Lokakuun kirjavinkit
Tässä lokakuussa somekanavillamme vinkattuja aineistoja, toivottavasti näistä löytyy paljon uutta hyvää luettavaa!
Maija Kajanto: Korvapuustikesä, WSOY 2022
Kirjassa Krisse, Kristiina Kivimaa, saa yhtäkkiä tarpeekseen töistään, joita on tehnyt ja suorittanut jo puutumiseen asti. Vaatimus uudesta reseptistä pullaan, jonka taikinaan laitetaan lipstikkaa, on jo liikaa. Irtisanoutuminen on äkkipikainen päätös, mutta tuntuu oikealta. Miettiessään että mitähän nyt, hän alkaa kaivata maalle mummon luo, pikkukylään Keski-Suomeen. Mummon hoteissa on yleensä hyvä olla ja Krisse kaipaa välimatkaa omaan elämäänsä.
Maalla käy ilmi, että mummo ei olekaan ihan niin hyvässä kunnossa kuin Krisse luuli. Mummon kahvila seisoo tyhjillään ja mummolla on jalka paketissa. Eipä aikaakaan kun Krisse huomaa ottaneensa kahvilan pidon omille harteilleen ja paluu Helsinkiin siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kahvilan pyörittämisen lomassa Krisse tutustuu uusiin ihmisiin ja jotenkin asettuu paikoilleen. Se kuitenkin saa myös menneisyyden kipeät asiat nousemaan pintaan, vaikka niitä on yritetty vältellä jo kauan.
Kirja on sujuvaa ja kevyttä luettavaa, myös ikäviä asioita käsitellään ja elämän solmuja mutta niistä huolimatta tunnelma pysyy kepoisana. Sopivaa viihdyttävää luettavaa vaikka teekupposen ja korvapuustin keralla. Jos mietit millaista säätä korvapuustikesä tarkoittaa niin sekin selviää kirjasta.
Kahvila Koivu-sarjan seuraava osa Taatelitalvi ilmestyy loppuvuodesta 2022.
Maija Kajannolta on ilmestynyt myös Mittoja ja tilaustöitä sekä sen jatko-osat Itsepä tilasit ja Kuin tilauksesta, jotka kertovat mainostoimiston projektipäällikkö Titta Jokisalosta ja tämän elämän yllättävistä käänteistä. /Mintti
Michelle McNamara:Katoan yön pimeyteen – Tositarina yhden naisen pakkomielteestä jäljittää Golden State Killer, Atena 2019, suomennos Aura Nurmi
1970- ja 80-luvuilla Kaliforniaa piti kauhun vallassa väkivaltainen tappaja, joka piti poliisia pilkkanaan ja sitten katosi jälkiä jättämättä. Vuosikymmeniä myöhemmin toimittaja Michelle McNamara päätti jäljittää Golden State Killeriksi nimeämänsä tappajan. McNamara käytti tuntikausia poliisiraporttien lukemiseen, uhrien ja etsivien haastatteluihin ja teki kaikkensa saadakseen selville, kuka oli tuo mies, joka piinasi kalifornialaisia vuosien ajan.
Katoan yön pimeyteen on puhdas true crime -teos, jossa selvitetään mysteeriksi jäänyttä rikosta. Se, mikä teoksen erottaa monista muista saman genren kirjoista on se, että myös McNamara on teoksen päähenkilö. Hänen äänensä kuuluu vahvasti läpi kahden ensimmäisen osion ja on mielenkiintoista seurata hänen tutkimuksiaan ja pohdintojaan siitä, mitä vuosia aiemmin on tapahtunut ja onko jotakin olennaista jäänyt huomaamatta.
Golden State Killerin teot kuvataan kirjassa paikoitellen varsin yksityiskohtaisesti eivätkä ne ole miellyttävää tai helppoa luettavaa - lukiessa tekee mieli pitää valot päällä ja verhot kiinni. McNamara kirjoittaa uhreja kunnioittaen eikä missään vaiheessa nosta murhaajaa jalustalle, vaan kuvaa hänet koko ajan rikollisena, joka syyllistyi kammottaviin tekoihin. McNamaran uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan empaattinen kertojanääni onkin ehdottomasti yksi kirjan suurimmista vahvuuksista.
Juuri kertojanäänen puuttuminen erottaakin kirjan viimeiset osat kahdesta ensimmäisestä. McNamara menehtyi yllättäen kesken kirjan tekemisen ja hänen ystävänsä ja puolisonsa toimittivat teoksen loppuun. Ja lopussa käänteitä riittää, sillä vuosikymmenien piilottelun jälkeen Golden State Killer lopulta saatiin kiinni. Kaikkein herkimmille lukijoille teosta ei voi suositella, sen verran elävästi se on kirjoitettu. Muille kirja on erinomaista ajanvietettä pimeneviin iltoihin – vaikka se saakin vilkuilemaan olan yli ja varmistamaan ovien olevan lukossa. /Jenni
J.S. Meresma: Kenties tapan sinut vielä, Karisto 2022
Aleksi tapaa jätskikahvilassa kiehtovan tytön, joka Aleksin ällistykseksi tuntuu olevan kiinnostunut Aleksista. Mysteerityttö houkuttelee Aleksin mukaansa, mutta tilanne muuttuu kauhistuttavaksi, kun tyttö sulkeekin Aleksin bunkkeriin. Vielä hurjempaa on luvassa - mysteerityttö paljastuu vampyyriksi. Uskaltaako vampyyriin luottaa?
