Nörttityttöjen lukumaraton 2019

Ensimmäinen maratonini ikinä! Turvallista oli aloittaa lukumaratonista: vähemmän fyysistä ja vähemmän riskiä vammautua kuin juosten tehdyssä. Eli Nörttityttöjen 24 h lukumaraton!



Valmistauduin maratoniin hyvin, kuten asiaan kuuluu. Hommasin mieleistä lukemista jo hyvissä ajoin edellisessä kuussa. (Luulin innoissani, että maratoni on jo helmikuussa, kun en tajunnut katsoa tapahtuman kuukautta. Kirjapino oli siis jo viime kuun alussa odottamassa lukemista).

Valitsin kirjoja, joita olin ajatellut lukea Helmet-lukuhaasteeseen. Sain siis kätevästi kaksi kärpästä yhdellä kirjalla. Valitsin kirjoja  myös monipuolisesti, ettei lukeminen olisi liian yksitoikkoista. Mukana oli sarjakuvia, nuortenkirjoja, tietokirjoja ja romaaneja sekä englanninkielistä, suomenkielistä ja monenpaksuista kirjaa.

Lukumaratonin lähtötilanne, valitut kirjat ja vegaanille sopivaa hiukopalaa
salmiakkisipsejä, ruistummasuklaapalleroita ja vettä
Maratonilla tärkeää on tietenkin myös tankkaus. Etukäteen sovittiin, että pääasiallisesta ruokahuollosta maratonin aikana vastaa puoliso. Välipaloiksi hankin hieman suolaista ja makeaa välipalaa. Nesteytyksestä tuli myös huolehtia hyvin: vesilasi ja monta kuppia teetä tuli nautittua lukemisen aikana.

Tässä maratonissahan oli kyse siitä, että lauantain 2.3. ja sunnuntain 3.3. aikana varattiin 24h lukemiselle. Taukoja sai tietenkin pitää, mutta ne laskettiin maratonin kestoon. Kukin sai osallistua tyylillään, mutta tavoitteena oli lukea mahdollisimman monta sivua tai kuunnella mahdollisimman monta minuuttia kirjoja.

Omassa pinossani oli 7 kirjaa, osa tosi ohuita ja osa ihan kunnon romaaneja. Aloitin lukemisen lauantaiaamuna klo 10.46. Tässä lukemani kirjat:

10.46 - 11.05 Ala-Ojala, Sanna: Huomenna on se päivä, nuorten sarjakuva 77 s.

11.06 - 11.20 Tamminen, Petri: Muistelmat, aikuisten romaani 87 s.

11.21 - 11.52 Tabucchi, Antonio: Unien unia, aikuisten romaani 78 s.

11.53 - 13.04 Lutes, Jason: Berliini : Kivikaupunki, aikuisten sarjakuva 213 s.

13.30 - 13.38 Helpotus- ja venyttelypaussi

13.40 - 16.28 Crossan, Sarah: Moonrise, nuorten kirjan englanniksi 385 s.

15.30 - 15.50 koiralenkkipaussi (kuuntelin äänikirjaa)

16.30 - 18.24 Kallioniemi, Tuula: Kaksoisolennot, nuorten romaani 175 s.

18.30 - 9.56 Knight, India: Don't you want me?, aikuisten romaani englanniksi 260 s.

21.05 - 21.45 koiralenkkipaussi (kuuntelin äänikirjaa)

22.30 siirryin sänkyyn lukemaan

10.00 - 10.11 Smith, Jeff: Orvokki, aikuisten sarjakuva 68-132 s.

10.11 - 10.46 Willans, Joel: More very Finnish problems, aikuisten tietokirja englanniksi 60 s.

Kollaasi luetuista kirjoista ja vähän tunnelmia
 Yhteensä nukuin noin 9 tuntia, eli lukuaikaa kului kaikkineen noin 15 tuntia. Luin yhteensä 1467 sivua sekä kuuntelin äänikirjaa 47 minuuttia.

Äänikirja, jota kuuntelin koiralenkeillä, oli Teemu Potapoffin kirjoittama Luodinkestävä: Heidi Foxellin tarina.

Miltä lukumaraton sitten osallistujasta tuntui? Olin ihan innoissani tästä, sillä tuntuu ettei arjessa ikinä ole tarpeeksi aikaa lukemiselle ja lukemattomia kirjoja on ihan liikaa. Luen yleensä vähän yli sata kirjaa vuodessa ja toivon aina ehtiväni lukea enemmän.

Lukupesä sohvan nurkassa ja toinen ulkoilutettavista lukukavereistani
Tartuin ensimmäiseen kirjaan ja ensimmäinen tunti olikin jotenkin epämukava. Vilkuilin kelloa ja ajattelin että huomiseen asti! Hurjan pitkä aika! Luin ihan lyhyet kirjat heti alkuun, koska halusin aloittaa helposti. Paksun kirjan kanssa olisi tuntunut, että jumittuu paikoilleen. Aina kun sai laittaa  kirjan luettujen pinoon, se tuntui saavutukselta. Näköjään tämä nopeatempinen somen sanelema elämä ei ollutkaan niin helppo katkaista: oli hankalaa siirtyä tekemään jotain pitkäjännitteistä. Jännä huomata omalla kohdallaan tämä.

Ensimmäisen tunnin jälkeen lukeminen helpottui ja pystyin kunnolla imautumaan kirjoihin. Varsinkin Crossanin kirja Moonrise todella tempaisi mukaansa, aihe oli erikoinen ja koskettava ja kirjan lopuksi tuli kyynelehdittyä runsaasti.

Lukusukat ja toinen ulkoilutettavista koirista
Koiralenkit tulivat kivasti keskeyttämään lukemista ja raitis ilma maistui. Itkemiselle oli hyvää vastapainoa myös se, että Knightin kirja Don't you want me nauratti ihan ääneen useita kertoja, upean hauskaa ja sanoilla leikittelevää tekstiä. Sääli ettei hänen kirjojaan ole juurikaan suomennettu, mutta ehkä vitsit toimivat parhaiten juuri englanniksi. Sopivaa tunnevuoristorataa siis lukeminen tarjosi.

Jälkikäteen ajateltuna mietin, että olisin voinut lukea enemmänkin. Lukemisen välissä paijailin koiria ja juttelin puolison kanssa. Pidin myös puolen tunnin ruokatauon jolloin katsoin telkkaria. Sometin myös välillä, laitoin Instaan päivitystä lukemistani kirjoista ja kurkkasin muutaman kerran Facebookiakin. Mutta ihanaa oli paneutua kunnolla lukemiseen! Se teki monessa mielessä niin hyvää. Mieli ja keho rauhoittuivat, oli arjen eskapismia sukeltaa ihan erilaisiin elämiin ja kohtaloihin. Ajattelinkin, että ainakin kerran kuussa voisi ottaa vaikka kahdeksan tunnin pätkän, jonka pyhittää ihan vain lukemiselle. Se on niin tärkeää ja tekee niin hyvää!

Mintti


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kilpikonna lemmikiksi?

Tammikuun 2023 vinkatut kirjat

Kirjavinkit helmikuulta 2023