Henkilökunnan lukupiirissä kesällä luettua

 

Henkilökunnan lukupiiri luki kesällä kirjan Kalvot

Kesän ajaksi lukupiiri valitsi luettavakseen Chi Ta-Wein kirjan Kalvot. Kirja on melko ohkainen, joten oli sopivaa kesälukemista lähes kenelle vain. Lukupiiri kokoontui syyskuun alussa ja kaikenlaisten lukupiirin järjestäjän sähläysten takia paikalle pääsi vain yksi työkaveri keskustelemaan kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. 

Ensin hieman kirjasta ja kirjailijasta. Chi Ta-wei on taiwanilainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja kirjallisuuden professori. Hän kirjoitti Kalvot haaveillessaan 1990-luvun Taipeissa queer-ystävällisemmästä maailmasta; ilmestyessään vuonna 1996 kirja oli ensimmäisiä kiinankielisiä sateenkaarikirjoja. Aikaansa edellä ollutta teosta on alettu kääntää länsimaissa vasta viime vuosina. Kirjan on suomentanut kiinasta Rauno Sainio.

Kalvot on kaunis ja hämmentävä, pikkuhiljaa auki punoutuva mysteeri, jota on verrattu esimerkiksi Kazuo Ishiguron teoksiin. Se on tulevaisuuteen sijoittuva tarina, jossa ihmiset ovat muuttaneet elämään merien pohjaan, pinnan alle, suojakalvon alle, koska elämä maan pinnalla on käynyt mahdottomaksi. Kirja onkin tieteiskirjallisuudeksi luokiteltu, mutta vaikka sci-fi-kirjat olisivat itselle vieraita, ei genreä pidä säikähtää, vaan kirjan voi lukea ihan huoletta. Kirjassa ei paneuduta tulevaisuuden maailman tilaan kovin paljoa, vaan tarina keskittyy enemmän päähenkilöön Momoon ja hänen elämäänsä.

Lukupiirin molemman lukijat pitivät kirjasta ja sen monitasoisuudesta ja yllättävyydestä. Kirjan rakenne on hieno, kun se ensin vaikuttaa ihan tavalliselta kertomukselta naisesta, joka elää vaatimatonta elämää keskittyen lähinnä työhönsä. Mutta lopussa alkaa avautua ihan uudenlaisia näkökulmia ja muistoja, jotka vaikuttavat ihan kaikkeen. Sana kalvo liittyy kirjaan monella eri tasolla ja kuvaa hienosti mitä erilaisia kalvoja ihmisellä voi olla jotka erottavat hänet muista ihmisistä tai maailmasta, joko ne erottavat tai suojaavat. 

Toinen lukupiiriläinen vielä bongasi kirjasta hienon viittauksen erääseen klassikkonovelliin, jonka sisältö antoi ihan uutta ulottuvuutta tällekin tarinalle. Jännää oli miettiä oliko viittaus tahallinen vai itse kuviteltu, mutta se antoi hauskaa pohtimista ja syvyyttä Kalvot-kirjan kertomukselle. Kirjasta siis pääosin pidettiin ja suosittelimme lämpimästi kirjaa niillekin lukupiiriläisille, ketkä eivät päässeet nyt paikalle. Kirja sopii oikeastaan kaikille ihmisille, se voi olla kirjana jotain tosi erilaista kuin mihin on tottunut, mutta voi antaa paljon pohdittavaa ja fiilisteltävää. Kirjasta jäi jotenkin persikanvärinen ja sileä olo ja kirjan kansikuva tukee hienosti kirjan tunnelmaa. Ja miten sopivaa että työkaverilla oli persikka (tai nektariini) eväänä!