Kirjaston kulmilla

Kirjaston vieraana oli 20.1. kulttuurialan moniosaaja Jarkko Martikainen (s. 1970) Hänet tunnetaan muusikkona, kuvittajana, dokumentaristina, tuottajana, kirjailijana ja kolumnistina. Jarkko Martikainen on tehnyt ja esittänyt musiikkiaan yli kahden vuosikymmenen ajan. Musisoinnin lomassa hän on myös julkaissut kaksi kirjaa, " Pitkät piikit ja muitakertomuksia " (Like, 2005) ja " 9 teesiä " (Like, 2008). Lisäksi juuri julkaistussa teoksessa, " Sanasinfonia : novelleja Sibeliuksesta", on mukana Martikaisen kirjoittama novelli. Vuodesta 2002 alkanut satunnainen tuottajan työ on tapahtunut muun muassa Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukauksen, Timo Rautiaisen soolotuotannon sekä Samuli Putron kanssa. Tunnetuimman ja pitkäkestoisimman työnsä Martikainen on tehnyt YUP:n säveltävänä ja sanoittavana laulaja-kitaristina. Vuonna 1988 alkanut yhtyetoiminta on tuottanut tähän mennessä 11 albumia. Martikainen kertoi tapaamisessa monipuolisesta urast...

Kesän kunniaksi tekee mieli vinkata muidenkin kuunneltavaksi oma suosikkilevyni, nimittäin kahden cd:n kokonaislevytys Saint-Saënsin pianokonsertoista, joka sopii mitä parhaiten kesäisiin tunnelmiin. Kyseessä on englantilaisen huippupianistin Stephen Houghin, suomalaisen kapellimestarin Sakari Oramon ja hänen luotsaamansa Birminghamin sinfoniaorkesterin yhteisprojekti 2000-luvun alusta, jolla suurelle yleisölle vähemmän tunnettu säveltäjä tuotiin parrasvaloihin ja pianisteillekin tuntemattomammiksi jääneet teokset nostettiin arvoiseensa asemaan. Saint-Saëns: The complete works for piano and orchestra (Hyperion 2001) Stephen Hough [stiivn haf] lukeutuu epäilemättä nykypäivän parhaisiin pianisteihin maailmassa.  Perienglantilaisesta vaatimattomuudestako johtunee, että hän on saattanut jäädä monilta vähemmälle huomiolle kuin itsestään enemmän meteliä pitävät soittajat? Houghin Youtube-klippien kommenteissa ällistellään kilvan soiton korkeata t...

Sinfonioitako kuulokkeisiin? Täytyy myöntää, että konserttojen ystävänä olen yleensä hiukan vierastanut sinfonioita. Niitä on tullut kuunneltua lähinnä konserteissa: siis kun on mennyt kuulemaan vaikkapa pianokonserttoa, ja sitten on väliajan jälkeen soitettu joku sinfonia. Viime aikoina olen kuitenkin yllättänyt itseni yhä useammin kuuntelemasta sinfonioita myös kotona!   Juttu lähti siitä, kun luin kesällä Kai Maasalon kirjaa Suuri sinfoniamusiikki Haydnista Sibeliukseen . Olen aina tykännyt valita mökkilukemiseksi jotain tavallisesta poikkeavaa, joten tämä v. 1956 julkaistu opus vaikutti juuri sopivalta. Linnunlaulun ja ukkosenjyrinän keskellä olikin mukavan nostalgista lukea vanhan ajan tietokirjaa! Kirjassa käydään läpi sanallisesti kuvaillen suurten sinfonikkojen tärkeimmät teokset. Oman mausteensa lukemiseen tuo entisajan suomen kieli: tässä kirjassa esim. lyyrinen onkin 'lyyrillinen', energinen 'täynnä toimintatarmoa' jne.   Kirja lähtee lii...