Kirjavinkkejä Heiniltä
Pitkästä aikaa kirjavinkkejä, Heini vinkkaa kolme kirjaa:
Luin nopeaan tahtiin kolme kirjaa, joissa kaikissa käsiteltiin Neuvosto-Viron alkuvuosien historiaa ja ihmisten kummalliselta ja aivan absurdilta tuntuvaa taitoa sopeutua, kun vaihtoehtoja ei ole.
Paula Havasteen Vierashuoneet on kuvaus majatalon pitämisestä Neuvosto-Virossa. Kirjassa Saarenmaalle lepäämään tulevat taiteilija kesävieraat on pidettävä tyytyväisinä. ”Autenttinen” kalastajakolhoosi on mitä upein ylpeilyn aihe, josta voi tehdä ajanmukaista kirjallisuutta ja kuvataidetta. Naisen ja ”vaimokansalaisen” työ ja ponnistelu itsekseen kaiken upean maalaisruuan ja puhtaan hienon ”kansallismaiseman” ylläpito ei aina ole helppoa. Kaiken takana kuristaa pelko yrityksen tyrmäämisestä ja tarkastajan tai kateellisten naapurien panettelusta. Pienet onnen hituset ja ilon pisarat saavat jatkamaan sillä menneeseen ei ole paluuta. Työ ja ponnistelu voivat tuoda turvaa elämään, mutta silti kaikki on kiinni koneistosta, joka kaiken takana tarkkailee ja rankaisee. Kulinaristillekin tämä on ihana kirja. Kirja sai ala carte -palkinnon 2019 ja sen ruokatalouden kuvaus on maukasta. Samalla sen avulla syntyy kuvausta naisen asemasta Neuvostoajan Virossa. Toveri vaimo ja äiti tekee arjen askareet ja työt ja miehet taidetta ja tärkeitä asioita.
Popeda 1946 on Ilmar Taskan esikosromaani, jossa ihmiset myös koittavat elää puutteen ja pelon keskellä sodan jälkeisessä Neuvosto-Virossa. Näkökulma on usein lapsen silmin kuvattu: pieni poika ei osaa epäillä kilttiä setää, joka ajeluttaa häntä upealla Popeda autollaan. Isän katoaminen tapahtuu pojan ja sedän tavattua ja mukava setä alkaa pian vierailla lohduttamassa pojan yksinäistä äitiä mukanaan suklaata ja kukkia. Näkökulman vaihtuminen pojan silmistä tiedustelupalvelun miehen laskelmoiviin hankkeisiin, äidin pelkoon ja epätoivoon ja pojan tädin salaisuuksiin on dekkarimaista viiltävää luettavaa.
Viimeiseksi näistä kolmesta luin Leelo Tungalin Toveri lapsi -romaanin. Se on Leelo Tungalin omakohtaisiin muistoihin perustuva kuvaus pienen tytön elämästä Neuvosto-Eestissä 1950-luun alussa. Tämä kirja on sydäntä särkevän hauska. Välillä naurun ja itkun puristus tuntuvat yhtä aikaa. Näkökulma on pienen tytön, joka - totta kai - myös pelkää ja kauhistelee, mutta jonka mielikuvitusmaailma ja tietyt turvalliset aikuiset pitävät eheänä ja iloisena. Kirjan alussa tytön äiti, opettajatar viedään kotoaan koska hän on mennyt opettamaan Viron hymnin oppilailleen. Tyttö on äidin viemisen aikana kotona ja saa ohjeeksi olla kiltti toveri, niin kaikki järjestyy. Tätä neuvoa 5-vuotias Leelo koittaa kaikin tavoin toteuttaa, vaikka ongelmaksi muodostuu mm. sukulaisten ja isän kummallinen käyttäytyminen ja keskustelu, kun Leelo toteuttaa ”Hyvän Toverin” esimerkkiä. Toveri lapsen sisäistämä maailma ja sen ristiriitaisuudet ovat lapsen kautta katsottuna ratkiriemukkaita, sillä niissä paljastuu koko Neuvostomaailman järjettömyys.
Näiden kirjojen jälkeen odotan innolla Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvaa, ohjaaja Lauri Randla. Elokuva kuvaa samaa maailmaa ja ainakin trailerin perusteella se vaikuttaa hauskalta ja puhuttevalta!
 |
| Kirjaston Heini |
Kommentit
Lähetä kommentti