Maaliskuun 2023 vinkit henkilökunnalta
Maaliskuussa henkilökuntamme vinkkasi paljon luettavaa ja katsottavaa somekanavissamme, eli Facebookissa ja Instagramissa, mutta jos vinkit livahtivat ohi silmien, ei hätää! . Tässä ne on kaikki koottuna kätevästi tänne blogiin, jossa ne säilyvät hyvässä järjestyksessä niin että niitä voi käydä lukemassa koska vain itselle parhaiten sopii. Olkaa hyvät, maaliskuun satoa:
Everything Everywhere All at Once, 2022, ohjaus Dan Kwan & Daniel Scheinert
Everything Everywhere All at Once on nimensä mukaisesti kaikkea ja kaikkialla. Evelyn ja hänen läheisensä seikkailevat mitä kummallisemmissa universumeissa. Joissain maailmoissa erot meidän maailmaamme ovat pienet, melkeinpä huomaamattomat, toisissa taas aivan kaikki on totutusta poikkeavaa. Elokuva on vuorotellen niin komediaa, toimintaa, seikkailua, fantasiaa kuin scifiäkin. Vaikka yhdistelmä saattaa kuulostaa sekavalta, myös käsikirjoittajina toimineet ohjaaja-Danielit ovat onnistuneet yhdistämään lajityypit sujuvasti ja onnistuneesti. Elokuva on varsinaista erilaisten kummien hetkien ilotulitusta, koskaan ei voi tietää mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.
Everything Everywhere All at Once ei päästä katsojaansa aina helpolla ja juoneen ja eri universumeihin joutuu oikeasti keskittymään. Keskittyminen kuitenkin palkitaan hieman kajahtaneella mutta aivan huikaisevalla katselukokemuksella. Elokuva on jo kahminut lukuisia palkintoja ja parin viikon päästä pidettävään Oscar-gaalaan se lähtee yhtenä ennakkosuosikkina. - Jenni
Paula Havaste: Laahus, Gummerus 2022
Heinin uusin kirjavinkki!
Paula Havaste: Laahus
Laahus aloittaa uuden kirjasarjan, joka sijoittuu Nuijasodan aikakauteen. Kirjan kuvastosta ja sen kapina-ajasta tulee kovasti mieleen 1918 vuoden sisällissotaa kuvaavat kirjat ja kuvaukset. Historiankuvaus ja kerronta on hyvin aidon tuntuista ja taustaselvittely on tehty varmasti tarkoin niin kuin aiemmissakin Havasteen kirjoissa. Nainen ja hänen asemansa ja elämänsä on kuitenkin se merkittävin Havasteen kirjoissa toistuva asia.
Reeta on vasta pikkutyttö, kun hänet lähetetään piikomaan kaupunkiin. Ensin elämä sujuu paremmin, koska ruokaa on enemmän, vaikka Reeta kaipaakin monia asioita maalta. Sitten Reetan asema järkkyy, sillä kauppiasisäntä raiskaa tytön ja alkaa hyväksikäyttö, joka johtaa raskauteen. Reeta joutuu palaamaan kotiinsa häpeän ja ilkeyksien saattelemana. Hän on nyt ikuisesti tahrattu nainen, nainen siis kantaa täyden vastuun ja häpeän kaikesta tapahtuneesta. Kotona ei ole helppoa, mutta synnyttämäänsä pikkuista Annaa Reeta rakastaa yli kaikkien murheiden. Anna kuitenkin menehtyy kulkutautiin, mutta Reetalle hän jää elämään, johdattamaan ja tukemaan kaikissa uusissa elämäntilanteissa. Muut eivät Annaa näe, vain Reeta, koirat ja eläimet usein vain tuntuvat hänet näkevän ja usein pitävän hänestä. Havaste ei kuitenkaan alleviivaa kokemusta niin, että siitä tulisi täysin yliluonnollinen. Lähinnä iloinen, auttavainen ja johdatteleva Anna on ikään kuin vierellä kulkeva enkeli, Reetan tuki ja turva. Havaste myös jättää hiukan lukijan tulkittavaksi, onko hän vain Reetan mielen luoma turva ja tuki. Reeta päätyy majataloon töihin ja täältä hän monien tapahtumien kautta päätyy karismaattisen Jaakko Ilkkaisen kapinajoukkojen huoltajaksi ja hoitajaksi.
