Kirjaston kulmilla

Kuva: Marek Jujka / Pixabaystä Olen aina ollut hyvin eläinrakas. Entisenä maalla asujana luonto ja sen eläimet olivat aina lähellä sydäntä ja ovat edelleen, vaikka nyt kaupungissa asunkin. Jostakin syystä linnut ovat aina kiehtoneet valtavasti ja varmaan yksi syy on ollut se, että niitä kuitenkin näkee päivittäin. Muistan jo pienenä innokkaasti kiikuttaneeni ruokaa lintulaudalle, rasvapalloja puihin ja kauralyhteen kiinni omenapuuhun. Keittiön ikkunasta oli mukava seurata keltasirkkuparven tuloa lyhteen kimppuun ja muitakin lintulajeja. Jännittävää oli myös huomata jos melko harvinainen harmaapäätikka eksyi syömään talipalloa. Mietin myös miltäköhän linnuista tuntuu lentää? Vapaudelta se minusta näytti, mutta eihän kukaan tiedä mitä linnut siitä oikeasti ajattelevat vai ajattelevatko asiaa lainkaan? Myöhemmin meille hankittiin mökki järven rannalta. Se laittoi lintujen katselun ihan eri tasolle, kun järven linnut tulivat mukaan tarkkailtavaksi. Onko ihanampaa ääntä kesäillassa kuin kui...