Sateenkaarevia kirja- ja elokuvavinkkejä syyskuulta

 Syyskuussa vietettiin Keski-Uusimaa Pride-viikkoa myös meillä kirjastossa. Somekanavissamme esittelimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja elokuvia ja kokoamme kaikki vinkit tähän postaukseen. 

Keski-Uusimaa Priden kunniaksi Anne vinkkaa sateenkaarevia ja perheiden moninaisuutta kuvaavia lastenkirjoja.



Sanni ja Joonas, Hugo-serkku: Kalle Hakkola ja Mari Ahokoivu, Kumiorava, 2016

Kotimaisessa lasten sarjakuvakirjassa seikkaillaan Barcelonassa ja tutustuvatpa kaverukset myös Katalonian historiaan ja merkkihenkilöihin. Kirjan kuvitus vie mukanaan ja on helppoa seurattavaa. Sannin ja Joonaksen perheessä on kaksi äitiä. Susanna odottaa sisaruksille uutta pikkusiskoa. Tekijät suosittelevat kirjaa 6–8-vuotiaille. He haluavat tehdä sarjakuvia, joita voi sekä lukea itse että kuunnella aikuisen lukemana.
Sanni ja Joonas seikkailevat myös sarjakuvakirjassa Sanni & Joonas – Metsäretki.

Pikku-Litti ja lempparieno: Piia Lindenbaum, suomentanut Päivä Taubert, WSOY, 2007.
Kirjassa kuvataan Pikku-Litin (oikealta nimeltään Ella) mustasukkaisuutta tärkeästä aikuisesta. Lempieno Tommilla on uusi poikaystävä Steve ja sekös Littiä ärsyttää. Kirjassa on runsaasti kuvitusta, se on hulvattoman hauskaa ja sitä jaksaa pienemmätkin seurata. Huumori uppoaa varmasti isompiin aina koululaisiin asti. Miesten välinen parisuhde näyttäytyy kirjassa juuri niin luonnollisena kuin sen kuulukin.
Piia Lindenbaumin kirjassa Kenta ja Barbiet pohditaan tyttöjen ja poikien leikkejä ja niihin liittyviä stereotypioita. Virkistävä lukukokemus sekin.

Nurinkurin Anna: Helmi Kekkonen ja Aino Louhi, S & S, 2019.
Kirja kertoo juhlan odotuksesta ja jännittämisestä. Kun jotain odottaa ihan hirveästi, voikin tulla pettymyksiä. Anna on Anna molemmin päin ja hän tykkää tehdä asioita takaperin. Synttäriaamuna asiat alkavatkin niin nurinkurin, ettei se ole enää kivaa. Pikkuveli ärsyttää. Onneksi tanssitunnilla aloittaa uusi poika, Valo. Kirjassa on lempeä puuvärein tehty kuvitus. Piirtimen jäljet tuovat mukavaa pehmeyttä kuviin ja kuvat ovat ihanan isoja ja rauhoittavat ääreensä. Annalla on kaksi äitiä. Oikea hyvänmielen kirja.



” Meidän perhettä sanotaan sateenkaariperheeksi. Se on minusta kaunis sana. Se tuo mieleen kaikki värit ja siitä sanasta tulee iloiseksi.” - Kuu

Ikioma perheeni: Tittamari Marttinen ja Aiju Salminen, Karhu, 2014.
Kirjassa vietetään Kuun synttäreitä. Kuun perhe on sateenkaariperhe ja Kuun ystävällä ja veljellä Kimillä on kaksi isää. Nämä kaksi perhettä muodostavat yhdessä neliapilaperheen. Kirjassa jutustellaan lämpimästi erilaisista perhemuodoista, rakastetaan omaa perhettä ja ollaan ylpeitä siitä, totta kai. Kummisetä Niki ”ei enää halua miettiä, onko hän mies vai nainen vaan mieluiten haluaa olla vain oma itsensä.” Niki on opettanut Kuulle kaikenlaisia taitoja luistelusta puu-ukkojen vuolemiseen ja hänen kanssaan voi jutella ihan kaikesta. Kirja on sopivanmittainen vaikkapa iltasaduksi ja löytyy myös maksuttomasti verkosta iltasatu.org.

Monen sortin perheet: Felicity Brooks ja Mer Ferrero. Suomennos Tuuli- Maaria Rauta, Lasten Keskus, 2020.
Pienten tietokirjassa esitellään erilaisia perhemuotoja ja mm. perheiden tapoja asua, ruokailla ja viettää juhlia ja haastetaan lapsia kysymysten avulla pohtimaan omaa perhettään ja sen tapoja esimerkiksi pitää huolta toisistaan. ”Monen sortin perheet” tutustuttaa lukijansa perhesanastoon. Kirjan kuvat ovat varsin pienikokoisia ja kirja sopiikin luettavaksi muutaman lapsen kanssa. Ikäsuositus 3+

Vauvapullaa: Noora Pyyry ja Aimèe Sharratt, Books on Demand GmbH, 2010
Perheitä on monenlaisia ja lapsia tulee niihin monella tavalla. Kirjassa kerrotaan pienelle lapselle ymmärrettävästi siitä, miten vauvat saavat kuitenkin alkunsa samalla lailla kahdesta pienestä vauvasolusta.AK 

Sitten pari elokuvaa: 

Ensimmäisenä vinkkinä Levan Akinin elokuva And Then We Danced vuodelta 2019.