Keskeisiä teemoja kirjassa on talonpoikaisnaisen asema ja sen vaikutukset koko naisen elämään ja arkeen 1500-luvulla. Niissä on tietysti täysin käsittämättömiä julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita tuntuu vaikealta edes käsitellä. Monesti suututtaa vietävästi, mutta Reetan henkilöhahmo auttaa nokkeluudellaan, älyllään ja ahkeruudellaan selviämään näistä tunteista. Toisena teemana on kapina ja sota, joka on molemmille osapuolille jälleen turha, verinen ja monilta osin julma ja rikollinen. Sodan teemat ovat niin tutut: valta ja sen pitäminen tai anastaminen ei hyödytä loppujen lopuksi ketään, vaan saa aikaan vain pahuutta ja lisää epäoikeudenmukaisuutta ja raivoa.
Vahva lukusuositus historiasta, naisen asemasta ja elämästä kiinnostuneille. Runollinen ja silti todella kaunis kieli voisi houkutella monenlaisia lukijoita. Juonivetoinen kirja tempaa mukaansa myös vastahankoisemman lukijan. - Heini
Ääneen lukeminen tekee hyvää! Tällä kertaa kirjavinkit eivät tulekaan vain kirjaston tädeiltä, vaan Harjulan päiväkodin eskarit ja Satusaunan päiväkodin Kissankulman ryhmä vinkkaavat satukirjasuosikkejaan yhteisiin lukuhetkiin.
Mikko Kalajoki ja Jani Ikonen: Almus, tännetuloa terve, WSOY, 2022.
Hassusti puhuva mahdottoman elämänmyönteinen peikkopoika Almus muuttaa ainoaisesti elävän Herra Mattsonin tylsään ja harmaaseen läsnäisyyteen ja valloittaa kaikkien sydämet. Hassunhauska kirja ja sydämeen menevää suomen kielellä leikittelyä. Uudet ilmaisut kutsuvat pureskelemaan niitä useampaan kertaan. Almusta rakastavat ihan kaikki.
Tuomas Marjamäki ja Antti Nikunen: NOLLIS – Maailman ainoa nollasarvinen, WSOY, 2022
Isän ja tyttären hassuttelusta alkunsa saanut runsaasti kuvitettu satukirja Unikosta, joka luulee olevansa yksisarvistakin harvinaisempi nollasarvinen ja hänen ystävästään raidattomasta seeprasta eli Sahrami-Aasista. Maatilan päivät ovat pullollaan hauskoja kommelluksia ja erityistä ystävyyttä. Kirja kannattaa kuulemma lukea mahdollisimman hassuilla äänillä.
Ursula Mursu ja Apila Pepita Miettinen: Myrtti ja Noitatukka, Kumma, 2021
Satufantasiassa Myrtti viettää synttäreitä huvipuistossa ja kummitusjuna vie hänet yllättäen noitien asuttamaan Kuuilmaan, maapallon sisäpinnalle. Myrtin on löydettävä tie kotiin. Onneksi mukana on rakkaat lelut, dino ja muurahaiskarhupehmo, sekä muut hupsut ja höpsöt tuttavuudet. Kirja sopii luettavaksi myös moninaisuuden teemaan: kirjassa ei korosteta sukupuolten erityispiirteitä.
Hannele Lampela ja Pasi Pitkänen: Paavali Pattinen, supernolo supersankari, Otava, 2022.
Koulussa kiusattu herkkä ja ujo Paavali saa tietää olevansa supersankareiden sukua, jopa itsensä Batmanin. Tosin Paavalin supervoimat ovat vähän noloja: hyvä sydän ja mielikuvitus. Lopulta nämä ovat juuri ne voimat, joilla pinteestä selvitään ja Paavali pääsee näyttämään kiusaajilleen. Hilpeä, herkkä ja loistavasti kuvitettu sarjan aloitus, josta on jo tulossa elokuva.
