Syyskuussa vinkattuja kirjoja

 Hei taas! Tässäpä kattaus somesta koottuja kirjavinkkejä syyskuun ajalta. Hyvin monipuolisesti laidasta laitaan lukemista moneen makuun. Olkaa hyvät! 

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa, Tammi 2022, Mari Hallivuori

Heinin kirjavinkkinä tänään!

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa

Tämä kirja päätyy selvästi aivan parhaimmistoon lukemistani kirjoista tänä vuonna. Vielä paremmaksi sen teki, kun en odottanut mitään ja sainkin aivan upean lukukokemuksen!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1950 - 60 -luvun Kaliforniaan, jossa Elizabeth Zott huomaa päätyneensä tilanteeseen johon ei olisi koskaan uskonut joutuvansa. Hän on yksinhuoltaja ja toimii ”Viideltä syödään” kokkausohjelman päätähtösenä TV:n kliseisessä kotiäitien unelmaksi sisustetussa studiokeittiössä. Tämä taistelee kaikkea sitä vastaan, jota Elizabeth itse on halunnut ja jota kohti on ponnistellut. Hän on ennen kaikkea tutkija ja kemisti. Huippuälykkäälle uraorientoituneelle naiselle ei kuitenkaan ole sijaa 1950-luvun maailmassa.

Jo lapsuus on ollut Elizabethille rankka, mutta kaikesta huolimatta hän on jotenkin selvinnyt sen lävitse älynsä ansiosta. Yliopisto opiskelun läpi hän lopulta rämpii jotenkuten miesten napsiessa kaiken kunnian hänen töistään ja älystään. Lopullinen tutkintokin jää saamatta, sillä Elizabeth on johtavan tutorinsa mielestä liian kaunis ja sitten tapahtuukin ikäviä asioita naiselle maailmassa, jossa vain miehillä on sanavaltaa ja uskottavuutta. Samanlaisena ikävänä taisteluna jatkuu työelämä tutkimuskeskuksessa Hastingsissa, kunnes Elizabeth kohtaa laitokselle kunniaa niittäneen Calvin Evansin ja he rakastuvat löytäen toisistaan sekä tasa-arvoiset tutkijat että sielunkumppanit. Juonenkäänteet lopulta kuitenkin johtavat siihen, että huippuälykäs Elizabeth on TV-kokki, yksinhuoltaja ja perin yksinäinen. Aikaa tieteelle, jota hän rakastaa, on vain hyvin vähän.

Kun nyt tarkastelee juonta näin pikaisesti silmäillen, voisi ajatella kirjan olevan synkkä, mutta se on kuitenkin aivan muuta. Koko kirja on huippuvetävä, hauska ja humoristinen. Nauru hersyy välillä kyynelten läpi, välillä ivallisesti, välillä helpottuneesti. Edelleen törmää usein oletuksiin ja raja-aitoihin ja kyllä kirja on naisasiaa täynnä, mutta myös täyttä miesasiaa…Yhteiskunta on ollut tuolloin ja edelleenkin usein aivan naurettava odotuksineen ja ennakkoluuloineen. Maailman monet mysteerit ja vaikeat ongelmat olisi jo ratkaistu, jos vain näkisimme olennaisen ja väistäisimme kaikki epäluuloiset epäolennaisuudet.

Kaikki on mahdollista - KYLLÄ, ja upeaa on, että kirjan juoni kuitenkin auttaa ja vapauttaa lopussa eikä jätä lukijaa kiristelemään hampaitaan. ”Paha saa palkkansa” ja se on niin palkitsevaa…

Yksi henkilögallerian tärkeimmistä henkilöistä on Madeline, Elizabethin tytär. Merkittävä persoona on myös koira, jonka nimi on Puoli seitsemän. Koira on aivan uskomattoman viihdyttävä tyyppi. Puoli seitsemän voi nähdä eläimenä meidän eläinten joukossa. Koira, joka on hyvin viisas, monella tavalla viisaampi kuin ihminen ja niin rakastava!

