Kirjavinkit helmikuulta 2023

 Hei taas! Tässä postauksessa koottuna kirjavinkkejä sosiaalisen median tileiltämme helmikuun ajalta. Hyviä lukuhetkiä. 

Niillas Holmberg: Halla Helle, Gummerus 2021

6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää!

Sen kunniaksi vinkkaamme saamelaisen nykykirjallisuuden kärkinimen Niillas Holmbergin teoksen "Halla Helle".
Samu jättää etelän taakseen ja muuttaa Saamenmaalle. Jokin merkillisen vahva voima vetää häntä Utsjoelle, Halla Helle, erakoitunut taiteilija. Halla Helle kirjoittaa Samulle unirunoja, joita tämä parhaansa mukaan pyrkii tulkitsemaan... Miten Samu voisi auttaa Halla Helleä, miten tämän saisi taas maalaamaan?
Niillas Holmberg on paitsi kirjailija, myös muusikko, näyttelijä ja televisiojuontaja. - Asta

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri, kuvittanut Elina Warsta, Teos 2022

Isäni on hipsteri on Tomi Kontion pieni kirja koululaisille. Neljäsluokkalainen Nuutti ja hänen isänsä asuvat Kalliossa, jonka kadut, puistot, koulu ja asukkaat muodostavat pienoismaailman. TV-sarjan Aikuiset ovat kasvaneet aikuisiksi ja näkökulma on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Koulukaveri Selman äiti väittää, että Nuutin isä on hipsteri. Mutta mikä on hipsteri? Selma ja Nuutti alkavat tutkia asiaa.

Kirja kertoo herkin vedoin ystävyydestä, isän ja pojan yhteisestä surusta, muistoista, yhteisöllisyydestä ja erillisyydestä. Sanailu ja väärinkäsitykset naurattavat nuorempia lukijoita. Elämä on urbaania, kodissa pitää olla siistiä ja skandinaavista, vinyylit järjestyksessä. Isän työpaikkana on Kahvila&appi. Elämäntavalle sopii hieman hymyillä: “Minä suojelen mielelläni luontoa, mutta ...minua pitää suojella luonnolta”, isällä on tapana sanoa. - Terhi

Elina Pitkäkangas:  Sang, WSOY 2022

Kuukauden nuortenkirja on tällä kertaa Elina Pitkäkankaan Sang.

Kun ihmisarvoa määrittää raha ja onnellisuutta perhe, mitä jää jäljelle, kun ne riistetään? Kong Dawei on köyhän pohjoisen vuoristokylän kasvatti, joka onnettoman tapahtumaketjun seurauksena päätyy julman matriarkan hallitsemaan eteläiseen pääkaupunkiin. Daweilla on vain yksi päämäärä, päästä takaisin kotiin rakkaidensa luokse.

Sang on sitä parempi lukukokemus, mitä vähemmän juonesta tietää. Suuret käänteet tulevat todellisina yllätyksinä ja iskevät lukijalta ilmat pihalle. Lukiessa toivoo, että voisiko päähenkilölle vihdoin sattua jotakin hyvää. Ei Sang kuitenkaan toivoton romaani ole. Varsinkin loppua kohden tapahtuu paljon hyvää, ensin on vain kohdattava ikävät asiat. Toimintaa teoksessa on paljon ja jotkin kohtaukset ovat väkivallan suhteen hyvin yksityiskohtaisia, tämä herkimmille lukijoille varoituksena. Väkivallalla mässäily ei kuitenkaan ole teoksen idea, vaan se kuvastaa tiettyjen hahmojen häikäilemättömyyttä ja koko yhteiskunnan rakenteita sekä sitä, mitä selviytyminen vaatii.

Maailman rakennus ja kuvailu, se, millaisia paikat kuvitteellisessa Fusangin valtiossa ovat on ehdottomasti yksi kirjan vahvimpia puolia. Dawein kotikylä on täysin erilainen kuin rikkauksissa kylpevä pääkaupunki ja lukija voi selvästi nähdä nämä erilaiset paikat mielessään. Toinen kirjan vahvuuksista on moraalin pohtiminen, se, että Dawei kokee omat toimensa oikeiksi, vaikka laki toista sanoisikin. Kolmantena on mainittava moniulotteiset ja kiinnostavat hahmot, joista monesta olisi mielellään lukenut enemmänkin. Ehkä sitten jatko-osassa...

Erityisen ilahduttavaa on, että kirjailija selvästi on myös itse pohtinut, mitä ja miten aasialaisista kulttuureista voi teokseen ja kuvitteelliseen maailmaan ammentaa. Kokonaisuus on onnistunut, rikas ja monipuolinen – ja ennen kaikkea äärimmäisen koukuttava lukukokemus. Hyvästä fantasiasta nauttivien kannattaa ehdottomasti tutustua Sangiin ikään katsomatta. Elina Pitkäkangas sai teoksestaan juuri Topelius-palkinnon, joka jaetaan vuosittain korkeatasoiselle kotimaiselle nuortenkirjalle. - Jenni

Ferrante: Napoli-sarja, 

Hyvää ystävänpäivää! Tässä kirjavinkki ystävyydestä, joka ei ole ihan siitä perinteisemmästä päästä.