Katso alta vinkattujen teosten saatavuus ja kurkkaa monia muita ääneen luettavaksi sopivia lastenkirjoja. Listalla ovat myös kirjaston henkilökunnan rakkaimmat lapsuuden sadut ja tarinat.
https://kirkes.finna.fi/List/1306478 - Anne
Muistatko vielä sarjan Olipa kerran ihminen? Albert Barillén ohjaaman kiehtovan animaation mukana pienikin lapsi saattoi sukeltaa ihmiskunnan historiaan. – Israelilainen historiantutkija ja professori Yval Noah Harari muistaa myös tämän ranskalaisen sarjan omasta lapsuudestaan: Harari kertoo, että kiehtovan sarjan katsomisella on ollut vaikutus ammatinvalintaan. Harari on itse niittänyt maailmanlaajuista mainetta teoksilla Sapiens. Ihmisen lyhyt historia (2011), Homo Deus. Huomisen lyhyt historia (2015) ja 21 oppituntia maailman tilasta (2018). Kirjoista on tehty myös sarjakuvaversioita.
Sarja Olipa kerran elämä on aikansa tuote. Naiset kunnostautuvat lähinnä ruuanlaittajina ja nykytiedon valossa jotkin historiantulkinnat ovat vanhentuneet. Historiantutkimus korjaa itseään ja etsii jatkuvasti uusia ja monipuolisempia näkökulmia. Harari on tarttunut haasteeseen ja aloittanut uuden lapsille ja varhaisnuorille suunnatun kirjasarjan Pysäyttämätön ihminen. Ensimmäinen osa Kuinka valloitimme maailman hyppää ihmiskunnan historian alkutaipaleelle ja etsii vastauksia kysymyksiin, joita ranskalainen esikuva ei vielä osannut esittää. Kirja on kuvitettu, mutta toimii mainiosti myös Simo Häklin lukemana äänikirjana.
Toivottavasti Pysäyttämätön ihminen -kirjasarjasta tehdään animaatiosarja! Harari itse on elokuvien ja sarjojen ystävä, joten luultavasti sellainen vielä nähdään.
Tarkista kirjan saatavuus verkkokirjastosta:
Pysäyttämätön ihminen.
https://kirkes.finna.fi/Record/kirkes.1532688
Haastattelu, jossa Harari kertoo elokuvista ja sarjoista, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Haastattelu käydään englanniksi.
https://www.youtube.com/watch?v=TGqyt4wq79M - Terhi
Maaliskuun tietokirjana vinkataan Noriko Morishitan kirja Tyttö ja teeseremonia – 15 oivallusta elämästä
.png)
Kuukauden nuortenkirjana esitellään
On jälleen kuukauden sarjakuvan vuoro, tällä kertaa esittelyssä Johanna Aulénin Tšernobylin koirat.
26.4.1986, neuvostoliittolainen Tšernobylin ydinvoimala räjähtää. Voimalan lähialueet muuttuvat radioaktiivisten päästöjen vuoksi asuinkelvottomiksi. Ihmiset evakuoidaan, mutta eläimet jäävät alueelle oman onnensa nojaan. Tšernobylin koirat kertoo kahden koiran, Bobikin ja Gamman, kautta niin onnettomuudesta kuin elämästä suljetulla vyöhykkeellä nyky-Ukrainassa.
Tšernobylin koirat perustuu haastatteluihin ja tutkimuksiin, ja tarina onkin täynnä faktatietoa niin onnettomuudesta kuin sen seurauksista. Tiedon runsas määrä on perusteltua ja Aulén onnistuu tiivistämään isoja asioita ruutuun tai pariin. Teos onkin oikeastaan enemmän sarjakuvamuotoinen tietokirja kuin juonivetoinen tarina ja eniten siitä saavat varmasti irti he, joille onnettomuuden yksityiskohdat eivät ole erityisen tuttuja.
Realistinen kuvitus on hyvin linjassa tarinan tosipohjaisuuden kanssa ja henkii ikuisesti 80-luvulle pysähtynyttä aikaa. Neuvostoaika esitetään haaleissa harmaasävyissä, kun taas nykypäivän ruudut hehkuvat syvissä väreissä. Tämä helpottaa limittäin kulkevien tarinoiden seuraamista. Kuvituksen lisäksi tarinan tekstaus on ihastuttavan selkeä ja tekee kokonaisuudesta helpon lukea. Mikäli sarjakuva saa kiinnostumaan Tšernobylin vaiheista enemmänkin, viimeisiltä sivuilta löytyy kattava lähdeluettelo. - Jenni
Kuukauden kaunokirjanvinkkinä Emmy Abrahamsonin Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista.