Aivan mahtava lukukokemus: jännitystä, sujuvaa kerrontaa, henkilöitä, jotka niin ”tunnistaa” ja joita rakastaa ja vihaa, juonen käänteitä ja ajatuksia herättäviä asioita. Kirjatärppi kaikille! - Heini

Patrick Radden Keefe: Älä sano mitään – Tositarina menneisyydestä, murhasta ja Pohjois-Irlannista, Gummeru 2022, suomennos Maija Heikinheimo


Kuukauden tietokirja on Patrick Radden Keefen Älä sano mitään – Tositarina menneisyydestä, murhasta ja Pohjois-Irlannista.

Joulukuussa 1972 naamioitunut joukko sieppaa Jean McConvillen tämän kotoa Belfastissa. Hänen kymmenen lastaan eivät näe äitiään enää koskaan. Sieppaus jää selvittämättä ja siitä tulee yksi Pohjois-Irlannin puhutuimmista rikoksista. Kaikki tietävät, että Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA on katoamisen takana, mutta kukaan ei vastaa lasten kysymyksiin äidin kohtalosta.

Älä sano mitään kuljettaa sujuvasti rinnakkain tarinaa niin McConvillen sieppauksesta, Pohjois-Irlannin konfliktista kuin sen päähenkilöistä ja taustoista. Kyseessä ei ole perinteinen historiateos mutta ei puhdas true crime -kirjakaan. Vetävää teosta lukee kuin romaania ja aika ajoin onkin muistutettava itseään, että kaikki kirjassa kuvatut tapahtumat ovat totta, ihmiset ovat oikeasti eläneet jatkuvan terrorin, pelon ja epävarmuuden keskellä vuosikymmeniä 60-luvulta aina 90-luvun loppuun.

Alkuun kirja saattaa tuntua raskaalta luettavalta, sillä Keefe tekee perinpohjaista työtä taustoittaessaan konfliktia. Alun jälkeen kirja kuitenkin keskittyy McConvillen tapaukseen, IRA:n vaiheisiin ja sen johtohahmoihin ja limittää kaiken tämän saumattomasti yhdeksi kertomukseksi verisistä vuosista, jotka ovat jättäneet jälkensä Pohjois-Irlannin asukkaisiin.

Kirjan nimi viittaa niin konfliktin aikana vallinneeseen hiljaisuuden kulttuuriin, jossa kukaan ei myönnä tietävänsä mitään kuin myös nykyhetkeen, jossa menneisyydestä ei puhuta. Erityisen kiintoisaa on se, miten teoksessa käsitellään eri ihmisten muistoja ja niiden luotettavuutta. Varsinkin lopussa ristiin menevät kertomukset ja yhden IRA:n merkittävän toimijan haluttomuus puhua menneisyydestään ovat kiehtovaa luettavaa. Vaikkei Pohjois-Irlannin konflikti lähtökohtaisesti kiinnostaisi, kannattaa kirjaan silti tarttua. Vetävä teos syväluotaa eurooppalaista lähihistoriaa, pohtii ihmismieltä ja tekojen oikeutusta – ja lopulta myös oikeastaan vahingossa selvittää sen, mitä Jean McConvillelle tapahtui. - Jenni

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas, Karisto 2022, suomennos Leena Ojalatva

On taas aika vinkata kuukauden nuortenkirja ja tällä kertaa vuorossa on Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas.

Viisi vuotta sitten Sal Singh murhasi tyttöystävänsä Andie Bellin. Poliisi tietää, että Sal teki sen. Samoin kaikki pikkukaupungin asukkaat tietävät, että Sal teki sen. Pippa Fitz-Amobi ei kuitenkaan ole asiasta niin varma. Kun Pippa valitsee tapauksen kouluprojektinsa aiheeksi, hän pääsee perille salaisuuksista, jotka on pidetty vuosikaudet visusti piilossa.

