Lisää helmikuun kirjahelmiä
Tässä vielä tämän vuoden helmikuun kirjahelmistä joita olemme teille vinkanneet! Kirjoja taas vähän joka lähtöön - olkaa hyvät! :)
Sakari Silvola: Nukkumatin kylmä sota, SKS Kirjat 2021
Monelle suomalaiselle nukkumatin hahmo on tutuin Pikku Kakkosen iltasatuohjelmasta ja se johdatteli muutaman sukupolvellisen lapsia turvallisesti unien maahan milloin milläkin kulkuneuvolla. Toimittaja Sakari Silvola halusi perehtyä tuon pienen sininuttuisen hahmon historiaan ja olemukseen pintaa syvemmälti ja näistä tutkimuksista ja haastatteluista syntyi tämä kiehtova kirja.
Kirjassa käydään läpi television alkuaikoja Itä-Saksassa, jossa ja jolloin nukkumatti sai alkunsa. Haastattelujen ja muiden tietolähteiden pohjalta rakennetaan kuvaa maailman- poliittisesta tilanteesta ja asenneilmapiiristä, josta nukkumatti ponnisti maailmalle. Unihiekan lisäksi Nukkumatti tarjoili lapsille välähdyksiä hauskoista pioneerileireistä, kiiltävistä Trabanteista ja hohdokkaista betonilähiöistä - kaikista itäblokin insinööritaidon saavutuksista. Tuossa kylmän sodan maailmassa rautaesiripun yli käytiin ideologista kamppailua myös lasten sieluista.
Kirjaa voisi luulla kuivakaksi, mutta se on kaikkea muuta. Silvola saa aikakaudet hyvin eloon ja sisällyttää hauskoja anekdootteja ja kertomuksia niin että lukukokemus tempaa mukaansa ja viihdyttää, sen lisäksi että on täynnä tietoa tuosta aikakaudesta ja unen lähettiläästä. - Mintti
Becky Albertalli: Minä, Simon, homo sapiens, Otava 2017, suomennos Lotta Sonninen
Hyvää ystävänpäivää! Kuukauden nuortenkirjavinkki sopii päivän teemaan oivallisesti, kun vinkattavana on Becky Albertallin Minä, Simon, homo sapiens
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta ainoastaan musikaalinäyttämöllä, ei omassa elämässään. Kun Simonin sähköpostit joutuvat vääriin käsiin ja luokkakaveri ryhtyy kiristämään häntä, menee Simon elämä sekaisin. Simonin salainen ihastus ei saa paljastua – vaikka eihän Simon itsekään tiedä, kuka viestejä hänen kanssaan vaihdellut ihana ja hämmentävä poika on. Pelissä on mahdollisuus onneen ja rakkauteen, mutta sitä varten Simonin on tehtävä hankalia valintoja ja astuttava pois mukavuusalueeltaan.
Vaikka tätä kirjaa on helppo kuvailla ihastuttavaksi ja jopa söpöksi, ei se suinkaan tarkoita, että kyseessä on pelkkää vaaleanpunaista hattarahöttöä vailla sisältöä. Päinvastoin. Minä, Simon, homo sapiens käsittelee onnistuneesti monia nuorille (ja vanhemmillekin) tärkeitä asioita: omaa seksuaalisuutta ja sen kanssa sinuiksi tulemista, konfliktitilanteissa navigointia, ystävyyssuhteiden kiemuroita, ylipäänsä ihmisenä olemiseen ja toimimiseen liittyviä kasvukipuja.
