Esittelyssä uusi työntekijä Jenni

 Tässä postauksessa esittelemme uusimman työntekijämme, Jennin!

1. Hei Jenni, mistä olet kotoisin ja mitä teit työksesi ennen kuin tulit meidän kirjastoomme?

Olen kotoisin Mäntsälästä, mutta ehdin asua vuosia Vantaalla ja Turussa ennen kuin muutin tänne Järvenpäähän. Paluu niin sanotusti kotiseuduille tuntuu kuitenkin kivalta. Olen viime vuodet tehnyt opiskelujen ohessa keikkahommia kirjastovirkailijana, samoin vähän sitä sun tätä erään tavaratalon palvelupisteellä. Lisäksi pyörin mukana opiskelijajärjestöhommissa, vaikka se ei varsinaisesti työtä ollutkaan.

2. Miten ja miksi hakeuduit kirjastotyöhön ja kauanko olet tehnyt kirjastoalan töitä? Oletko tehnyt jonkun muun alan töitä?

Olen aikoinaan opiskellut matkailualan tutkinnon ja tehnyt reilun vuoden töitä matkailuneuvojana lentokentällä. Töiden riittävyyden kanssa oli kuitenkin hieman niin ja näin, joten siirryin useammaksi vuodeksi töihin kaupan alalle. Jossain vaiheessa kaiken kaupallisuus alkoi tökkiä ja kaipasin työtä, joka olisi enemmän omien arvojeni mukaista. Päätin lähteä jälleen opiskelemaan ja kuten monet muutkin kirjastolaiset, olen kliseisesti aina rakastanut lukemista, kirjoja ja kirjastoja, joten tuntui luontevalta hakeutua kirjastoalan opintojen pariin. Valmistuin viime jouluna ja olen siitä onnellisessa asemassa, että pääsin lähes suoraan koulunpenkiltä tänne töihin.

3. Mikä on sinun tehtäväsi täällä Järvenpään kirjastossa? Miten olet kotiutunut tänne meidän kirjastoomme?

Olen kotiutunut tänne mainiosti, minut on otettu loistavasti vastaan kaiken koronan mukanaan tuoman hässäkän keskellä. Suuri kiitos työkavereille, jotka ovat jaksaneet opastaa talon tavoille ja vastailla kaikkiin kysymyksiini! Teen paljon samaa kuin muutkin kirjaston työntekijät, esimerkiksi päivystän asiakaspalvelussa ja hoidan logistiikkaa. Lisäksi vastuullani on kirjaston digiopastusten koordinointi ja kehittäminen sekä erilaiset muut digiasioihin liittyvät tehtävät. Esimerkiksi e-palveluista saa tulla kyselemään minulta, opastan mielelläni niiden käytössä. Teen myös sisältöä sosiaaliseen mediaan, etenkin kirjaston Instagramista voi bongata tekemiäni päivityksiä. Ja toivottavasti vielä jonakin päivänä koronaepidemia on pelkkä muisto vain ja pääsen tekemään töitä myös erilaisten tapahtumien parissa.

4. Mikä on parasta kirjastossa työskentelemisessä?

Vastaan tähänkin kovin kliseisesti, mutta rakastan sitä, ettei yksikään päivä ole täsmälleen samanlainen.On myös ihanaa, että tietyissä rajoissa voin rytmittää itse omaa työtäni ja tehdä asioita haluamassani järjestyksessä, mikä ei aina aikaisemmissa töissä ole ollut mahdollista. Erityisesti pidän asiakaspalvelusta ja ihmisten kohtaamisesta ja tämä työ olisikin kovin tylsää ilman asiakkaita ja heidän kysymyksiään. Pidän myös uusien asioiden opettelusta, joten on mahtava seurata työkavereiden tekemistä ja oppia heiltä - niin työstä kuin elämästä yleensä. Voi kai siis sanoa, että parasta on työn monipuolisuus ja hyvänlainen ennalta-arvaamattomuus.

5. Mitä harrastat?

Yritän olla enemmän tai vähemmän liikunnallinen ja käydä kävelyillä ja pyöräilemässä, tehdä kuminauhajumppaa ja käyttää kahvakuulaa muutenkin kuin ovipönkkänä. Pyrin myös siihen, että joogaisin lähes joka päivä, sillä olen todennut sen olevan paras tapa välttää selkävaivat. Liikunnan vastapainoksi tykkään röhnöttää sohvalla ja katsoa urheilua ja elokuvia. Harrastan myös päivittäin Duolingon pöllölle sadattelua, vaikka hyväähän se vain tarkoittaa. Opiskelen siis omaksi huvikseni sovelluksen avulla tällä hetkellä italiaa ja unkaria, koska uudet kielet ovat aina kiehtoneet minua. (Toki jonkun mielestä voisi olla viisaampaa ylläpitää ja syventää jo osaamiensa kielten taitoa kuin opetella aina vähän jotain uutta...) Ja vaikka en varsinaisesti pidä itseäni käsityöihmisenä, villasukkien kutomisessa on jotakin ihanan meditatiivista ja minulla on lähes aina jonkinlainen sukkapari työn alla. Haluaisin myös sanoa harrastavani valokuvausta, mutta nykyään siihen on sen verran vähän aikaa, että kameran kanssa tulee liikuttua lähinnä vain erikoistapauksissa.

