Kirjaston kulmilla

 Moni ihminen joutuu elämässään kokemaan masennuksen, jos ei itse, niin joku lähipiiristä voi joutua sen kouriin. Joillain masennus saattaa olla ohimenevä tila, josta saa toipua ja joillain toisilla se saattaa toistua usein tai jäädä päälle niin että sen kanssa pitää opetella elämään.  Hienoa on se, että nykyään masennuksesta puhutaan avoimemmin, eikä se ole enää tabu. Aiheesta on myös kirjoitettu useita kirjoja monesta eri näkökulmasta ja monella eri tavalla. Masennuksesta löytyy kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, psykologiselta kannalta kirjoitettuja kirjoja sekä omaelämäkertoja.  Olen tähän koonnut kolme kirjaa jotka itse olen kokenut hienoiksi lukukokemuksiksi. Ja nämä voi lukea vaikka masennus olisi itselle vieras, lukeminen tunnetusti lisää empatiakykyä ja aina tekee hyvää lukemalla kokea sellaista mikä muuten jäisi kokematta ja ainakin lukemalla voi lisätä omaa ymmärrystään.  Miia Moisio: Toivon kirja masennuksesta, Otava 2018. Kohti rakkautta, iloa ja vapautta. Kirja näkee mase

Kylminä talvipäivinä on oikein mukavaa uppoutua kirjaan, jossa seikkaillaan talven keskellä. Jos kaipaat ideoita, mitä lukea tai katsoa, kun iskee kaipuu oikein lumiseen ja talviseen tarinaan, niin olemme koonneet tähän muutamia vinkkejä. Vedä villasukat jalkaan, hae kuppi kahvia tai teetä, ja kaivaudu huovan alle nautiskelemaan täydellisestä talvipäivästä!   KIRJOJA AIKUISILLE JA LAPSILLE Eowyn Ivey: Lumilapsi (Bazar 2013, suom. Marja Helanen) 1920-luvun Alaska, Jack ja Mabel. Lumilapsi-kirjan lähtökohta on yksinkertainen ja karu. Lapsettomuuttaan sureva pariskunta on muuttanut Alaskaan uudisasukkaiksi, mutta elämä pohjoisessa on yllättävän yksinäistä ja kovaa. Sitten kuitenkin sataa ensilumi, ja pariskunta rakentaa riemuissaan lumesta lapsen. Ja lopulta lapsi tuntuu heräävän eloon Alaskan kauniin ja kesyttömän luonnon keskellä… Vuosisadan takainen Alaska luo tarinalle hienot puitteet, ja kirjan tunnelmassa on jotakin taianomaista, jotakin sellaista, mikä jää lukijan mieleen

  Helmet- lukuhaasteen liittyen kirjastotäti luki Anni Saatamoisen kirjaa Sirkka (Kosmos, 2019). Kirja herkisti tätiä  pohtimaan sitä,  miten lemmikkieläin, Sirkka-kirjassa kissat Laitinen ja Naamansyöjä, voikin tehdä elämästä merkityksellistä ja riittävän hyvää, pehmentää.  Entisenä kissavihaajana, nykyisenä kissan ihmisenä,  täti vinkkaa muutaman kissamaisen kauniin kirjan. Heräsipä kirjoja lukiessa myös lukioaikainen kiinnostus japanilaiseen kaunokirjallisuuteen. Matkakissan muistelmat. Hiro Arikawa(Suomentaja Raisa Porrasmaa, S&S 2019). Nana-kolli tutustuu Satoruun, nuorukaiseen, kissojen ystävään.  Viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen Nanalle pitää löytää uusi koti. Miksiköhän? Nana ja Satoru matkaavat halki Japanin uutta kotia etsiessään. Satoru tapaa ystäviään ja takaumina palataan lapsuuteen ja tilanteisiin, joissa pohditaan mm. isän ja pojan etäistä suhdetta ja lapsen tunnelmia urakeskeisten vanhempien erotessa. Satoru puntaroi matkan aikana, antaako Nana-kis

Kirjavinkki: Aikuisten sarjakuvia Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta Tässä sarjakuvassa päähenkilö kuvittaa toisten mielenterveysongelmaisten tarinoita ja niiden välissä kertoo omaa tarinaansa hulluuden maailmassa. Rintanen osaa kuvata sanoin ja kuvin erinomaisen hienosti erilaisia mielenterveyden ongelmia ja millaista niiden kanssa on elää ja olla. Uskon että tästä saa paljon irti sellaisetkin, jotka eivät itse ole kokeneet mielenterveyden ongelmia ja vahvasti löytyy samaistumispintaa meille ketkä olemme näitä ongelmia itse kokeneet. Vertaistuellinen ja voimakas ilmaisultaan, lämmin suositus tälle. Takalo: Memento mori Tiitu Takalo on tamperelainen sarjakuvataiteilija, joka tässä teoksessaan kertoo oman tarinansa aivoverenvuodon läpikäyneenä ihmisenä ja millaista siitä oli toipua. Kerronta on hänelle tyypilliseen tapaan selkeää ja voimakasta ja tunnelmiin on helppo sukeltaa ja samaistua. Se, että selviää aivoverenvuodosta ja pääsee sairaalasta kotiin, ei

Harhojen maja (suomentanut Kai Nieminen , Tammi 1984) on kokoelma japanilaisen runouden klassikon Bashōn (1644 – 1694) haibuneita. Haibun on kaunokirjallisuuden laji, jossa haikurunon yhteyteen on liitetty runoa tukeva ja taustoittava proosateksti. Harhojen majan uteliaalle lukijalle nämä proosatekstit ovatkin oiva apu runojen merkityksien pohtimiseen. Kirjan lopusta löytyvä Kai Niemisen kokoama kattava selitysosio syventää lukukokemusta entisestään. Bashōn haibunien aiheet ovat vanhalle japanilaiselle erakkorunoudelle tyypillisiä: yksinkertaista elämää, maaseudun arkisia töitä, maisemia ja luonnonilmiöitä, erakon iloja ja suruja. Teksteissä sijansa saavat yhtä lailla paikalliset kyläläiset kuin menneisyyden mestarirunoilijat, niin pienet erakkomajat kuin muinaiset temppelitkin. Päiväkirjamaisissa haibuneissa runoilijan sisäisen elämän kuvauksen rinnalla kulkee vahva paikan ja tilan tuntu: kuutamon loiste, järvellä ahkeroivat kalastajat, erakkomajan seinustalla kasvavat kasvit; kaik