Noin 230 tarinaa, joissa on toivoa

Kuva: DarkWorkX / Pixabay

Tämän kevään pajunkissojen korvilla Järvenpään ja Kallion kirjastot haastoivat ihmisiä kirjoittamaan pieniä toiveikkaita tarinoita.

Tänä huhtikuun torstaina on Mikael Agricolan päivä. Sen kunniaksi kirjasto kerää pikkuruisia tarinoita kaikkien iloksi. Joten: Kirjoita tarina toivosta. Kirjoita tarina, jossa on toivoa. Kirjoita se vain kuudella (6) sanalla. Noin, anna mennä. Rohkeasti ja rennosti. Juhlitaan taipuisaa ja ilmaisuvoimaista kieltämme! Sillä Agricolan työn ansiota on, että voimme sitä lukea ja kirjoittaa. Tämän haasteen toteuttavat yhdessä Järvenpään ja Kallion kirjastot ❤️
Pitäkää murut huolta itsestänne ja toisistanne!

Haaste jaettiin molempien kirjastojen Facebookissa ja Instagramissa.

Pikkuruisia tarinoita luotiin yhteensä noin 230!

Millainen on toivo tämmöisenä poikkeuksellisena aikana? Missä sitä on?

Mistä se syntyy? Miltä se tuntuu, näyttää, kuuluu tai tuntuu?

Toivoa on arjen pienissä asioissa, jotka ovat yhä olemassa, vaikka maailma ympärillä onkin toisenlainen kuin ennen. Sitä on myös rutiineissa, joiden tietää palaavan, vaikkei niitä ehkä tällä hetkellä olekaan.

Toivoa on vuodenkierrossa ja aina uudessa aamussa. Auringossa ja kuussa ja taas auringossa, nousevissa kukissa, muuttolinnuissa, syntymässä. Elävissä äänissä.

Toivo on kohtaamisissa, ihmisten kesken, ihmisten ja muiden olentojen välillä. Se on asioissa, jotka ovat niin kuin ennenkin. Ja sitten sitä on muutoksessa, muuttumisessa, kasvamisessa.

Tässä kaikki tarinat yhdessä ja pötkössä, olkaatte hyvät:

Kissa auringonläikässä, peseytyy, lämpimämpiä päiviä tulossa.

Ilo silmissä, viattomuus sanoissa, lapsenlapset whatsupissa

Heinäkuussa Suomenlinnan lautalla on ihana ruuhka.

Lastenlasten iloinen mekastus kuuluu kadulle saakka.

Kesällä on hienoa lähteä Lappiin telttailemaan.

Nukahdan hallin kulmalla, lämpimässä, auringossa, unelmissa.

Nyt alkaa pääsiäinen. On aikaa levätä.

Tämä on paratiisi. Punasilmäinen kilpikonna padassa.

Kesällä tapaan ystävän, halaan, rutistan hymyillen.

Omenapuussa kukat, oksien lomasta sininen taivas.

Takapihan fasaanien videoni ilahduttavat karanteenilaisia WhatsAppissa.

Töistä kotiin tullessan mies tuo perheelle herkku-ateriat.

Lapset karanteenissa etäkoulussa, kokeet sujuvat hyvin.

Käännän katseen sisäänpäin, sieltä löytyy rauha.

Palaa arkkiini mukanasi oliivinoksa - lupaus huomisesta.

Tuuli humisee, kuulen kuinka sormeilee lehtiä

Tämän koettelemuksen jälkeen toivon purjealusten aikaa.

Taivas sininen, sammal vihreä kuten ennenkin.

Vain yksi pieni kukka-
pelastit päiväni!

Saan tavata työkavereita kahvilassa joka kuukausi.

Kotiportailla ulkokaffit. Näytin jo auringolle varpaani.

Popcornipussin rapina, suola pistelee suussa, nam!

Linnut palaavat. Kukat puhkeavat. Elämä voittaa!

