Tarinoiden taikaa ja oivalluksia aikuisten satutunnilla
Viime
vuoden puolella, pimeän marraskuun lopussa Järvenpään kirjastossa
järjestettiin ensimmäinen aikuisille suunnattu satutunti. Valkoisen kissan maailmasta tuli
satutunteja pitämään Marjo-Kaisu
Niinikoski. Ensimmäisellä kerralla jännitti, millaista on kuunnella aikuisille suunnattuja satuja, kun
kirjastotädin elämä on täynnä tarinoita ja kohtaamisia muutenkin.
Satutuntien alussa on pieni meditaatiohetki, joka johdattelee mukavasti tarinaan ja auttaa keskittymään ja virittäytymään kuuntelutaajuudelle. Marjo-Kaisun tarinat ovat monitasoisia; vaikka ne ovat satuja, ne sisältävät paljon symboliikkaa ja mietittävää. Pari kertaa, kun satu on osunut oikein hyvin kaltaiseni elämänihmettelijän tunteisiin, on käynyt mielessä, että tämä pitäisi alleviivata tai kirjoittaa itselleen muistiin. Viisaat tarinat ovat täynnä elämänoivalluksia, joihin on itse omilla poluillaan törmännyt tai joskus jopa kompastunut. Tunnin lopuksi on keskusteltu sadusta ja sen herättämistä ajatuksista ja tehty parikeskusteluharjoituksia, jotka ovat olleet valaisevia ja mielenkiintoisia. Satutunnit saivat valtakunnallista julkisuutta, kun Radio Novan Sari Seppälä haastatteli Marjo-Kaisua tammikuussa. Keski-Uusimaa -lehtikin teki jutun.
Satutuntien alussa on pieni meditaatiohetki, joka johdattelee mukavasti tarinaan ja auttaa keskittymään ja virittäytymään kuuntelutaajuudelle. Marjo-Kaisun tarinat ovat monitasoisia; vaikka ne ovat satuja, ne sisältävät paljon symboliikkaa ja mietittävää. Pari kertaa, kun satu on osunut oikein hyvin kaltaiseni elämänihmettelijän tunteisiin, on käynyt mielessä, että tämä pitäisi alleviivata tai kirjoittaa itselleen muistiin. Viisaat tarinat ovat täynnä elämänoivalluksia, joihin on itse omilla poluillaan törmännyt tai joskus jopa kompastunut. Tunnin lopuksi on keskusteltu sadusta ja sen herättämistä ajatuksista ja tehty parikeskusteluharjoituksia, jotka ovat olleet valaisevia ja mielenkiintoisia. Satutunnit saivat valtakunnallista julkisuutta, kun Radio Novan Sari Seppälä haastatteli Marjo-Kaisua tammikuussa. Keski-Uusimaa -lehtikin teki jutun.
Kevään viimeiselle satutunnille
kokoontuneilta ihmisiltä pyydettiin palautetta ja kyllähän seuraavat palautteet
antavat uskoa siihen, että syksyllä on hyvä jatkaa:
”Jatkan kyllä syksyllä.”
”Kiva idea, rentouttava hetki.”
”Tulin ensimmäisen kerran tänään 24.4. aikuisten satutunnille, jäi mukava fiilis tästä syvällisestä, henkevästä ja rentouttavasta tuokiosta. Alun meditaatiohetki oli ihana orientaatio satumaailmaan.”
”Olin ensimmäistä kertaa satutunnilla kevään viimeisellä (24.4.). Viihdyin kyllä hyvin, tuolit saisivat olla vähän mukavammat istua (vaarana tosin, että silloin nukahtaa, kun ilmapiiri on rauhallinen ja turvallinen ja lukijan ääni houkuttaa unen maailmaan). Yritän kyllä tulla mukaan syksyllä. Yhtenä mahdollisuutena ehdotan, että voisi olla lukijana välillä mies, välillä nainen.”
”Jatkan kyllä syksyllä.”
”Kiva idea, rentouttava hetki.”
”Tulin ensimmäisen kerran tänään 24.4. aikuisten satutunnille, jäi mukava fiilis tästä syvällisestä, henkevästä ja rentouttavasta tuokiosta. Alun meditaatiohetki oli ihana orientaatio satumaailmaan.”
”Olin ensimmäistä kertaa satutunnilla kevään viimeisellä (24.4.). Viihdyin kyllä hyvin, tuolit saisivat olla vähän mukavammat istua (vaarana tosin, että silloin nukahtaa, kun ilmapiiri on rauhallinen ja turvallinen ja lukijan ääni houkuttaa unen maailmaan). Yritän kyllä tulla mukaan syksyllä. Yhtenä mahdollisuutena ehdotan, että voisi olla lukijana välillä mies, välillä nainen.”
Aikuisten
satutunteja on syksyllä luvassa kolme – syyskuussa aloitetaan. Päivä on vielä
avoin, mutta ilmoittelemme mm. kirjaston
nettisivuilla ja Facebookissa
tarkemmin syksyllä.
Iloisin
mielin saattelen Valkoisen Kissan lentoon. /Anja
”Onnesi suurin este on se, että pienennät itsesi”, kuulin sanat jostakin pääni yläpuolelta. Samassa ilmasta lennähti valkopäinen lintu, joka istahti siivet suhahtaen viereeni. Se oli pullea satamalokki, joka jatkoi: ”Etkö sinä tiedä ystäväni, että sinä olet juuri niin suuri tai pieni, mitä kuvittelet olevasi?”
”Tiedä se, kuomaseni”, lintu jatkoi ja kaarteli ylläni jopa hieman uhmakkaasti. ”Rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka nousee siivilleen pelosta huolimatta.”
(Maustelaivalla, Valkoisen kissan kirja, Kuvitus: Sirkka Shayan)
Kommentit
Lähetä kommentti