noin viidesluokkalaisille Benton: Rakas nuija päiväkirjani -sarja Kinney: Neropatin päiväkirjat -sarja Luhtanen: Totuus Tarusta jatko-osineen (Taru on jo yläkoulussa)  Onkeli: Selityspakki Pantermuller: Lotta Levoton ja suuri kanikaaos (ja muut Lotta Levoton -kirjat) Pastis: Timi Möhläri -sarja Peirce: Iso Nipa -sarja Pichon: Tom Gatesin mahtava maailma Rodkey: Tapperin kaksoset sotajalalla (keskenään) Ru...

Tiistaina 7.10. meillä oli kirjastossamme hyvinkin tapahtumarikas päivä. Maanantai-iltana oli ollut lukuteatteria, ja tiistaiaamu avattiin kirjailija Tapani Bagge n kirjailijavierailulla koululaisille. Bagge kertoi omista kirjoistaan, joita hän onkin kirjoittanut kunnioitettavan määrän, jopa noin 90 kappaletta. Lapset saivat esittää myös kysymyksiä, ja moni käsi nousikin useaan otteeseen. Lapset kyselivät muunmuassa Tapanin lemmikkieläimistä, miten voi jaksaa kirjoittaa kokonaisia kirjoja, ja kirjoittaako Tapani kaiken kaunokirjoituksella.  Tapani Bagge luki myös pätkiä omista kirjoistaan, kuulijoille selvisi esimerkiksi miksi opettaja seisoi piirtoheittimen päällä ja miksi alligaattori oli luokassa vapaana (Vastaukset löytää kirjasta Tapani Bagge: Urho ja kammottava lumimies). Heti kirjaston avauduttua käynnistyikin sitten toisenlainen tapahtuma. Koska vietämme tällä viikolla kansainvälistä vanhusten viikkoa, osallistui kirjastomme järjestämällä seniorsur...

Sinfonioitako kuulokkeisiin? Täytyy myöntää, että konserttojen ystävänä olen yleensä hiukan vierastanut sinfonioita. Niitä on tullut kuunneltua lähinnä konserteissa: siis kun on mennyt kuulemaan vaikkapa pianokonserttoa, ja sitten on väliajan jälkeen soitettu joku sinfonia. Viime aikoina olen kuitenkin yllättänyt itseni yhä useammin kuuntelemasta sinfonioita myös kotona!   Juttu lähti siitä, kun luin kesällä Kai Maasalon kirjaa Suuri sinfoniamusiikki Haydnista Sibeliukseen . Olen aina tykännyt valita mökkilukemiseksi jotain tavallisesta poikkeavaa, joten tämä v. 1956 julkaistu opus vaikutti juuri sopivalta. Linnunlaulun ja ukkosenjyrinän keskellä olikin mukavan nostalgista lukea vanhan ajan tietokirjaa! Kirjassa käydään läpi sanallisesti kuvaillen suurten sinfonikkojen tärkeimmät teokset. Oman mausteensa lukemiseen tuo entisajan suomen kieli: tässä kirjassa esim. lyyrinen onkin 'lyyrillinen', energinen 'täynnä toimintatarmoa' jne.   Kirja lähtee lii...