Kirjaston kulmilla

 Ihmisillä on kyky selviytyä mitä vaikeimmista tilanteista, onnettomuuksista ja olosuhteista elämässä. Tähän postaukseen on koottu elämäkertoja joissa ihmiset omin sanoin kertovat omat selviytymistarinansa. On uskomatonta millaisia yllätyksiä elämä voi eteemme heittää. Ja on uskomatonta miten niistäkin voi selvitä. Kaikilla on omat vahvuutensa ja selviytymiskeinonsa, mutta näiltä tämän postauksen ihmisiltä voi oppia jotain, ja se on se, että aina on toivoa! Ahtaanluoma: Puolinainen Tämä saattaa olla tämän vuoden paras luettu kirja! Vaikka on vasta helmikuu kun tämän luin. Kirja on Arjan itsensä kirjoittama, omista kokemuksistaan siitä millaista on herätä viikkojen nukutuksen jälkeen sairaalasängyssä niin että sinulta on amputoitu sekä jalat että kädet. Ihan hurja tarina, ja ihanan rehellistä kuvausta epätoivosta, turhautumisesta, omasta voimasta ja sisusta jolla mentiin eteenpäin sellaista tahtia että heikompia hirvitti. Arja kuvaa heräämistään, toipumistaan, sairaalajaksoja, kunto...

Ihmisten päiväkirjat on aina mielenkiintoista luettavaa, olivatpa ne sitten ihan oikeita tai kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Onko sinulle väliä, ovatko lukemasi päiväkirjakirjat oikeita, vai fiktiivisiä? Helmet-lukuhaasteessa on tänä vuonna 2021 kohta, kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa. Senhän voi tulkita monella tavalla, mutta uskoisin että kaikki tässä vinkatut sopivat tuohon kohtaan.  Olen valinnut tähän todella erilaiset kirjat, mutta yhteistä niille on se, että ne ovat päiväkirjoja, yksi on täysin kuvitteellinen ja kaksi muuta perustuvat ihmisen omiin kokemuksiin ja merkintöihin.  Daniel Keyes: Kukkia Algernonille WSOY 1985, suomentaja Hilkka Pekkanen Olen lukenut tämän kirjan moneen kertaa ja se kuuluu lempikirjojeni TOP 10. Kirja on todella erikoinen, sillä sen alku on aika vaikeaa luettavaa. Kirjan alussa ei ole välimerkkejä eikä kappalejakoja, sanojen oikeinkirjoitus on aika pielessä. Mutta tekstin laatu paranee kirjan edetessä, sillä päiväkirjan kirjoittajan he...

 Moni ihminen joutuu elämässään kokemaan masennuksen, jos ei itse, niin joku lähipiiristä voi joutua sen kouriin. Joillain masennus saattaa olla ohimenevä tila, josta saa toipua ja joillain toisilla se saattaa toistua usein tai jäädä päälle niin että sen kanssa pitää opetella elämään.  Hienoa on se, että nykyään masennuksesta puhutaan avoimemmin, eikä se ole enää tabu. Aiheesta on myös kirjoitettu useita kirjoja monesta eri näkökulmasta ja monella eri tavalla. Masennuksesta löytyy kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, psykologiselta kannalta kirjoitettuja kirjoja sekä omaelämäkertoja.  Olen tähän koonnut kolme kirjaa jotka itse olen kokenut hienoiksi lukukokemuksiksi. Ja nämä voi lukea vaikka masennus olisi itselle vieras, lukeminen tunnetusti lisää empatiakykyä ja aina tekee hyvää lukemalla kokea sellaista mikä muuten jäisi kokematta ja ainakin lukemalla voi lisätä omaa ymmärrystään.  Miia Moisio: Toivon kirja masennuksesta, Otava 2018. Kohti rakkautta, iloa ja vapautt...

Rämö, Satu: Islantilainen voittaa aina: elämää hurmaavien harhojen maassa. Islanti: Tulen ja jään maa, saagojen saari, viikinkien koti. Tämä piskuinen saarivaltio valloittaa kauneudellaan ja eriskummallisuudellaan lähes kaikkien siellä käyneiden sydämet. Ylpeät ja omaa maataan rakastavat islantilaiset ovat selviytyjäkansaa, kertoohan siitä jo pankkikriisistä selviytyminen. Islannissa asuva suomalainen Satu Rämö on kirjoittanut kirjan uuden kotimaansa kokemuksista. Toimittaja ja Suomi PRKL kaupasta osan omistava Satu kertoo hulvattoman hauskalla tavallaan asumisestaan ja seikkailuistaan tällä pienellä saarella keskellä ei mitään. Kirjailija Satu Rämö Kirjassa kerrotaan, miten Satu Islantiin lopulta päätyi. Oppaassa seikkaillaan upeissa maisemissa, syödään vähän erikoisia ruokia, vietetään tavallista perheen arkea ja tutustutaan uusiin ihmisiin. Voisitko sinä kuvitella itsesi kahville ex-presidentin kanssa? Talousromahdusta käsitellään niin omalta kuin islantila...

Kortelaisen Anna (tietokirjailija, taidehistorioitsija) saapui pimeänä, marraskuisena iltana Järvenpään kirjastoon kertomaan uusimmasta kirjastaan " Ei kenenkään maassa" . Sen l ähtökohta oli omenalaatikollinen valokuvia ja satunnaisia papereita, sillä j uuri muuta Kortelaisella ei aluksi äidinpuoleisesta isoisästään - viipurilaisäidin ja venäläisvälskärin aviottomasta lapsesta Reinosta - ollutkaan. Reino kuoli ennen kuin Kortelainen syntyi, mutta Reinon tarina ei jättänyt historioitsijaa ja kirjailijaa rauhaan. Kortelainen kertoi, miten hän matkusti isoisänsä ja tämän äidin jalanjäljissä Viipuriin, katseli taloja ja katuja, tonki arkistoja, yritti ymmärtää, kuka isoisä oli. Reinosta kasvoi muusikko, hän pääsi Pariisiinkin, minkä kirjan kansikuvakin todistaa. Mutta kaikkea tietoa ei löytynyt. Silloin Kortelainen oivalsi, että lopun tarinasta voikin kuvitella. Tietokirjan sijasta syntyikin romaani, joka on mukaansatempaava matka Suomen 1900-luvun alun historiaan. ...