Tammikuun 2026 kirjavinkit
Tammikuussa kirjastomme somessa vinkattiin kirjoja, jotka on koottu tähän postaukseen. Bonuksena mukana myös viime vuoden puolella, joulukuussa vinkattu kirja. Joulukuussahan kirjaston somen täytti mahtava joulukalenteri, joten kirjavinkit jäi vähän vähemmälle. Nyt taas palataan arkeen ja kirjavinkkejä ilmestyy eri kanavissamme, kuten Facebookissa ja Instagramissa. Siellä ne kuitenkin katoavat pian uutisvirtaan, joten siksi poimimme ne sieltä kerran kuussa tänne hitaamman blogin puolelle josta ne eivät niin helposti katoa ja täällä voi käydä lukemassa vanhojakin vinkkejä.
Nämä siis vinkattiin:
Anthony Passeron: Tartunta
Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
Mika Lietzenin Hitaan juoksijan kirjan
Lindholm Meri: Neo: matkalla itsenäiseen elämään
Vuori: Pinnan alle
Anthony Passeron: Tartunta, Gummerus 2025, suom. Sampsa Peltonen
Neljäkymmentä vuotta Désiré-setänsä kuoleman jälkeen Anthony Passeron päätti selvittää, miksi tämän liian lyhyeksi jäänyttä elämää ympäröi suvussa kipeä hiljaisuus. Miksi kaikesta on puhuttu vaivaantuneilla kiertoilmauksilla, jos edes on puhuttu? Hiljalleen esiin piirtyy kertomus Ranskan kuihtuvilla takamailla riehuvasta huumeongelmasta, 1980-luvulla kauhua kylväneestä uudesta viruksesta ja perheistä, jotka jäävät yksin häpeänsä kanssa.
Tartunta on paitsi riipaiseva tositarina yhden perheen historiasta, myös kuvaus aids-tutkijoiden kilpajuoksusta aikaa vastaan. Kun sairaalat alkavat täyttyä vakavasti sairaista potilaista eikä kukaan tiedä sairauden syytä, ryhdytään Atlantin molemmin puolin selvittämään uuden epidemian syytä ja etsimään hoitokeinoja. Alkuun varoitukset kaikuvat kuuroille korville ja toivo sammuu yhtä nopeasti kuin on syttynytkin.
Passeronin perheessä toivo pitää pintansa pitkään: kunhan Désiré saadaan vieroitettua heroiinista, voidaan aidsin oireetkin parantaa tai ainakin unohtaa. Toivoa antaa myös uusi elämä, Désirén tytär. Kunnes nuorukainen vaimoineen menehtyy sairauteen, joka alkaa hiljalleen jyllätä myös lapsen kehossa. Lopulta kaikki on Passeronin suvun kohdalla ohi, eikä kenenkään tarvitse teeskennellä, että asiat ovat paremmin kuin oikeasti ovat. ”Meidän kanssamme aids oli tehtävänsä tehnyt. Se jatkoi nyt toisten elimistöjen tuhoamista ja toisten unelmien turmelemista.”
Lyhyet luvut ja sukutarinan kanssa vuorotteleva historiankirjoitus HI-viruksen tunnistamisesta ja hoitokeinojen etsimisestä tekevät kirjasta melkein trillerimäisen. Tartunta on nopeaa luettavaa raskaasta aiheestaan huolimatta ja Passeronin perheen kohtalo ja puhumattomuuden kulttuurin seuraukset jäävät lukijan mieleen pitkäksi aikaa. Omalla tavallaan kirja on myös lohdullinen: muutamassa vuosikymmenessä karmeasta lähtötilanteesta on päästy pisteeseen, jossa yhteistyö on näyttänyt voimansa eikä sairastuminen ole enää automaattinen kuolemantuomio.