Kesä, varpaat vedessä. Sydän täynnä rakkautta.

Koirani haluavat olla tukena, nukkuvat kainalossani.

Tyttärentytär lähti lentoon, pyöräilee ilman apupyöriä!

Puhelu ystävältä, hymyilee langoilla, vauva tulossa!

Televisio soittaa Irinaa, kaikki on hyvin.

Vielä saan halata, kun aika antaa.

Vastaantulija, tuntematon, katsoo silmiin. Hymyilemme, ymmärrämme.

Toivoko kadoksissa? Sehän on vain piilosilla.

Aukaisen ikkunani.
Ihana kevätaurinko,
lämmitä minua.

Rastaiden laulu. Auringon lämpö. Onnentunteen tulvahdus.

Toivo virtasi, puron solinassa, auringon säteissä.

Kissat tuhisevat samassa rytmissä, on kevät.

Tiistaina tulevat, käyvät Prismassa, tuovat sitruunoitakin.

Päivä valoa tulvillaan,
onnellisia hetkiä pullollaan.

Isoäiti ajaa sähköautoilla viemään kirjettä postilaatikkoon.

Lapset kasvaa, ihmiskunta elää? Uudelleensyntyä henkäyksessä.

Mikäs oleillessa? Kaljaa saa vielä Alepasta.

Heräsin, mutta ei olekaan enää hiljaista.

Lumet sulaneet, kevät valloittaa, tuloillaan -- kesä!

Räkättirastaat laiduntavat jo jalkapallokentällä.

Nappulaliigalaisia odotellessa.

On jotain pysyvää: tuuli, puut, meri!

Ostin herätyskellon. Pian sitä taas tarvitaan.

Odotin hyvin kauan, mutta se kannatti.

Tulevaisuudessa ilta. Siellä saunon, muistelen nykyhetkeä.

Heräsin äiti uuteen aamuun, sanoi lapseni.

Illalla toivo saapui Kallioon- mies ja saksofoni.

Toukokuussa ainoa poikani syntyi. Vuosien jälkeen

Älä vaivu epätoivoon.
Nosta itses suosta.

Aamukaste kirjoi sateenkaarilla leikkaamatta unehtuneen nurmen <3

Tämä hetki vie kohti uutta tulevaisuutta

Onhan meillä vielä aikaa katsoa aurinkoon

Orkidea jatkaa kukkimistaan jo viidettä kuukautta.

Voikukan haitulat. Puhallus. Nauravat silmät.

Sokkelo, polku. Ajatusten Bulevardi - tyhjä tila.

"Vielä tavataan, äiti", kirjoitti poikani Uudeltamaalta.

Löysin hänen unohtaman T-paidan. Pesin vessan.

Ensi elokuussa voin halata rakkaita lapsiani.

Lapsenlapseni syntyi eilen, kävelemme vielä käsikädessä.

Huomenna syön mämmiä rakkaan mieheni kanssa.

Aurinko lämmittää, kukat versoaa, hymyllä jaksaa.

Kainalossa lämmin ihmisyys. Äiti, heräsin jo.

Muutos parempaan tulossa!
Ihmisten teoissa, ajatuksissa

Kyllä se siitä suttaantuu, pappani sanoi.

Uskon, että huomenna hän pääsee suihkuun.

Kansalaisetko kapakassa kaljoittelisivat? Koiria kuljettelevat kadulla!

Sain kirjeen, joka sisälsi itseaskarrellun pääsiäskortin.

Lapsenlapsieni hymyt ..sinivuokot.. tapaammeko juhannusruusujen kukkiessa..

Koronasta huolimatta, hän syö kaalilaatikkoa, nauttien.

Hopea! Häviö paremmalle? Sekoita englanti ja suomi.

Aina on selvitty, sanoi meidän pappa.

Peippo lauloi, kesä koittaa, kaikki hyvin.

