Kesäkuussa vinkattuja kirjoja
40-vuotias arkkitehti Ida on juuri tehnyt elämässään päätöksen: hän pakastaa omia munasolujaan, jotta lapsen saaminen myöhemmin on todennäköisempää. Juuri nyt Idalla ei ole näköpiirissä kumppania, jonka kanssa perheen voisi perustaa, mutta ehkäpä jo muutaman vuoden päästä?
Idan sisko, Marthe, on kipuillut vuosia saman aihepiirin äärellä: lapsettomuus on tullut jäädäkseen, vaikka yritystä on takana jo tovi. Kun suku kokoontuu yhteiselle mökille kesänviettoon, kahden siskoksen tarinat risteävät ja lopulta suorastaan törmäävät. Keskeinen kysymys tuntuu olevan: Onko toisen onni toiselta pois?
Aubertin tekstiä on ilo lukea, sillä kerrontatyyli on luontevan arkinen, mutta samalla pinnan alla kuplii ties mitä, mikä vain odottaa ulospääsyään. Lopulta juoni etenee loppua kohden suorastaan trillerimäisesti. Henkilöhahmot ovat rehellisesti sanottuna inhottavia, kateellisia ja pikkusieluisia, ja tietysti siksi niin inhimillisiä! Teemana perhe on loputtoman kiinnostava ja siinä on kovasti ammennettavaa tästäkin näkökulmasta: mitäs sitten, jos toivoisi itselleen omaa perhettä, mutta tuntee jääneensä ansaan lapsuudenperheensä dynamiikkaan, ikuiseksi tyttäreksi ja siskoksi? Ja jos omaa perhettä ei olekaan mahdollista saada, mistä lopulta löytyisi rauha? Valmiita vastauksia ei ole, mutta ehkäpä kirjallisuuden voima onkin jossakin muussa. - Saara
Tässäpä teos, jota varmasti väitettäisiin liian epäuskottavaksi, jos se olisi tietokirjan sijaan romaani. 1960-luvun alkupuolella joukko länsisaksalaisia miehiä alkaa kaivaa tunnelia Berliinin muurin ali tarkoituksena auttaa kymmeniä itäsaksalaisia pakenemaan länteen. Asioita mutkistavat niin tunneliin tulviva vesi, muurin vierustalla partioivat sotilaat kuin kaivajien joukkoon soluttautunut agentti, jonka päämääränä on ilmiantaa kaivajat Itä-Saksan salaiselle poliisille Stasille. Lisäksi kaivajien työtä seuraa yhdysvaltalainen kuvausryhmä, joka haluaa kuvata paon reaaliajassa.
Pako Berliinin ali sisältää kaikki oivallisen jännityskirjan elementit, mutta on aivan totisinta totta. Lyhyet luvut päättyvät sopivan jännään paikkaan saaden lukijan hokemaan itselleen, että vielä yksi luku lisää, vielä yksi luku lisää ja ahmimaan kirjan nopeasti kuin huomaamatta. Vaikka on helppo arvata, miten tarina tulee päättymään (tuskinpa teosta olisi kirjoitettu, jos loppu olisi ollut toisenlainen), haluaa lukija siitä huolimatta tietää, miten pako ja sen suunnittelu menee, onnistuuko kaikki ja mitä kaikille tapahtumissa mukana olleille ihmisille lopulta tapahtuu.
