Kirjaston kulmilla

Viime viikkoina sosiaalista mediaa on kuohuttanut muutaman lopetetun kirjaston jäljelle jääneiden poistokirjojen kohtalo. Etenkin Tuusulassa ja Kangasalalla on kohistu: Riihikallion kirjasto, Tuusula "Väki pillastui kun Tuusula tuhosi kirjavarastojaan"- Keski-Uusimaa 10.7.2015 Suoraman kirjasto Kangasalalla "Kangasalan kirjasto heitti lavallisen kirjoja paperinkeräykseen" - Helsingin Sanomat 9.7.2015 Molemmissa tapauksissa ilmeisen hyväkuntoisia kirjoja on siis heitetty suoraan roskalavalle, josta kansalaiset ovat niitä sitten käyneet pelastamassa. Molemmissa kirjastoissa on kuitenkin ollut poistomyyntiä ennen roskalavalle päätymistä, kaikkia kirjoja ei kuitenkaan ole saatu myytyä ennen sulkemista. Myös Järvenpään kirjastossa on poistomyyntiä koko ajan. Poistomyyntikärryt/hyllyt sijaitsevat kirjaston aulassa. Mitä kirjalle pitää siis käydä, että se poistetaan? Ja mitä sitten? Järvenpään kirjastossa kirjastonhoitajat pyrkivät systemaattisesti...

Sinfonioitako kuulokkeisiin? Täytyy myöntää, että konserttojen ystävänä olen yleensä hiukan vierastanut sinfonioita. Niitä on tullut kuunneltua lähinnä konserteissa: siis kun on mennyt kuulemaan vaikkapa pianokonserttoa, ja sitten on väliajan jälkeen soitettu joku sinfonia. Viime aikoina olen kuitenkin yllättänyt itseni yhä useammin kuuntelemasta sinfonioita myös kotona!   Juttu lähti siitä, kun luin kesällä Kai Maasalon kirjaa Suuri sinfoniamusiikki Haydnista Sibeliukseen . Olen aina tykännyt valita mökkilukemiseksi jotain tavallisesta poikkeavaa, joten tämä v. 1956 julkaistu opus vaikutti juuri sopivalta. Linnunlaulun ja ukkosenjyrinän keskellä olikin mukavan nostalgista lukea vanhan ajan tietokirjaa! Kirjassa käydään läpi sanallisesti kuvaillen suurten sinfonikkojen tärkeimmät teokset. Oman mausteensa lukemiseen tuo entisajan suomen kieli: tässä kirjassa esim. lyyrinen onkin 'lyyrillinen', energinen 'täynnä toimintatarmoa' jne.   Kirja lähtee lii...