Samaa aihetta eri näkökulmista käsittelevät myös muun muassa Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia (Johnny Kniga 2013–2014, suom. Otto Lappalainen) sekä siitä tehty minisarja (ohj. Simon Kaijser, 2013), Robin Campillon ohjaama BPM: Beats per minute (2018) sekä Tiina Tuppuraisen Jossain on aina San Francisco (Avain 2025) - Jenni
Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi suom. Jalmari Finne
Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
Klassikko, sehän tämä kirja on. Nostan tämän suurenmoisen kertomuksen nyt esiin koska sain Ylen TV-sarjasta kimmokkeen lukea kirja uudelleen. Sehän toimii edelleen. Kirjassa on kostoa, intohimoa, seikkailua. Ennen kaikkea siitä nousee esiin sankarin prototyyppi, joka todistaa ihmisluonnon kataluuden ja kostaa kärsimänsä vääryydet ovelasti ja pitkäjänteisesti. Mikä oivallinen tiiliskivi lukemiseksi loma-aikaan!
Kirjan alkupuolella nuori hyväsydäminen ja ahkera merimies Edmond Dantès vangitaan syyttömänä vankityrmään Ifin saarelle. Hänen vangitsemisensa takana on juonittelua ja kateutta, ahneutta ja itsekkyyttä. Kirjan alkupuolella on kiinnostavaa juuri vankilassa olo ja sen aikana luotu ystävyys viereisessä sellissä olevaan apottiin. Neljäntoista vankilavuoden jälkeen Edmond onnistuu pakenemaan. Vapaudessa hän luo apotilta saamiensa ihmeellisten taitojen ja aarteen avulla itselleen uuden henkilöllisyyden. Monte-Criston kreivinä uskomattoman rikkaana ja lahjakkaana, hän aloittaa pitkän ja järjestelmällisen kostoretkensä pidätyksensä ja tuomionsa taustalla olevien turmioksi. Nämä kostot ovat kutkuttavia, pateettisia ja syvältä viiltäviä, niitä lukiessa herkuttelee. Samalla Monte-Cristo jakaa hyviä tekoja ja asioita heille, jotka ovat olleet hänelle oikeudenmukaisia ja luotettavia ystäviä.
Ajaton on tämä tarina. Joskus kieli ja sankarinkuvan tai pahuuden kuvaus on niin törkeän mustavalkoista, että toki se naurattaa mutta kyllä tarina vain edelleen kiehtoo ja kantaa. Aivan loistava seikkailuromaani ja ihmismieleen poraudutaan pikkutarkasti. Tällä klassikolla on paikkansa ja jos et ole sitä lukenut ota haaste vastaan. - Heini
Mika Lietzen: Hitaan juoksijan kirjan, Suuri Kurpitsa 2025
Hitaan juoksijan kirjassa ei kilpailla, juosta ennätyksiä ja maratoneja tai voiteta mestaruuksia. Sen sijaan siinä juostaan nimensä mukaisesti hitaasti, ympäristöä ja paikkoja tutkaillen, kaupunkielämää pohtien. Lenkkarit kuluttavat katuja ja polkuja Turussa, mutta Lietzenin kirjassaan tekemät huomiot ovat arkipäivää myös monessa muussa suomalaiskaupungissa.
Sarjakuvassa pohditaan jokaisen reitin aluksi juoksemista, sen ihanuutta ja kamaluutta, kunnes ajatus hiljalleen siirtyy ympäristön havainnointiin – kuten lenkkeillessä hyvin usein on tapana. Lietzen pohtii muun muassa kaupunkiympäristön muutoksia, mennyttä ja nykypäivää, eri alueiden mainetta sekä juoksua omanlaisenaan statussymbolina. Erityisen syvällisesti aiheisiin ei lyhyen sarjakuvan aikana ehditä paneutua, mutta ehkäpä tarkoituksena onkin antaa lukijalle ajattelemisen aihetta omille lenkeille.
Hitaan juoksijan kirja on pelkistetyn mustavalkoinen, mutta sivuilla vilisee ilahduttavasti yksityiskohtia silloin kuin niille on paikkansa. Turun tuntemusta ei lukijalta vaadita, paikkoja nimetään ohimennen; tärkeämpää on liike ja maiseman vaihtuminen. Hitaan juoksijan kirjan kanssa samoihin aikoihin Lietzeniltä ilmestyi myös Skotlannin matkakirja (Asemakustannus 2025) ja pari sopiikin oivasti yhdessä luettavaksi. - Jenni
Lindholm Meri: Neo: matkalla itsenäiseen elämään, Tietosanoma 2025
Kun huomasin tämän kirjan lastenosaston uutuuskirjoissa, tartuin tähän heti ja selasin läpi. Olisipa tällainen kirja ollut olemassa jo silloin 80-luvulla, kun muutin nuorena omilleni ja kaikki piti oppia kantapään kautta. Olisi säästynyt monilta murheilta ja huolilta, kun tällainen opas olisi ollut tukena omilleen muuttaessani. Tässä miten kirjaa kuvataan takakannessa:
Mitä pitää hoitaa ja hankkia kun muuttaa ensimmäisen kerran omilleen? Kuinka huolehtia raha-asioista? Mistä löytyisi työ- tai opiskelupaikka? Miten varmistaa, että elämässä on sopivassa suhteessa mielekästä tekemistä sekä lepoa ja virkistystä?
