Tekstit

Näytetään tunnisteella kirjasuositus vanhathelmet merkityt tekstit.

Tammikuun kootut kirjavinkit

Kuva
 Tästä postauksesta löydät tammikuun 2022 aikana somekanavillamme vinkattuja kirjoja kätevästi yhdestä paikasta. Hyviä lukuhetkiä :)  Tove Jansson: Viesti : valitut novellit 1971-1997 , WSOY 2008, suom. Kyllikki Härkäpää Vuoden ensimmäiset  #VanhatHelmet  löytyvät Tove Janssonin kaulalta: esittelyssä on hänen teoksensa Viesti – valitut novellit 1971–1997. Kun haluan lukea hieman muumeja kyynisempää Janssonia, tartun hänen novelleihinsa. Tai eivät ne ehkä suorastaan kyynisiä ole, mutta jonkinlaisen ironisen partaansa naureskelijan olen tunnistavinani niiden takaa. Välillä partaan naureskellaan lempeämmin, välillä terävämmin. Viesti-kokoelma sisältää Tove Janssonin eri teoksistaan valitsemia sekä aiemmin julkaisemattomia novelleja kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kokoelmassa minuun kolahtavat eniten tekstit, joihin on ammennettu selkeästi omaelämäkerrallista ainesta. Nautin sanoilla ja rivien väleillä esiin maalatuista tuokiokuvista, joissa 12-vuotias Tove lähtee ilman lu...

Marraskuun kirjavinkkejä

Kuva
 Hei, tervetuloa lukemaan kirjavinkkejämme marraskuulta. Tähän on kerätty kaikki marraskuun aikana somekanavillamme vinkatut kirjat - hyviä lukuhetkiä!  Nina Wähä: Perintö,  WSOY 2020, suom. Sanna Manninen  Heini vinkkaa! Kirja näyttää paksulta, ja onhan se yli 500- sivuinen järkäle, mutta voin aivan rehellisesti sanoa, että siltä se ei tunnu. Kirja ahmaisee mukaansa: teksti on kiihkeää ja mukaansatempaavaa. Perintö on sukutarina, jossa on loppuun saakka kestävä sähäkkä jännite. Kirjan tapahtumat keskittyvät Suomen puolelle Tornionjokilaaksoon lähinnä 1980-luvulle. Toinin perhe – isä Pentti, äiti Siiri ja kaksitoista lasta (tai neljätoista laskentatavasta riippuen) – elää maatilan uuvuttavaa arkea. Tätä maailmaa kuvataan milloin kenenkin perheenjäsenen näkökulmasta käsin, vaikka myös vahva kertoja välillä puuttuu peliin ja osoittaa kaikkivoipaisuutensa koko järjestelmällisen kaaoksen hälyssä. Ja kuka tämä ”kertoja” on – se selviää oikeastaan vasta lopussa. Nina Wähä ...