Kiltin tytön murhaopas on noussut maailmanlaajuiseksi hitiksi eikä ihme. Vetävästi kirjoitettu tarina etenee vauhdikkaasti ja saa lukijan arvailemaan yhdessä Pippan kanssa, mitä viisi vuotta aiemmin oikein on tapahtunut. Välillä lukija kohottelee kulmiaan, sillä kuten jännäreissä usein, myös Kiltin tytön murhaoppaassa uskottavuus saa aika ajoin väistyä monien juonenkäänteiden tieltä. Tai ehkä on niin, että vuosien salailun jälkeen kaikki vain haluavat kertoa Pippalle oman versionsa tapahtumista. Ja jokaisellahan on oma versionsa tapahtumista ja teoria siitä, miksi Sal murhasi Andien. Niin Andien ystävillä, vihamiehillä ja perheellä kuin poliiseilla ja toimittajillakin.

Pippa on aikaansaava ja tietää mitä haluaa ja vaikka ystävät ja perheenjäsenet häntä yrittävätkin jarrutella, ei hän anna periksi ennen kuin saa Andien kuolemaan johtaneet tapahtumat selville. Epäiltyjä ja juonenkäänteitä kirjassa riittää, mutta lukijan on silti helppo pysyä kärryillä tapahtumista. Lopun paljastukset tulevat yllätyksenä, kuten hyvässä jännärissä kuuluukin. Kiltin tytön murhaopas on oivallista luettavaa myös true crimesta kiinnostuneille aikuisille, sekä tietenkin kaikille, jotka kaipaavat luettavaksi kerralla (tai ainakin lähes kerralla) hotkaistavaa kirjaa. Kiltin tytön murhaopas nimittäin vie mennessään niin, että yöunet saattavat kärsiä kun kirjaa ei halua laskea käsistään. - Jenni

Arttu Tuominen: Verivelka, WSOY 2019.

Annelta oiva dekkarivinkki pimeneviin syysiltoihin!

Arttu Tuominen: Verivelka.

Verivelka aloittaa DELTA-kirjasarjan, jossa porilaisen poliisiyksikön kolme tutkijaa kohtaavat vuorollaan omat salaisuutensa ja riivaajansa rikoksia ratkoessaan.

Sarjan ensimmäinen osa on synkkäsävyinen tarina rikoksesta ja sen peittelystä, perheistä arjen raadollisimmassa päässä ja lapsuuden traagisista tapahtumista, jotka varjostavat päähenkilöiden elämää vielä kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen.

Ennen kaikkea kirja on taitavasti kirjoitettu tarina kahden pojan ystävyydestä, joka kantaa läpi kaiken ja asettaa lopulta toisen 27 vuotta myöhemmin ammattinsa puolesta kyseenalaiseen tilanteeseen.

Vuonna 2018 ryyppyporukan mökkireissun jälkeen keski-ikäinen mies löytyy puukotettuna ja samanikäinen pääepäilty on paennut metsään veitsen kera. Varsin suomalainen tarinan alku.

Tutkinnan saa johtaakseen sekä uhrin että epäillyn lapsuudessaan tuntenut komisario Jari Paloviita tiimeineen. Paloviita joutuu tutkinnan edetessä tekemään valintoja ammatillisuuden, omien arvojensa ja lojaaliuden välillä.

Kirjassa isommassa roolissa kuin varsinainen surmatyön tutkinta on vuosi 1991 ja yhden kesän, lapsuuden lopun, tapahtumat. Tuo kesä rakentaa yhteyksiä vuoden 2018 tapahtumiin.

Arttu Tuominen kuljettaa juonta taitavasti ja punoo synkkää ja inhimillistä tarinaa surmatyön taustalle.

Tämä oli rankin kotimainen dekkarikokemukseni, mutta ehdottomasti yksi parhaista. Verivelka on tunnelmaltaan varsin ahdistava ja henkilöiden tunnetilat ja väkivalta menivät hetkessä ihon alle. Väkivallan kuvaaminen on niin rajua, että oli pakko välillä huokaista ja pitää taukoa lukemisesta. Kirja imi silti jatkamaan lukemista. Mitä valintoja Jari tekee? Mitä tapahtui kesällä v. 1991?

Suosittelen sarjaa kaikille, jotka hakevat vaihtelua sekä tummempia ja syvällisempiä sävyjä dekkarimaailmaansa ja heille, jotka eivät yleensä lue tätä genreä. Tässäpä voisi olla ensitreffit jännityskirjallisuuden kanssa.