Uskalla olla ja elää. Elämä kantaa.

Varastosta vanha valokuva-albumi: muistoja, kasvua.

Joka aamu armo uus. Kahvit tulille!

Outoa aikaa - verkkaan virkkaan ajatuksia kasaan.

Vanha mies kuvaamassa penkan ensimmäisiä valkovuokkoja.

"Love is all. All is love." Niin toimiva tähän vaikkei oma keksimä olekaan

Kuu ei välittänyt. Se täyttyi taas.

Katson kun aurinko nousee.
Elän vielä.

Elämä jatkuu, me nousemme tästä kurjuuden alhosta!

Ihmisen hyvyys kumpuaa aina omasta sydämestä

Pieni hyvä sana, iso vaikutus aina

Hengähdä ja havainnoi. Tässä on toivoa.

Vasta pesty koti. Viinipullo odottaa jäähdytettynä

Olimme odottaneet kauan. Tänään hän palasi.

Ja silloin nousi aurinko. Poika hymyili.

Rikkaruohot valtasivat puutarhan. Kitkimme.
(tiimalasi)
Sinivuokot kukkivat.

En tiennyt
onnesta
ennen kuin
kävin toivottomuudessa

Meillä on vain
nyt
kaikki hyvin

Sanotaan tahdon myöhemmin, rakastetaan kaikkina päivinä.

Huomenna on uusi päivä, aurinkokin paistaa.

Vene lipuu, airossa uuden aamun kimallus

Ihana kevätsää, ja valo voimaannuttaa ihmisen.

Auringonlaskun jälkeinen pimeys ei kestä ikuisesti.

Noustuani pintaan uin lainaamaan puhelinta makkaranpaistajalta.

Kotona viihtyy mokoma. Olkoon korona.

Kevään tuoksussa
jo aavistat
auringon lämmön.

Yksinäisyydessäkin olet katoamaton / kokonainen min / uusi

Pajulintu.
Kokoonnun puiden kanssa.
Itken vähän.

Kevätaurinko valaisee meidät maan lapset hehkumaan.

Eilen oli kaipaus. Tänään ikuinen rakkaus.

Kuikat ovat palanneet, kesä on tulossa

Kävelin kaupunkiin / kevättuulessa / näin ystävän / hymyilimme.

IHAN HELVETIN ISOT TISSIT OMG LOL

Auringon lomassa räntäsade kertoo kevään koittavan.

Rääkäisy risukosta, värikäs fasaani puolustaa reviiriään

Torstai on toivoa täynnä. Täyttä totta!!

Aamu sarastaa. Ehkä nukun ensi yönä?

Sinä iskit minulle silmää. Nauroin, nauroimme.

Isäntä toivoi hernesoppaa pääsiäiseksi, saamansa pitää

Hän ojentaa kätensä kohti minua, hymyilen.

Avaan ikkunan ja hengitän kevään tuoksua.

Kyynelten seassa rakkautta, voimaa antava halaus.

Kerro jotain kivaa lisää/
heräisin suudelmin. (cmiramink)

Aamuisissa silmissäsi näen uuden, paremman tulevaisuuden 

Aamu kuiskasi meille: - Tänään on nyt.

Kirsu värisee, silmät puoliummessa haistelee, kevät!

Ihmiskunnan mahdollisuus oppia, ei hukata tilaisuutta.

Hevonen huiskutti parvekkeelta: rairuoho on itänyt!

Nousen epätoivosta aina uudelleen, niin maailmakin

Aamukaste, palanneet muuttolinnut.
Kaikki on ennallaan.

Voi teitä, toivon runoilijat! Oodi Kalliolle!

Tyttö katsoi kuuta. ”Sinut tapaan huomennakin.”

Pizza tuoksuu. Radio soi. Ulkona aurinko.

Pääsiäisrauhan tuo taas uutinen Mietaan mämminsyönnistä.