Minä, Simon, homo sapiens on nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, täynnä nokkelaa dialogia ja popkulttuuriviittauksia. Romaanin hahmot ovat sympaattisia ja erityisen virkistävää on se, että Simonin perhe tukee ja rakastaa häntä elämän suurissa ja pienissä hetkissä. Aina nuortenkirjoissa ei valitettavasti ole kaikilla yhtä hyviä turvaverkkoja kuin Simonilla. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä jotakin lempeää. Kannattaa myös varautua siihen, että kasvojen lihakset saattavat joutua töihin – kirjaa lukiessa leveä hymy nimittäin hiipii kasvoille kuin huomaamatta. - Jenni
Kuukauden sarjakuva on näin helmikuussa Joe Kubertin Faksi Sarajevosta
Faksi Sarajevosta kertoo tekijänsä Joe Kubertin hyvästä ystävästä Ervin Rustemagicista ja hänen perheestään sekä heidän kamppailustaan Sarajevon piirityksen aikana vuosina 1992–1994. Sodan aikana Rustemagic lähetti ystävilleen lukuisia fakseja piiritetystä kaupungista, kuvaten perheensä kohtaamia vaikeuksia ja kauheuksia. Näiden faksien pohjalta Kubert on luonut sarjakuvan, joka kertoo Rustemagicin perheen eloonjäämistaistelusta.
Faksi Sarajevosta on synkkä tarina, eihän sodasta oikein muunlaista tarinaa voi aikaan edes saada. Silti on yllättävää, kuinka masentavalta ja lohduttomalta Rustemagicin perheen tarina ajoittain tuntuu. Aivan kuin jokaista pientä ilonaihetta tai mahdollisuutta parempaan seuraisi aina katastrofi, jopa kuolemanvaara. Faksi Sarajevosta kuvaa erinomaisesti myös tavallisen – joskin hyviä suhteita länsimaihin omaavan – ihmisen taistelua byrokratian loputonta suota vastaan, samoin sitä, miten vähän muita maita tuntuu kiinnostavan sarajevolaisten hätä.
Kubertin tyyli on jakanut mielipiteitä ja kieltämättä paikoitellen tuntuu siltä, että lukee enemmän toimintasarjakuvaa kuin tositapahtumiin perustuvaa tarinaa. Ajoittain raskaasta tyylistä huolimatta Faksi Sarajevosta on sarjakuva, joka kannattaa lukea ajatuksella. Mitä sota tekee ihmiselle, mitä ihminen on valmis tekemään päästäkseen sotaa pakoon. - Jenni
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta ainoastaan musikaalinäyttämöllä, ei omassa elämässään. Kun Simonin sähköpostit joutuvat vääriin käsiin ja luokkakaveri ryhtyy kiristämään häntä, menee Simon elämä sekaisin. Simonin salainen ihastus ei saa paljastua – vaikka eihän Simon itsekään tiedä, kuka viestejä hänen kanssaan vaihdellut ihana ja hämmentävä poika on. Pelissä on mahdollisuus onneen ja rakkauteen, mutta sitä varten Simonin on tehtävä hankalia valintoja ja astuttava pois mukavuusalueeltaan.
Vaikka tätä kirjaa on helppo kuvailla ihastuttavaksi ja jopa söpöksi, ei se suinkaan tarkoita, että kyseessä on pelkkää vaaleanpunaista hattarahöttöä vailla sisältöä. Päinvastoin. Minä, Simon, homo sapiens käsittelee onnistuneesti monia nuorille (ja vanhemmillekin) tärkeitä asioita: omaa seksuaalisuutta ja sen kanssa sinuiksi tulemista, konfliktitilanteissa navigointia, ystävyyssuhteiden kiemuroita, ylipäänsä ihmisenä olemiseen ja toimimiseen liittyviä kasvukipuja.
Minä, Simon, homo sapiens on nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, täynnä nokkelaa dialogia ja popkulttuuriviittauksia. Romaanin hahmot ovat sympaattisia ja erityisen virkistävää on se, että Simonin perhe tukee ja rakastaa häntä elämän suurissa ja pienissä hetkissä. Aina nuortenkirjoissa ei valitettavasti ole kaikilla yhtä hyviä turvaverkkoja kuin Simonilla. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä jotakin lempeää. Kannattaa myös varautua siihen, että kasvojen lihakset saattavat joutua töihin – kirjaa lukiessa leveä hymy nimittäin hiipii kasvoille kuin huomaamatta. - Jenni
Joe Kuberti: Faksi Sarajevosta, Egmont 2014, suomennos Asko Alanen
Faksi Sarajevosta kertoo tekijänsä Joe Kubertin hyvästä ystävästä Ervin Rustemagicista ja hänen perheestään sekä heidän kamppailustaan Sarajevon piirityksen aikana vuosina 1992–1994. Sodan aikana Rustemagic lähetti ystävilleen lukuisia fakseja piiritetystä kaupungista, kuvaten perheensä kohtaamia vaikeuksia ja kauheuksia. Näiden faksien pohjalta Kubert on luonut sarjakuvan, joka kertoo Rustemagicin perheen eloonjäämistaistelusta.