6. Luetko paljon ja millaista kirjallisuutta luet mieluiten? Kerro viisi lempikirjaasi?

Omaksi yllätyksekseni olen viime vuosina lukenut paljon, eniten sitten lukioaikojen, ja pyrin pyhittämään joka päivä kirjan lukemiselle tietyn ajan. Toki lukemista odottavien kirjojen pino on aina korkeampi kuin mihin minulla oikeasti olisi aikaa. Haluaisin ajatella lukevani suhteellisen monipuolisesti, mutta mukavuusaluettani ovat etenkin scifi ja jännitys, modernit historialliset romaanit (eli kaikki 1900-luvulle sijoittuva) ja nykyään enenevissä määrin sarjakuvat. Haalin kirjapinoihini tietoisesti myös keskieurooppalaista kirjallisuutta, varsinkin saksankielisistä maista tulevat kirjailijat kiinnostavat entistä pitkän saksan opiskelijaa. Elämäkertoja luen jonkin verran ja muusta tietokirjallisuudesta etenkin jalkapallokirjat näin innokkaana penkkiurheilijana tutkin suhteellisen tarkkaan. Olen myös viime vuosina ottanut projektikseni lukea vähintään parhaan romaanin Hugo-palkinnon voittajat.

Viiden lempikirjan valitseminen on ollut tuskaisen vaikea prosessi, sillä suosikkien rajaaminen vain muutamaan on lähes mahdotonta.

Emily St. John Mandelin Station Elevenin luin vuosia sitten, mutta huomaan pohtivani sen teemoja yhä edelleen. Kirjahan sai uutta suosiota tänä vuonna, sillä siinä kuvataan nopeasti etenevää pandemiaa, joka tosin on paljon koronavirusta tappavampi. Ihmiskunnan tuho ei kuitenkaan ole kirjan pääpointti, vaan se, miten tuhosta selviytyneet rakentavat uutta yhteiskuntaa ja mitä siellä pidetään tärkeänä. Lisäksi kulttuurilla, historian muistamisella ja säilyttämisellä on kirjassa erittäin suuri rooli ja juuri tämän takia ihastuin kirjaan syvästi.

Donna Tarttin Tikli on käsittämättömän upea tarina itsensä ja oman tiensä etsimisestä, ystävyydestä ja rakkaudesta. Se on myös kertomus rikollisuudesta ja taiteesta. Tiklin päähenkilö Theo ei varsinaisesti ole mikään mukava henkilö, mutta hänen vikansa ja puutteensa tekevät hänestä kiinnostavan ja nivovat kirjan erilaiset teemat onnistuneesti yhteen. Tarttin kieli on mielestäni jumalaista ja hän saa virkkeensä täyteen tunnetta. Kirja näyttää haastavalta tiiliskiveltä, mutta tarina imaisee nopeasti mukaansa ja palkitsee lukijansa varmasti.

Venytän tässä hieman viiden kirjan rajaa, mutta mielestäni Fredrik Backmanin Kiekkokaupunki ja Me vastaan te ovat täydellinen paketti eikä toista voi mainita ilman toista. Vaikka olen kova penkkiurheilija, ei jääkiekko kuulu omiin suosikkilajeihini ja suhtauduin pikkukaupungin jääkiekkojoukkueesta kertovaan Kiekkokaupunkiin hieman ennakkoluuloisesti. Olin kuitenkin väärässä, sillä vaikka jääkiekolla on kirjassa suuri rooli, sen kautta ennen kaikkea peilataan kaupungin ihmisten elämää, heidän vastoinkäymisiään ja onnistumisiaan. Ihmissuhteet, ystävyys, oikean ja väärän välinen häilyvä raja ja toisten puolustaminen ovat kirjassa lopulta tärkeämpiä teemoja kuin urheilu. Me vastaan te syventää näitä aiheita ja keskittyy pohtimaan myös johtajuutta ja siihen liitettyä vastuuta. Kirjojen hahmot ovat upean moniulotteisia, lämpimiä ja hyvin inhimillisiä ja uskon, että jokainen joka on kotoisin pienemmältä paikkakunnalta, pystyy ainakin osittain samaistumaan kirjoihin ja niiden henkilöihin. En nykyisin juurikaan osta itselleni kirjoja, mutta nämä kaksi oli pakko hankkia omaan hyllyyn.

Nick Hornbyn Hornankattila on urheilukirjallisuuden aatelia ja jokaisen futisfanaatikon pakkoluettavaa riippumatta siitä, mille joukkueelle sydän sykkii. (Toki kirjasta saa vielä enemmän irti, jos maailmaa tarkastelee punavalkoisten lasien läpi.) Hornby onnistuu kuvaamaan kannattamisen ylä- ja alamäet samaan aikaan hauskasti, riipaisevasti ja erittäin samaistuttavasti. Tänä päivänä kirja on myös osittain huvittava katsaus historiaan, jossa nykyisin liigamestaruudesta kamppailevat joukkueet pelaavat tylsää potkupalloa. Mutta kannattajien tuntemukset ovat pysyneet samoina: ikuinen pelko siitä, että loistavasti pelannut joukkue alisuorittaa tai romahtaa täydellisesti. Ja se euforia, kun mestaruus lopulta ratkeaa omalle joukkueelle.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on pakko mainita Don Rosan Aku Ankka -teokset. Olen sitä sukupolvea, joka on kasvanut Akkaria lukien ja olen aina erityisesti rakastanut Don Rosan teoksia. Niissä on innostanut ja kiehtonut etenkin yksityiskohtien määrä, se, kuinka yhdessä ruudussa voi tapahtua monta asiaa ilman, että kuva on sekava. Myös nokkela kielellä leikittely ja onnistuneet suomennokset ovat olleet omiaan tekemään näistä suosikkejani. Lisäksi viittaukset historiaan ja erilaisiin kulttuureihin nostavat Rosan tarinat omaan luokkaansa. Ja hei, on virkistävää lukea tarinoita, joissa Aku ei aina epäonnistu!

Kiva kun tulit meille töihin! 

MR & JA