Vieressäni lämpösi, niskaa kutitat. Valokuvat huomisen

Horisontin takaa nousee jälleen uusi aamu.

"Silta saarten välissä, kaiteella toivo istuu..."

Eksyin, luulin. Havahduin askeltavani uutta polkuani.

Avain ovessa
kengät eteisessä
tuoksu tyynyllä.

Leskenlehdellä hyvä uutinen. Olemme kesän puolella.

Pysähdyn,
hengitän kevättä.
Polku avautuu edessäni.

Nouse, laula! Kevään valo soittaa jo kellojaan.

Kertaus on opintojen isä ja äiti

Luonto rajoittaa ihmisen typeryyttä - osaammeko itse?

Pikkulintuna räpiköin lätäkössä. Pian lennähdän vapauteen.

Tahdon maalata, kaikki elämäni kankaat värittää

Sinä olet ihme, suuri ihme tänäänkin!

Syksyllä kerään kosmoskukan siemenet, keväällä istutan.

Linnut laulaa: ihmisten murheet on katoavaa

Auringonkilo järven pinnassa, lapsenlapsen ensimmäinen hymy

Vihreää, keltaista, sinistä auringon lämpö taikoo.

Kultaseni, timanttihääpäivämme vietämme Milanossa - syysmatka maksettu!

Rakastuin, vähän, kaukaa. Piinallinen, ihana odotus.

Tässä aamussa: valoa, toivoa. Katse eteenpäin.

Minä, me, kaikki kyllä välitämme kaikista.

Tavallinen arki, sitä odotan, elämä uomassaan.

Kaksikymmentäneljä seinää kaatuu päälle. Onnekas silti.

Tänään pilvet keuhkoavat. Myrsky hengittää meitä.

Huolimatta mistään, tiesin elämän jatkuvan sinussa.

Väsyttäisi. Mutta koira katsoo minua - mennäänhän?

Pelossa on puolensa.
Rohkeus kasvaa ulos.

Tänään saan hengittää kevättä. Sillä jaksan.

Kaukana. Silti aurinko on sama kaikkialla.

Nyt voin syventyä pääsiäisen sanomaan. Kiitos!

Rakas, olet vierelläni ja se riittää!

Kuin kallio kestää aallokkoa, minäkin - järkähtämättä.

Huomenna on aurinkoinen ja minä iloinen.

On aikaa kasvaa mummiksi, maailman parhaaksi.

Pölyt varisseet mielen kirjahyllystä uuden tieltä.

Joka ilta tervehdin Pohjantähden ja uskon!

Yksin, en koskaan yksinäinen. Sanat seuranani.

"Pimeimmänkin yön jälkeen aukeaa uusi aamu"

Kuuntele sydän avoinna, jaa muille rakkaudella

Historiaan kaivertuva hetki on tämäkin aika.

Mumma, tuletko taas meille sitten myöhemmin.

Äkkiä ilmestyi - aika pysähtyi - toivo havahtui!

Kevätaurinko aivastuttaa ja suukottaa ensimmäisen pisaman. 

Silmat unitokkuraissa, kahvin tuoksu, kaikki tassa.

Tyhjään kaupunkiin jäin kauppareissulla. Viivyttelin, Helsinkini

Mustarastaan luritus kevätillassa, rakennamme tarvitsemamme uudelleen

Ihmiset löytävät uudelleen toisensa ajan myötä.

Pysähdytään. Elämä edessä, toivon pilkahdus tuulessa.

Aurinko nousi sittenkin, sen myötä sinivuokot.

Halaan poikaani, itseäni isompaa. Pieni rakkaani.

Elämän tarkoitus - tuottaa ja kokea onnea.

Kaiken keskellä tärkeintä, että sydän palaa.

Aurinko, sinivuokot. Kesä tulee tänäkin vuonna .

Kissalla on asiaa: ruokapurkki pitäisi avata.

Aurinko paistaa, sininen taivas, kevät tulee.