Kenties tapan sinut vielä on erityissuositeltava vampyyreista ja vampyyriromantiikasta kiinnostuneille. Myös heille, joille Twilight-sarjassa on liikaa sivuja ja kimalletta. /Sonja
Maite Carranzan: Susiemon klaani. Tammi 2005, suom. Anu Partanen
Deja ja Josie ovat työskennelleet kurpitsafarmilla joka syksy. Tämä syksy on kuitenkin erilainen, sillä he ovat suuntaamassa collegeen. Edessä on siis viimeinen työvuoro ja Deja on päättäänyt, että siitä tulee kaikkien aikojen seikkailu. Mitäpä jos maissimuhennoksen hämmentämisen sijaan he maistelisivat kaikkia farmin herkkuja, näkisivät muutakin kuin muhennosmajan ja Josie viimeinkin puhuisi sille tytölle, jonka perään hän on haikaillut vuosikausien ajan.
Deja ja Josie ovat oivallinen, kerrassaan hurmaava pääpari. Lyhyt tarina ei juuri kerro heidän elämästään kurpitsafarmin ulkopuolella, mutta ei sen tarvitsekaan, onhan jokasyksyinen farmi nimenomaan se heitä yhdistävä juttu. Kaverukset ovat toistensa vastakohtia ja tämä luo tarinaan tarvittavaa jännitettä – tietenkin kaikkien seikkailujen lisäksi. Sarjakuvan edetessä lukija pääsee kaksikon mukana tutustumaan kurpitsafarmin erilaisiin aktiviteetteihin ja ihastelemaan viimeisen illan tunnelmaa.
Viimeinen ilta on ihastuttava ja lämminhenkinen tarina syksystä ja Halloweenista. Kuvitus hehkuu ruskan ja iltaruskon väreissä ja kurpitsan ja muiden herkkujen tuoksun voi melkeinpä aistia kirjan sivuilta. Vaikka sarjakuvan juoni ei ole mitenkään ihmeellinen, sujuva ja vauhdikas kerronta pitävät otteessaan, tarina on helppo lukea yhdeltä istumalta ja jättää lukijalle varmasti hyvän mielen. Tähän sarjakuvaan kannattaa tarttua, kun kaipaat jotakin kepeää ja suloista luettavaa tai haluat tunnelmoida syksyä ja sen parhaita puolia oikein kunnolla. /Jenni
Fredrik Backman: Kiekkokaupunki, Otava 2017, suomennos Riie Heikkilä
Björnstad on työttömyyden kuihduttama ruotsalainen tehdaskaupunki, jonka ainoa ilon aihe ja toivo paremmasta on juniorijääkiekkojoukkueen menestys. Kaupunkilaisten odotukset kasaavat paineita teini-ikäisten pelaajien harteille ja kun tulee ilmi, että juuri ennen ratkaisevia pelejä nuorten kotibileissä on tapahtunut jotakin anteeksiantamatonta, joutuu kyläyhteisö pohtimaan omaa suhtautumistaan niin menestykseen kuin oikeaan ja väärään.
Nuorten, jääkiekkojoukkueen kantavien voimien Kevinin, Benjin ja lahjakkaan uuden tulokkaan Amatin lisäksi romaanissa keritään auki heidän vanhempiensa, sisarustensa ja valmentajiensa kohtaloita. Kirjassa on runsaasti hahmoja, mutta jokainen saa tilaa kasvaa ja punnita valintojaan ja niiden seurauksia tarinan aikana. Kiekkokaupunki on syvästi inhimillinen teos, jossa asiat eivät ole mustia tai valkoisia vaan harmaan sävyjä on enemmän kuin marraskuisessa teollisuuskaupungissa.
Vaikka kirja kertoo jääkiekkojoukkueesta, vaikka kaikki Björnstadissa pyörii joukkueen ympärillä, ei lukijan välttämättä tarvitse olla kiinnostunut jääkiekosta. Perusasioiden ymmärtäminen lajista toki auttaa ja varsinkin pelejä kuvaavista hetkistä saa enemmän irti, mutta pohjimmiltaan Kiekkokaupunki kertoo pienestä paikkakunnasta, sen ihmisistä ja siitä, kuinka jokaisella teolla on seuraus. Backman kuvaa upeasti niin nuoria ja heidän ajatusmaailmaansa kuin vanhempia, heidän mukanaan kantamiaan painolasteja ja yrityksiä ymmärtää lapsiaan.
Backman on tunnettu voimakkaita tunnereaktioita aiheuttavista kirjoistaan ja hänen tapansa kirjoittaa saa tarinan todella heräämään eloon. Kannattaakin varata pari nessua käden ulottuville kaiken varalta. Björnstadin tarina jatkuu kirjassa Me vastaan te sekä toistaiseksi suomentamattomassa kolmannessa osassa Vinnarna. / Jenni
Kommentit
Lähetä kommentti