Kaikilla meillä on salaisuutemme. Toivottavasti jokaisella on joku, jonka kanssa sen voi jakaa.  - Anne

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100, Bazar 2021
Vielä ehtii osallistua Kirkes-lukuhaasteeseen! Oletko jo lukenut kirjoja esimerkiksi Tulevaisuus-kategoriasta?

Yhdenlaisen näkymän tulevaisuuteen tarjoaa meteorologi Kerttu Kotakorven kirja Suomen luonto 2100. Kirjassa ennustetaan tutkimustietoon perustuen, millaiselta Suomen luonto voisi näyttää 80 vuoden päästä vuonna 2100, kun ilmastonmuutos etenee ja muuttaa elinympäristöämme. Kotakorpi käyttää ilmastotieteilijän asiantuntemustaan ja luo varsin yleistajuisen ja konkreettisen kuvan siitä, mihin suuntaan ilmastonmuutos on Suomea viemässä.

Kirjassa käydään hyvin kouriintuntuvasti läpi neljän vuodenaikamme, metsiemme ja lukuisten eri eläinlajien kohtalo. Kirjassa ei käsitellä poliittisia tai teknisiä kehityskulkuja, vaan ainoastaan luontoa ja sen kohtaloa. Tämäkin on jo itsessään melko monimutkainen tarkastelukulma. Kotakorpi kuitenkin tiivistää tutkimustuloksensa helppolukuiseksi tietopaketiksi. Kirjan ansio onkin se, että ilmastonmuutoksen tarkastelu viedään teoreettiselta tasolta konkreettiselle, helposti ymmärrettävälle tasolle: mitä ilmaston muuttuminen ihan oikeasti juuri tässä maailmankolkassa tarkoittaa? Kirjan lukemisen jälkeen on selvää, että ilmastonmuutos tulee olemaan melkoinen mullistus niin ihmisille, lukuisille eri eläin- ja kasvilajeille kuin koko ekosysteemillekin. - Saara

Tiia Salmelin: Kuolleet puutarhat 1 – Unten kaupunki, Pokuto 2021

Kuukauden sarjakuva Tiia Salmelinin Kuolleet puutarhat 1 – Unten kaupunki saa lukijansa huomaamaan, että unet voivat olla vaarallisia...

Flar on ollut äitinsä tapaan unennäkijä koko elämänsä ajan. Nyt unet ovat johdattaneet hänet mystisen kaupungin portille. Flar uskoo, että kaupungista hän löytää vastaukset mieltään piinaaviin kysymyksiin ja keinon ymmärtää uniaan. Pian hän saa kuitenkin huomata, ettei Unten kaupungissa kaikki ole sitä, miltä näyttää – aivan kuin jokin pimeä voima pitäisi paikkaa otteessaan.

Unten kaupunki aloittaa Kuolleet puutarhat -fantasiasaagan, jota julkaistiin alun perin netissä. Tarinasta huomaakin, että kyseessä on alku jollekin paljon suuremmalle, sillä monet asiat jäävät vielä selitystä vaille. Jos tuntuu siltä, ettei oikein mikään selviä ja kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, kannattaa tarttua myös marraskuussa ilmestyvään sarjan seuraavaan osaan Painajaisen varjo. (Tai jos on oikein malttamaton, alkuperäistä sarjakuvaa voi edelleen lukea verkossa.)

Tekstiä kirjassa on vain vähän, kuvat kertovat ja kuljettavat tarinaa ja aiheeseen sopivasti sarjakuvassa on unenomainen tunnelma. Upeat, vahvasti hehkuvat värit herättävät tarinan eloon. Paikoitellen voimakkaat värit tuovat sarjakuvaan jopa hieman kauhun ja uhan tuntua. Hahmojen vaatetus ja muurien suojaama kaupunki luovat mielikuvia historiallisesta fantasiasta ja vaikka kuulostaisi siltä, että Unten kaupunki on genresekamelska, onnistuu Salmelin pitämään langat käsissään ja luomaan kiehtovan maailman, joka vie mukanaan. - Jenni




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sattuiko vahinko?

Miki-kirja, mikä se on?

Kilpikonna lemmikiksi?