Elena Ferranten Napoli-sarja on maailman laajuisen ilmiö. Itse kirjailijan henkilöllisyys on suuri salaisuus. Vain muutama ihminen tietää, kuka näiden kirjojen taakse kätkeytyy.

Ferrante kirjoittaa ystävyydestä, mutta millaisesta ystävyydestä? Lenu ja Lina kasvavat Napolin lähiössä köyhyyden, kurjuuden ja väkivallan ympäröimänä. Toinen ystävistä on tunnollinen, tarkka ja ahkera, toinen säkenöivän älykäs ja kaunis.

Toinen saa jatkaa koulua, toinen menee nuorena naimisiin. Molemmat rakastavat samaa miestä, mutta kumpaa naisista mies todella rakastaa?

Ovatko naiset ystäviä? Kyllä. Kestääkö ystävyys läpi elämän? Kyllä. Kestääkö ystävyys kateuden? Entä petoksen? Entä lapsen katoamisen? Kyllä. Vihaavatko ystävät toisiaan? Toisinaan.

Ferranten kuvaama ystävyys on kilpailua, jatkuvaa vertailua, selviytymistä. Ennen kaikkea se on näille naisille elinehto. Säkenöisikö Lina ilman Lenua? Menestyisikö Lenu ilman Lilaa? Ja kuka tuntisi toisen paremmin kuin toinen?

Ystävyys on joskus vaikeaa, haastavaa ja siinä voi olla vuosien katkos. Kahden aikuisen naisen ystävyys on erilaista, kun kahden nuoren tytön. - Asta

Marja Kyllönen: Vainajaiset, Teos 2022

Heinin kirjavinkkinä tällä kerralla

Marja Kyllönen: Vainajaiset

Tämä kirja on niin ainutlaatuinen, että sitä on hyvin vaikea avata lukijoille tai kuuntelijoille. Kieli on aivan uutta, se on kuin manausta, runoa, maagista virtaa ja se sopii tarinaan täydellisesti. Vainajaiset kirjassa on siis paljon kauhua ja psykologista jännitystä, joka saadaan aikaan kielen ja kerronnan keinoin pakahduttavan intensiiviseksi. Silti tämä uusi kieli, mieletön lataava sanojen virta, joka tempaa lukijan tarinaan ei ole kikkailua. Se on karmaisevan tehokasta. Monet kirja-arvostelijat mainitsevat kansanrunouden, Aino Kallaksen ja Kalevalan. Itse en tiedä: nämä kirjailijat ja eepokset voivat olla joillekin potentiaaliselli lukijoille este tarttua kirjaan. Kauhua, jännitystä, aivan uudenlaista kerrontaa ja kieltä; sitä tämä kirja ainakin on. Siksi pieniä paloja sieltä, täältä:
”Ja jonain hiiluvana alkusuven yönä, kun aamunkoi kuulsi jo huoneessa ja kuu haalistui taivaalla kuin kuivunut suomu, Laimi valvehti hajamieliseen kolkutukseen. Hän räpsähti istualleen Raunon vierulta, likisti nahkavat lakanat syliinsä ja heristi kauhuissaan korviaan, tuijotti kuumeisin silmin kamarinovea.”
ja
”Laimi lusi poikansa kanssa kartanolla romuluisen kuusen alla ja katseli kuinka tämä kakotti vaipallaan kuin valtaistuimella ja pieksi käpyjä kepillä. Sen vauvanpyöreys ei ollut vilpitöntä, maitomaista pulleutta, vaan kelmeää puhaltunutta pöhötystä kuin hukkuneella ruumiilla.”
Ja tässä koulutaksin tunnelmia
”Koulutaksi täyttyi lapsi kerrallaan Markoista, Sirpoista, Hertoista ja Marikoista ja tunnelma tiivistyi höyryksi ikkunaan, vuorasi heidät umpipussiin joka kiikkerehti mutkasta toiseen ja tuuti unettavasti. Tuossa kehdossa Rauno vihdoin katseli mieluista unta. Lapsista uhkui imelä hiki ja itseriittoisuus; eräänlainen vankka mutta katteeton omahyväisyys, jota elämänpetos ja kohtalon mielivalta eivät olleet vielä kolhineet”

Juonellisesti kirja alkaa ensin kielletystä rakkaudesta, sitten pettymyksistä, lapsettomuudesta, perheyhteyden katoamisesta, mielen järkkymisestä. Tärkeässä osassa kaikkea tätä liikkuvat ”vainajaiset” eli kesken jääneet lapset, jotka ovat unohtuneet, sillä he eivät ole saaneet syntyä ja ovat näin ikään kuin välitilassa kamppailemassa katkerasti siitä, minkä ovat menettäneet eli elämän, huomion, rakkauden. Pahalle on helppo antautua, jos mieli järkkyy ja kirja kertoo myös siitä, kuinka pahuus koittaa luikerrella aina haavoittuvaisimman kohdan läpi ihmisiin ja kietoa näin heidät pauloihinsa. Särkyneet unelmat, pettymykset ja epätoivo ovat vainajaisten elinehto. Kirjassa henkilöt ja heidän mielenliikkeensä tulkitaan aina ikään kuin heidän sisäisen maailmansa kautta. Toisaalta vaikka kirjassa on paljon maagisia ja yliluonnollisia asioita, ne voidaan tulkita monin tavoin ja vaikka ei piittaisi fantasiasta, tämä kirja ei oikeastaan ole sitä. Vainajaiset -kirja on paljon enemmän. Olisinpa Marja Kyllönen niin saisin teidät kielelläni lumottua tähän järisyttävään lukukokemukseen.