Kirjaan on helppo tarttua, vaikka Berliinin muurin vaiheet olisivat tuttuja lähinnä koulun historiantunneilta. Muurin rakentaminen ja se, kuinka se erotti perheitä yhdessä yössä käydään tarkasti mutta vetävästi läpi, eikä muurin myöhempiä vaiheita ja sen murtumista unohdeta. Itä-Saksa ja sen valvontakoneisto tulevat kirjan aikana myös pelottavan tutuiksi. Pako Berliinin ali on täynnä toinen toistaan hätkähdyttävämpiä yksityiskohtia, joista on helppo ajatella, etteivät ne voi olla totta – mutta ne ovat, näin on oikeasti tapahtunut. Vetävää ja yllätyksellistä kirjaa on helppo suositella kaikille heille, joiden mieltä kutkuttaa ajatus tositarinasta, joka todellakin on tarua ihmeellisempää. - Jenni
Neil Gaiman: Sandman Deluxe. Kirja yksi, Yösävelmiä ja alkusoittoja, RW Kustannus 2015, suomennos Petri Silas, taide Sam Kieth, Mike Dringenberg ja Malcolm Jones III
Kuukauden sarjakuvavinkki, Neil Gaimanin Sandman Deluxe. Kirja yksi, Yösävelmiä ja alkusoittoja ei ole unta, vaikka se meidät Unten Valtakuntaan johdattaakin. Lue tämä jo kesällä ja vältät varausjonot, joita elokuun alussa ensi-iltansa saava Netflix-sarja varmasti saa aikaan
Uni, Sandman, Morpheus, Nukkumatti, eri kulttuureissa eri nimillä kulkeva hahmo. Hän on kirjan ja koko sarjan päähenkilö, jonka ihmismaagi vangitsee kirjan alussa – erheellisesti, sillä alkuperäinen kohde on Kuolema. Vangitseminen aiheuttaa maailmanlaajuisen unitautiepidemian, joka päättyy vasta, kun Sandman pääsee vuosikymmeniä myöhemmin pakenemaan vankeudestaan. Vapauduttuaan hän ryhtyy etsimään välineitään, pussillista hiekkaa, kypärää ja rubiinia, joita hän tarvitsee voidakseen jälleen hallita raunioitunutta Unimaailmaa. Yösävelmiä ja alkusoittoja -teoksen tarinat kietoutuvat näiden esineiden etsimisen ympärille ja luovat pohjan myytteihin ja arkkityyppeihin perustuvan saagan jatkolle.
Lue koko vinkki Kirjaston kulmilla -blogistamme, linkki löytyy bion linkkipuusta. - Jenni
Antti Salminen & Tere Vadén: Energia ja kokemus, niin & näin 2013 sekä
Antti Salminen & Tere Vadén: Elo ja anergia, niin & näin 2018.
Filosofit Antti Salminen ja Tere Vadén luovat kirjoissaan energian filosofiaa. Erityistarkasteluun nousee öljy: modernin maailman musta moottori.
Fossiilisten energianlähteiden tavanomaiset haittapuolet tiedetään – ilmaston lämpeneminen, tankkerionnettomuudet, saasteet, sodat – mutta öljy vaikuttaa myös tavoin, joita on vaikea havaita. Rajattomalta tuntunut musta kulta on muokannut maan ja ilmaston lisäksi myös ajattelua ja ideologioita – se on luonut öljylle ominaisen kokemuksen maailmasta.
Salminen ja Vadén rikkovat fossiiliajan ajatusluutumia ja paljastavat fossiilijärjen sokeita pisteitä. He pureutuvat talouden, sosiaalisten suhteiden, oliokeskeisyyden ja kielen alueelle. Jopa elollisen ja elottoman raja käy hämäräksi: energia ei olekaan pelkkä hallittavissa oleva resurssi – sillä on ihmisestä riippumatonta vaikutusvaltaa, omaa toimijuutta. - Ville
Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää, WSOY 2021, suom. Saara Pääkkönen
Heini vinkkaa jälleen:
Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää
Varoitus; jos sinulla on oikein vaikea ja paha olo, älä lue tätä kirjaa. Jos olet ihan normaalissa tai neutraalissa mielentilassa, tämän kirjan lukeminen on jopa puhdistava kokemus. Hyvänolon kirja se ei siis ole, mutta kammottavuudessaan ja tiiviydessään se on uskomaton. Oikeaa elämää on Margareta Dieudonnén esikoisteos ja se kertoo sairaasta perheestä: pahuus muhii ja lisääntyy pienen belgialaisen ydinperheen keskellä. Mutta sitä vastaan myös taistellaan.