Faksi Sarajevosta on synkkä tarina, eihän sodasta oikein muunlaista tarinaa voi aikaan edes saada. Silti on yllättävää, kuinka masentavalta ja lohduttomalta Rustemagicin perheen tarina ajoittain tuntuu. Aivan kuin jokaista pientä ilonaihetta tai mahdollisuutta parempaan seuraisi aina katastrofi, jopa kuolemanvaara. Faksi Sarajevosta kuvaa erinomaisesti myös tavallisen – joskin hyviä suhteita länsimaihin omaavan – ihmisen taistelua byrokratian loputonta suota vastaan, samoin sitä, miten vähän muita maita tuntuu kiinnostavan sarajevolaisten hätä.
Kubertin tyyli on jakanut mielipiteitä ja kieltämättä paikoitellen tuntuu siltä, että lukee enemmän toimintasarjakuvaa kuin tositapahtumiin perustuvaa tarinaa. Ajoittain raskaasta tyylistä huolimatta Faksi Sarajevosta on sarjakuva, joka kannattaa lukea ajatuksella. Mitä sota tekee ihmiselle, mitä ihminen on valmis tekemään päästäkseen sotaa pakoon. - Jenni
Taylor Jenkis Reid: Daisy Jones & The Six, Gummerus 2021, suomennos Inka Parpola
Jos pidit ”A Star is Born”- elokuvasta, tässä kirja, johon kannattaa ehdottomasti tarttua! Daisy Jones oli 1970-luvun rockmaailma myyttinen ja valovoimainen ikoni, josta tuli tähti, kun tuottaja pani hänet lavalle yhdessä nosteessa olevan The Sixin kanssa. Yhtäkkiä heidän musiikkinsa soi ympäri maailmaa ja stadionkonsertit myyvät loppuun. Kunnes menestystarina päättyy yhtyeen hajoamiseen suosionsa huipulla. Mitä näille ystäville, rakastavaisille, veljeksille, kilpailijoille tapahtui? Tämä teos kertoo viimein bändin tarinan, joka on täynnä kunnianhimoa, sydänsuruja, intohimoa, päihteitä ja musiikkia.
Hitiksi noussut romaani kertoo fiktiivisen Daisy Jones & The Six -yhtyeen tarinan niin elävästi, että lukija joutuu muistuttamaan itseään, ettei kyseessä ole oikea bändi. Reid tavoittaa 70-luvun hengen mainiosti ja vie lukijan mukanaan musiikkimaailman kiemuroihin. Kirjan tarina on kerrottu haastatteluiden kautta ja muoto toimii oivallisesti. Jokainen yhtyeen jäsen ja heidän läheisensä pääsevät kertomaan oman versionsa bändin noususta ja tuhosta. Onkin mielenkiintoista lukea, kuinka eri tavoin jokainen tapahtumia tulkitsee ja miten erilaisiin totuuksiin tämä johtaa.
Romaani on täynnä yllättäviä käänteitä ja hahmogalleria on laaja. Daisy Jones & The Six on kuitenkin vaikuttava tarina, joka noudattelee onnistuneesti perinteisten bändihistoriikkien kaavaa. Suurin harmituksen aihe on, etteivät kirjassa mainitut kappaleet ole oikeasti olemassa, sillä musiikki kuvaillaan niin elävästi, että lukija haluaisi ehdottomasti kuulla ne. Kirjasta on tekeillä TV-sarja, joten jonakin päivänä pääsemme vielä kuulemaan myös Daisy Jones & The Sixin biisejä. Toistaiseksi tunnelman luomiseksi lukiessa voi kuunnella vaikkapa samalla aikakaudella oikeasti vaikuttanutta - ja ehkä tarinalle osittain innoituksen antanutta - Fleetwood Macia. - Jenni
Kiitos kirjoista
VastaaPoista