Kuva: Amos Rex näyttelystä, Hans Op de Beeck : Hiljainen paraati - Heini

Mari Ahokoivu: Oksi, Asema 2018

On jälleen kuukauden sarjakuvavinkin aika, tällä kertaa vuoron saa Mari Ahokoivun Oksi.

Oksi on kertomus äideistä ja tyttäristä, tähdistä ja myyteistä. Yksi karhuemon pennuista ei ole niin kuin muut, se näyttääkin ihan erilaiselta. Mikä tämä pentu on, kuka sen on lähettänyt? Oksi seuraa pennun elämän ensihetkiä ja kasvua, ihmettelyä ja kipuilua erilaisuuden vuoksi, halua ymmärtää mitä on ja mitä voisi olla.

Oksissa sanoja on vähän, mutta sisältöä sitäkin enemmän. Teos yllättää monitulkintaisuudellaan, kyse ei ole vain perhesuhteista, vaikka äidin ja pennun suhde tarinan keskiössä onkin. Sarjakuva ammentaa vahvasti mytologiasta, mutta lukijan ei tarvitse tuntea eri myyttien alkuperää tai edes tunnistaa niitä, tarina kulkee sujuvasti eteenpäin joka tapauksessa.

Kuvitus nojaa vahvasti mustan, harmaan ja valkoisen eri sävyihin luoden ajoitellen synkkiä mutta pääasiassa kauniita kuvia. Värejä tarinassa on hillitysti, jolloin niihin ja niiden luomiin merkityksiin keskittyy aivan erityisellä tavalla. Kuvat eivät ole perinteiseen sarjakuvatyyliin omissa ruuduissaan, vaan ikään kuin liikkuvat sivuilla. Järjestys kuitenkin on looginen, joten tarinaa on helppo seurata.

Mari Ahokoivu sai tänä vuonna Suomen sarjakuvaseura ry:n myöntämän Puupäähattu-palkinnon. Palkinto jaetaan vuosittain ansioituneelle suomalaiselle sarjakuvantekijälle. -Jenni

Maija Kajanto: Taatelitalvi (Kahvila Koivu #2), WSOY 2022.

Helmikuun kaunokirjavinkki on
Maija Kajannon Taatelitalvi.

Taatelitalvi on jatkoa kirjalle Korvapuustikesä sarjassa Kahvila Koivu.
Kahvila Koivuun on koittanut talvi ja Krissellä on kädet täynnä töitä. Kahvilan lisäksi Krisse alkaa pyörittää pientä hotellia samalla kylällä. Yhdelle naiselle kahvilan ja hotellin pyörittäminen on aivan täysipäiväistä hommaa, mutta onneksi Krissellä on apukäsiä ja ystäviä. Joskin kirjan alussa luottoystävä lähtee matkoille ja toinen jää äitiyslomalle. Krisse ei kuitenkaan jää täysin yksin, vaan saa apua yllättävältä taholta.

Hotelli lähtee hyvin käyntiin, mutta koska on uusi juttu niin tietenkin siinä on kaikenlaisia alkuhankaluuksia ja kommelluksia. Joulun lähestyessä Krissen päivät on täynnä töitä ja suunnitelmia ja itsenäisyyspäivänä tapahtuu yllätys, joka tuo Krissen päiviin valoa.

Joulun alla kuitenkin kaikki meinaa mutkistua ihan liikaa. Krissen mummo on käyttäytynyt oudosti jo pidempään, miesystävällä on jotain ihmeellisiä salaisuuksia, jotka vaikeuttavat elämää ja miesystävän exäkin ilmestyy kuvioihin. Lisäksi vielä hotellin kohtalo on vaakalaudalla, kun rakennuksen kohtaloa mietitään. Krisse on jo valmiiksi stressaantunut ja sitten juuri joulun alla tulee valtava talvimyrsky, joka katkoo sähköt ja ehkäisee ulkomailta tulevan hotelliporukan saapumisen hotelliin. Ihan kaikki meinaa mennä pieleen. Mutta meneekö sittenkään? Kannattaa lukea mitä tapahtuu, jänniä käänteitä luvassa.

Maija Kajannon kirjoissa on uskottavia hahmoja ja ihmissuhdekuvioita, hyvin ja sujuvasti kirjoitettua kieltä ja tapahtumia jotka tempaavat mukaansa, eli tosi kivoja viihdyttäviä kotimaisia kirjoja kun kaipaa jotain mukavaa ajanvietettä ja vaikka pakoa omasta arjesta.
Sarjan kolmas osa Sahramisyksy on vielä tulossa. - Mintti