Kertojana toimii isosisko, joka rakastaa pikkuveljeään ja koittaa epätoivoisesti suojella tätä sadistisen ja väkivaltaisen metsästäjäisänsä pahuudelta. Äiti on täydellisesti alistettu ja kuin läpinäkyvä ameeba, joka vain lohtua saadakseen takertuu rutiineihinsa. Isä on töissä huvipuistossa, mutta muun vapaa-aikansa hän vaanii ja pahoinpitelee vaimoaan säännöllisesti, varsinkin silloin, kun ei pääse metsälle tappamaan eläimiä. Äiti hakee lohtua kotieläimistään, joita hän hoivaa, sillä kukaan muu ei tunnu häntä tarvitsevan. Kaikkien muiden, saati itsensä, suojelemiseen äiti tuntuu olevan täysin kykenemätön. Isosisko yrittää suojella pikkuveljeään pahalta. Hän keksii, että ehkä aikakone olisi ratkaisu, jolla hän voisi siirtää pikkuveljen pois tapahtumasarjasta, joka saa tämän suojakerroksen murtumaan ja pahan luikertelemaan myös veljen sisään. Hän keskittää kaiken tarmonsa opiskeluun: luonnontieteisiin ja äkkiä isäkin huomaa hänet. Tämä huomaaminen ei kuitenkaan tiedä mitään hyvää murrosikäiselle, älykkäälle tytölle.
Kirjassa on kauhukirjallisuuden elementtejä, mutta ei mitään yliluonnollista. Kauhu on puhdasta todellisuutta, mikä on tietenkin sinänsä jo entistä puistattavampaa. Tästä kirjasta voisi pitää myös kauhukirjallisuuden ystävä. Jännitys ja jännite ovat mahtavia alusta loppuun. Missään vaiheessa kirjaa ote ei hellitä. Puuskuttaen kahlasin kirjaa loppua kohden ja aivoissa tykytti koko ajan pelon sekainen ihastus ja jäätävä kauhu, kuinka käy. Kirjassa usein kaunis ja rauhallinen tunnelma on ikään kuin irvikuva kaiken takana vaanivasta ja kytevästä jännityksestä.
Loppu on hieno ja tyydyttävä. Se ei jätä lukijaa pulaan, se johtaa ratkaisuun, mutta minkälaiseen… Tämä melko lyhyt mutta sitäkin hurjempi ja iskevämpi kirja on taas yksi mahtavimmista lukukokemuksistani ja sitä suositan niille, jotka haluavat lukea todella jännittävän, upeasti rakennetun, yllättävän ja kerrassaan kauhean, mutta myös nautinnollisen kirjan. Tässä kirjassa perheväkivaltaa käsitellään todella yllätyksellisesti ja kieli on rehevää ja kaunista. Rumista kammottavista asioistakin saa niin upeita, kun ne ilmaisee oikein. Kerrassaan uskomaton lukukokemus. - Heini
Juhannus häämöttää jo näköpiirissä. Haluaisitko virittäytyä juhlatunnelmaan tai kaipaisitko luettavaa, jos juhannussää yllättää suuntaan tai toiseen?
Nappaa luettavaksi Karin Erlandssonin Kuolonkielot (Kustantamo S&S 2016, suom. Taija Mård), jossa nuori toimittaja Pohjanmaalla kohtaa erilaisen juhannuksen, kun metsästä löytyy naisen ruumis. Jos juhannus kotimaassa ei innosta, Annakaisa Iivarin Juhannus italialaiseen tapaan (Otava 2010) vie Toscanan auringon alle hieman erilaisen juhlinnan pariin. Sandhamnissa nuorten juhannusjuhlinta ei taida olla aivan niin viatonta kuin uskotaan, mikäli Viveca Stenin Juhannusmurha-kirjan (WSOY 2016, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) nimeä on uskominen. Muumienkin matkassa poliisit ovat läsnä, samoin teatteri, kun laaksolaiset juhlivat Tove Janssonin Vaarallisessa juhannuksessa (WSOY 2010, suom. Laila Järvinen).