 

Merab (Levan Gelbakhiani) tanssii Georgian valtiollisessa tanssiakatemiassa parinsa Maryn (Ana Javakishvili) kanssa ja haaveilee paikasta pääryhmässä. Haave kokee kolauksen ja Merabin elämä mullistuu, kun ryhmään liittyy Irakli (Bachi Valishvili), joka alkaa kilpailla samasta paikasta. Hiljalleen Merabin ja Iraklin välinen vetovoima kasvaa eivätkä he voi tai halua vastustaa toisiaan. Merab joutuu vaikean valinnan eteen: kieltääkö tunteensa ja itsensä vai jättääkö taakseen kaikki tuttu ja se, minkä eteen hän on vuosikausia tehnyt töitä.

Tässä elokuvassa sateenkaariliput eivät liehu, suvaitsevaisuus tuntuu lähinnä kirosanalta ja arkitodellisuus on täysin muuta kuin kiiltäväpintaisten mainosmateriaalien kuvissa. Juuri siksi elokuva onkin tärkeä, sillä se auttaa ymmärtämään kuinka pitkä matka neuvostomenneisyytensä kanssa kipuilevalla Georgialla on aidosti tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi. And Then We Danced kuvattiin Georgian pääkaupungissa Tbilissä ja vaikeuksilta ei vältytty, sillä näyttelijöitä suojaamaan tarvittiin lopulta henkivartijoita, kun elokuvan aihe vuoti ulkopuolisille.

Kaikesta tästä huolimatta And Then We Danced on toiveikas, tulevaisuuteen katsova elokuva. Tarinan nuoret ovat täynnä energiaa ja uskovat parempaan huomiseen vailla pelkoja. Elokuvan liima on tanssi, perinteitä, sotilaallisuutta ja kovaa mieskuvaa vahvistava tanssi. Tanssijoita ohjataan ankarasti ja muottia ei saa rikkoa. Musiikin rytmi ja tanssin vimma ja voima puskevat tarinaa eteenpäin lähes pyörryttävällä tavalla. Elokuvan loppukohtaus on huikaisevan hieno: Merab tanssii sydämestään ja perinteitä ja nykyaikaa yhdistäen kertoo oman tarinansa, niin ohjaajilleen kuin katsojille. Vapautuneesti, voimaantuneena. Suurten tunteiden ilmaisuun ei tarvita sanoja, tanssi riittää. JA

Pride-viikon toinen leffavinkki tulee Etelä-Amerikasta, kun esittelyssä on Sebastian Lelion ohjaama Fantastinen nainen (2017).



Parikymppinen Marina (Daniela Vega) ja häntä pari vuosikymmentä vanhempi Orlando (Francisco Reyes) ovat rakastavaisia. Eräänä iltana Orlando saa sairauskohtauksen ja kuolee. Surun murtama Marina kaipaisi lohtua ja tukea, mutta niin lääkärit kuin Orlandon aiempi perhe torjuvat hänet. Omaiset haluavat varmistaa, ettei Marina saa Orlandon jäämistöstä mitään, kieltävät häntä osallistumasta hautajaisiin, lopulta vievät jopa hänen koiransa. Jos Marinan suru ja menetys ei saa ulkopuolisilta kunnioitusta, ei sitä saa myöskään hänen identiteettinsä transnaisena.

Fantastinen nainen kertoo Marinan taistelusta saada surra rakastettuaan ja olla olemassa juuri sellaisena kuin on. Ohjaaja Lelio seuraa Marinan epätoivoa ja kujanjuoksua tarkkanäköisesti ja panee katsojan määrittämään suhdettaan Marinaan. Päähenkilön kokemukset ovat inhimillisiä ja samastuttavia ja tarinaa kerrotaan tyylikkäästi. Rauhallinen kerronta sopii elokuvaan, sillä jännite pysyy yllä ja Marinan tunteet kasvavat ja saavat uusia ulottuvuuksia. Musiikki kommentoi elokuvan tapahtumia onnistuneesti ja elokuvan tähtenä säteilevä Daniela Vega laulaa itse elokuvassa kuultavat oopperakappaleet.

Fantastinen nainen palkittiin ansaitusti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla, Chilen ensimmäisellä kautta aikojen. Reilu puolitoistatuntinen käy läpi niin elämän ilot kuin surut ja elokuvan nimi painottaa sen viestiä: Marina on nainen, vahva, suora ja fantastinen sellainen, ei jotain vierasta tai määrittelemätöntä. JA 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sattuiko vahinko?

Me hankimme sinun kirjasi

Esittelyssä Sonja, meidän uusi työntekijä!