Menneisyys ohi, tulevaisuus rakkautta, muutosta parempaan

Aurinkoni,voimani, sun avulla jaksan eteenpäin

Näin perhosen, se lupaa kesän tulevan.

Jos ei taivuu ei oo toivoo

Voimme aina kuunnella lasten pieniä toiveita.

Sateessa on rauha
olla ja kuunnella.

Huomenna en emmi enää: alan elää.
(Kirjoitin toisen, kun tämä oli kirjoitus- ja toiveikkuusharjoituksena niin kiva.)

Pelkäsin turhaan! Saavuin perille oikeaan aikaan.

Etsin sinua.
Lähdin kotiin.
Istuit portailla.

Hän väläytti kuuluisan hymynsä.
Ja kuoli.

Pimeässä on helppo kulkea kohti valoa.

Ja sitten
elämän pituinen halaus kanssasi.

Menen kuoroharjoituksiin. Äänet ympärillä, korvat heräävät.

Puhdistava sade hiljentää hetkeksi odottamaan aurinkoa 

Yön möröt selätetty,
aamu uusi avautuu...

Jos pelkäisin pimeää,
rakkaani syliinsä ottaisi.

Metsämättäältä, mustikan mausta se löytyy - onni.

Vaaleanpunaiset pilvet sateen jälkeen - aurinkoa hymyilyttää.

Seison kynnyksellä
takanani pimeä
edessäni valo

Kun hymy sulattaa sydämen, valaisee huoneen.

Katso, kosketuksesi sai minut rakentamaan ratkaisuja.

Kaiken tämän jälkeen on uusia alkuja.

Maailma ei katoa, se ainoastaan muuttuu.

Kevään ensimmäinen kukka hymyilee taloni seinustalla.

Aurinko lämmittää, on erittäin ihana päivä.

Pysähdyn, suljen silmät, hengitän, luotan, tunnen.

Muutoksesta johtuvien haasteiden keskellä muista hengittää.

Koirat, kissat, kukat, kakut, kaikki keventää.

Toivo syntyy, toivo elää, toivoa on!

Auringon paistetta, valon voimaa sydänten syvyyksiin!

Aurinko lämmittää, kaiken herättää, uuteen elämään.

Tilanne näytti jo pahalta mutta silloin…

Miina räjähti. Ja Toivo levisi maailmaan.

Kirjastot aukeavat jälleen vielä joskus tulevaisuudessa.

Kyllä me tästä kaikki yhdessä selvitään.

Kevätvalo tuo meille voimia ja jaksamista.

Lapsen kanssa eristyksessä askartelimme teatteriportin ulkomaailmaan.

Yön jälkeen, alati uusi aamu sarastaa.

Loppukesän lämpimässä syleilyssä uskalsin jälkeen hengittää.

Verhojen raosta uskalsin nähdä nousevan auringon.

Ehkä epävarmuudesta saa alkunsa jotain kauniimpaa.

Yksin odotin. Tuli kesä. Näimme taas.

Kuulen mustarastaan laulun keväisen, kait sinäkin?

Kiersi minut kaukaa, huikkasi silti huomenen.

Vaikka on pimeää, kesä tulee taas.

Pitkän päivän viimeinen askare; lataan kahvinkeittimen.

Ilman talveakin kevät voi taas koittaa.

Minä katson ikkunasta ulos. Aurinko paistaa.

Ikävää helpottaakseen kuusi kirjoitti kirjeen männylle.

”Kuuletteko minua?” Ilo läikähtää: Hangouts toimii.

Unen kangastuksessa kuvasi. Tiedän: ajattelet minua.

Kiitos kaunis kaikille kirjoittajille hienoista tarinoista!

Käy katsomassa alkuperäisiä tarinoita:

Järvenpään kirjaston Facebookissa ja Instagramissa

Kallion kirjaston Facebookissa ja Instagramissa