Reetta Niemensivun Saniainen kukkii juhannuksena (Suuri Kurpitsa 2013) sijoittuu vuoteen 1928, Hannu Salaman klassikko Juhannustanssit (Otava 2011) taas herätti kohua 1960-luvulla. Molemmissa nuoret huumaantuvat keskikesän juhlasta, eri tavoin tosin. Ja jos lukeminen ei innosta, Midsommar (2019, ohjaus Ari Aster) kurkistaa länsinaapurin keskikesän viettoon. Huolettomasti alkanut loma saa pahaenteisen käänteen eikä juhla ole pelkkää auringonpaistetta ja juhannussalon ympärillä laulamista. - Anne
Historiallista jännitystä Tallinnassa
Virossa erityisesti scifi- ja fantasiakirjailijana tunnetun Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Moreeni 2011, uusin painos Into 2019) aloitti Tallinnaan sijoittuvan historiallisen rikosromaanisarjan. Tällä hetkellä kirjoja on julkaistu seitsemän. Jokainen kirja on oma itsenäinen tarinansa. Ensimmäinen kirja sijoittuu vuoteen 1409 ja seitsemäs vuoteen 1433.
Seikkailu tutussa ja rakkaassa Tallinnassa sai, ystävän suosittelun lisäksi, tarttumaan sarjan ensimmäiseen osaan. Sen verran elävästi Hargla kuljettaa lukijaa keskiajan tunnelmissa, että kirjaan oli helppo uppoutua vieraista käsitteistä (sanakirja kirjan lopussa olisi ollut tarpeen) ja aikansa puhetavasta huolimatta. Se haastoi myös "vauhdillaetiäpäinahmijaa" keskittymään lukemaansa normidekkaria enemmän. Pidin henkilöiden leppoisasta rupattelusta ja keskiaikaisen elämänmenon kuvaamisesta. Ajoittaisesta hitaasti etenevyydestään huolimatta kirjan tarina piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Ja minkä annoksen Tallinnan historiaa sainkaan!
Apteekkari Melchior on kaupungin ainoa apteekkari, arvostettu ja kunnioitettu virkamies ja saa työnsä ja uteliaan luonteensa kautta tietää ja kuulla kaikenlaista kaupunkinsa asioista. Muita keskeisiä henkilöitä ovat hänen vaimonsa Keterlyn, oikeusvouti Dorn ja munkki Hinricus.
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa ritarikunnan Gotlannin käskynhaltija von Clingenstain murhataan Toompean mäellä ja hän löytyy pää seinäkoukkuun lyötynä kolikko suussaan. Murhaaja pitää kaupunkia kauhun vallassa. Oikeusvouti Dorn palkkaa ystävänsä apteekkari Melchiorin apulaisekseen ja murhaajan jahti alkaa.
Tiesittekö, että Raatihuoneentorilla sijaitsee edelleen yksi Euroopan vanhimmista apteekeista? Se on ollut samalla paikalla ainakin 1440-luvulta lähtien.
Onko Sinulla joku historiaa ja jännitystä luontevasti yhdistelevä kirjasarja, jota suosittelisit luettavaksi? - Anne
"Oikeaa elämää" oli oikein hyvä vinkki! En olisi varmastikaan löytänyt kirjaa ilman tätä blogia. Täytyypä lukea näitä suosituksia enemmänkin.
VastaaPoistaIhanaa kuulla että blogisamme löytyy uusia lukukokemuksia! Kiitos palautteestasi.
Poista