Neo: matkalla itsenäiseen elämään on kannustava opas omaan kotiin muuttavalle nuorelle. Se auttaa ottamaan haltuun uuden arjen taidot ja rutiinit ja toimi tukena jännittävässä muutoksessa. Mukana on herätteleviä kysymyksiä, jotka johdattelevat pohtimaan aiheita konkreettisesti oman elämän kannalta.
Tämä selkeä ja helppokäyttöinen kirja sopii hyvin esimerkiksi myös terveystiedon ja yhteiskuntaopin tunneille, sekä nuorten kanssa tehtävään työhön sosiaali- ja terveysaloilla. Kirja tarjoaa nuorten kanssa työskenteleville välineitä aiheiden käsittelyyn. Monia sen käsittelemiä teemoja on ajankohtaista pohtia jo hyvissä ajoin ennen täysi-ikäistymistä.
Eli tätä voi lainata täältä kirjastosta ja täyttää kirjassa olevat täytettävät asiat vaikka erilliselle paperille. Toimii mainiosti myös näin, jos ei halua omaksi ostaa. Vinkatkaa tätä omilleen muuttaville nuorille ja heidän perheilleen, varmasti tulee helpottamaan itsenäistymistä ja omilleen muuttoa. - Mintti
Katariina Vuori: Pinnan alle, Otava 2025
Pinnan alle on jatkoa kirjalle Parasta ennen, mutta kirjan voi mainiosti lukea myös ihan omana itsenään. Kirjan päähenkilö on Armi, justiinsa 50 vuotta täyttänyt arkeologi. Edellisessä kirjassa tutustuttiin Armiin ja hänen haluunsa etsiä mies ennen kuin täytti pyöreitä ja miten siinä kävi. Armi on arkeologi ja hänen työtään myös kuvataan mielenkiintoisesti ja hauskasti.
Tässä kirjassa Armilla on miesystävä, tuore suhde ja hän koettaa sopeutua uuteen suhteeseen mikä ei onnistukaan aivan ongelmitta. Suhteen kiemuroita kuvataan oivaltavasti ja hienosti, ei ole niin helppoa yhtäkkiä saada elämäänsä ihmisiä, joilla on oma menneisyys, edelliset suhteet ja omat painolastit. Ja miten käy omille tottumuksille ja tavoille. Mitä jos uusi kumppani ei juokaan kahvia vaan vihreää teetä?
Työrintamalla Armi kokee uusia asioita. Hänet määrätään mukaan ihan uuteen aluevaltaukseen, kummitusjahtiin vanhalle talolle, jossa on havaittu paranormaalia aktiviteettia. Tämä tuokin ihan uusia seikkailuja ja jännittävyyksiä Armin arkeen. Armin kylmävesiuintitaidot osoittautuvat arvokkaiksi ja hänen pitää myös perehtyä kukkaiskieleen.
Kirja on mielestäni tosi kivasti kirjoitettu, kieli on elävää ja hahmot todentuntuisia. Tapahtumat yllättävät monessa käänteessä eikä ollut lainkaan ennalta-arvattavaa, mitä arvostan. En yhtään tiennyt miten asiat ratkeavat. Kummituskohtaukset olivat aika jännittäviä, mutta ei onneksi liian. Kirjasta oppi kivasti uusia asioita kukista, kummituksista, vihreästä teestä ja kylmävesiuinnista, sekä arkeologiasta ja museotoiminnasta Suomessa. Eli kivan monipuolinen ja samalla viihdyttävä kirja. Toivottavasti Armin tarina saisi vielä jatkoa. - Mintti
Kommentit
Lähetä kommentti