Vielä lisää syyskuussa vinkattuja kirjoja

Tässä loput syyskuussa somekanavissamme vinkatuista kirjoista, hyviä lukuhetkiä! 

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli, Tammi 2022

                                            

Heinin kirjavinkki!

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

Harva kirja saa minut nauramaan niin kuin tämä ja toivomaan heti aluksi, että kirja ei saisi loppua. Totuuden nimessä on kerrottava, että kuuntelin kirjan ja se oli aivan oiva kuunneltava myös lukijansa ansioista (Minttu Mustakallio), hän sopi tähän kuin nakutettu. Huomasin myöhemmin lukiessani kirjaa, että saatoin edelleen kuulla Mintun painotukset ja äänen kirjan sivuilla ja se vain korosti tämän kirjan hauskuutta.
Aihe ei minulle sinänsä ole mitenkään läheinen, sillä päähenkilö pyörittää hevostallia ja en ole koskaan ollut todellakaan mikään hevostyttö. Muistan joskus, kun omat ystävät intoilivat hevosharrastuksestaan ja lähdin seuran vuoksi mukaan lähinnä katsomaan, kun he lapioivat lantaa ja hoitivat isoja eläimiä, en juurikaan tarjoutunut avuksi… Tallin koiria ja kissoja tuli senkin edestä rapsuteltua. Kirjan lukijan ei siis tarvitse olla hevosintoilija nauraakseen tai nauttiakseen tästä kirjasta. (Tämän vinkin kuvituskuva kertoo paljon suhteestani hevosiin.)

Veera Nieminen on parhaimmillaan pistävän mehukas juuri kuvatessaan ihmisiä ja jopa karikatyyrejä hipovia tyyppejä, tällä kertaa hevosmaailmassa. Kirjassa hevostallia eli hevosten täysihoitolaa pyörittää yksityisyrittäjä Katri alkaa olla aivan lopussa kasaantuvien laskujensa ja aamusta ilta myöhään kestävän työtaakkansa alla. ”Heppa”-työ on kovaa ja alipalkattua työtä, mutta ihmisten asenteet ja mielipiteet kuvaavat useimmiten edelleen siihen suhtautumista nimenomaan hupina ja harrasteena. Hevostallilta löytyy jos jonkinlaista vipeltäjää niin hevosissa kuin ihmisissäkin. Katrin serkkupoika vielä kiikuttaa - hyvää korvausta vastaan (mikä on Katrin kammottavassa taloudellisessa tilanteessa tarpeen) - oman sulkeutuneen teininsä ”oppimaan elämää” koko kesäksi tallille ja Katrin kotiin; siinä kottikärrykaruselli rullaa. Miestäkin Katri olisi vailla. Miestä, joka tekisi töitä ja jolta saisi seksiä, mutta tämä näyttää olevan vaikea yhtälö.

Mielestäni oli todella mielenkiintoista lukea tästä elämäntavasta, sillä sitä tuo tallin pyörittäminen on: elämäntapa. Muuta harrastusta tai ihmissuhteita onkin sitten vaikea sovittaa enää tähän yhtälöön. Veera Nieminen on asiantuntija tästä aiheesta kirjoittaessaan, sillä hän työskentelee itsekin hevostilalla. Parasta kirjassa on kupliva nauru ja ironia. Kertakaikkisesti höpsähtänyt hevonenkin tuntuu hyvin älykkäältä eläimeltä ihmiseläinten hulluttelujen keskellä. Aivan mahtava kirja! Suosittelen! Lukijatyyppiä on turha nimetä. Kovasti tätä tituleerattiin aikuisten hevoskirjaksi, mutta toivottavasti se saa myös muita lukijoita, sillä samoja rooleja ja ihmistyyppejä löytyy sieltä sun täältä. Tilannekomiikkaa, ihmissuhteita ja ihmissolmuja ja näistä kumpuavaa naurua! Sitähän tarvitsevat kaikki! - Heini

Jane Harperi: Kuiva kausi, Tammi 2019, suomennos Mari Hallivuori


Kuukauden kaunokirja Jane Harperin Kuiva kausi tarjoilee jännitystä maapallon toiselta puolelta.

Kiewarran kaupungissa Australiassa ei ole satanut kahteen vuoteen ja koko paikka on kuin kuivuudessa kärvistelevä painekattila. Lopulta pahin mahdollinen tapahtuu ja Hadlerin perhe löytyy kuolleena. Aaron Falk, vuosia sitten kaupungista lähtenyt poliisi, saapuu hautajaisiin vastentahtoisesti – ja vielä vastentahtoisemmin päätyy jäämään Kiewarraan tutkimaan tapausta.

Kuivaa kautta lukiessa kuivuuden ja kuumuuden saattaa melkeinpä tuntea, eikä ole vaikeaa kuvitella epätoivoa, jonka loputtomalta tuntuva sateettomuus yhteisössä saa aikaan. Kuivaa kautta voikin lukea perinteisen jännitysromaanin lisäksi jopa varoituksena siitä, mitä ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuumuus ja kuivuus voi pahimmillaan tuoda mukanaan.

Harper kuvaa onnistuneesti pikkukaupunkia, sen asukkaita ja elämää. Harperin luomat hahmot ovat moniulotteisia, tunnistettavia mutta kuitenkin selkeästi omanlaisiaan taustatarinoineen ja painolasteineen. Koska alusta lähtien on selvää, ettei Hadlerin perheen kuolema ole sitä miltä näyttää, lukija saattaa odottaa toiminnantäyteistä juonta, jossa pääosaa näyttelevät poliisit. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kerronnan tahti on välillä jopa verkkainen. Aaron Falk ei ole yksinäinen ja omapäinen kaiken tietävä poliisi, vaan tekee tiiviisti yhteistyötä kollegoidensa kanssa. Falk tavataan myös Harperin toisessa teoksessa Luonnonvoimat, jossa erämaahan virkistyspäivää viettämään lähteneistä viidestä naisesta vain neljä palaa.

Kirjaan kannattaa tarttua, jos pikkukaupunkeihin sijoittuvat tarinat kiinnostavat tai jos hakusessa on jännäri, jonka voi lukea kertaistumalta. Kuiva kausi pitää otteessaan aina viimeiselle sivulle asti. - Jenni

Agatha Christie: Kuolema Niilillä, WSOY, suomentaja Kirsti Kattelus


Kirjaston TET-harjoittelija Arttu suosittelee Agatha Christien kirjaa Kuolema Niilillä: Suosittelen tätä kirjaa siitä syystä, että kirja on erittäin koukuttava ja pitää lukijan kiinnostuneena kirjan alusta loppuun. Kirja kertoo rikkaan naisen Linnet Ridgewayn murhasta, joka Hercule Poirotin täytyy selvittää.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sattuiko vahinko?

Miki-kirja, mikä se on?

Kilpikonna lemmikiksi?