Paula Havaste: Laahus
Laahus aloittaa uuden kirjasarjan, joka sijoittuu Nuijasodan aikakauteen. Kirjan kuvastosta ja sen kapina-ajasta tulee kovasti mieleen 1918 vuoden sisällissotaa kuvaavat kirjat ja kuvaukset. Historiankuvaus ja kerronta on hyvin aidon tuntuista ja taustaselvittely on tehty varmasti tarkoin niin kuin aiemmissakin Havasteen kirjoissa. Nainen ja hänen asemansa ja elämänsä on kuitenkin se merkittävin Havasteen kirjoissa toistuva asia.
Reeta on vasta pikkutyttö, kun hänet lähetetään piikomaan kaupunkiin. Ensin elämä sujuu paremmin, koska ruokaa on enemmän, vaikka Reeta kaipaakin monia asioita maalta. Sitten Reetan asema järkkyy, sillä kauppiasisäntä raiskaa tytön ja alkaa hyväksikäyttö, joka johtaa raskauteen. Reeta joutuu palaamaan kotiinsa häpeän ja ilkeyksien saattelemana. Hän on nyt ikuisesti tahrattu nainen, nainen siis kantaa täyden vastuun ja häpeän kaikesta tapahtuneesta. Kotona ei ole helppoa, mutta synnyttämäänsä pikkuista Annaa Reeta rakastaa yli kaikkien murheiden. Anna kuitenkin menehtyy kulkutautiin, mutta Reetalle hän jää elämään, johdattamaan ja tukemaan kaikissa uusissa elämäntilanteissa. Muut eivät Annaa näe, vain Reeta, koirat ja eläimet usein vain tuntuvat hänet näkevän ja usein pitävän hänestä. Havaste ei kuitenkaan alleviivaa kokemusta niin, että siitä tulisi täysin yliluonnollinen. Lähinnä iloinen, auttavainen ja johdatteleva Anna on ikään kuin vierellä kulkeva enkeli, Reetan tuki ja turva. Havaste myös jättää hiukan lukijan tulkittavaksi, onko hän vain Reetan mielen luoma turva ja tuki. Reeta päätyy majataloon töihin ja täältä hän monien tapahtumien kautta päätyy karismaattisen Jaakko Ilkkaisen kapinajoukkojen huoltajaksi ja hoitajaksi.
Keskeisiä teemoja kirjassa on talonpoikaisnaisen asema ja sen vaikutukset koko naisen elämään ja arkeen 1500-luvulla. Niissä on tietysti täysin käsittämättömiä julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita tuntuu vaikealta edes käsitellä. Monesti suututtaa vietävästi, mutta Reetan henkilöhahmo auttaa nokkeluudellaan, älyllään ja ahkeruudellaan selviämään näistä tunteista. Toisena teemana on kapina ja sota, joka on molemmille osapuolille jälleen turha, verinen ja monilta osin julma ja rikollinen. Sodan teemat ovat niin tutut: valta ja sen pitäminen tai anastaminen ei hyödytä loppujen lopuksi ketään, vaan saa aikaan vain pahuutta ja lisää epäoikeudenmukaisuutta ja raivoa.
Vahva lukusuositus historiasta, naisen asemasta ja elämästä kiinnostuneille. Runollinen ja silti todella kaunis kieli voisi houkutella monenlaisia lukijoita. Juonivetoinen kirja tempaa mukaansa myös vastahankoisemman lukijan. - Heini
Yhteisiin lukuhetkiin lasten kanssa, monta kirjavinkkiä.
Mikko Kalajoki ja Jani Ikonen: Almus, tännetuloa terve, WSOY, 2022.
Hassusti puhuva mahdottoman elämänmyönteinen peikkopoika Almus muuttaa ainoaisesti elävän Herra Mattsonin tylsään ja harmaaseen läsnäisyyteen ja valloittaa kaikkien sydämet. Hassunhauska kirja ja sydämeen menevää suomen kielellä leikittelyä. Uudet ilmaisut kutsuvat pureskelemaan niitä useampaan kertaan. Almusta rakastavat ihan kaikki.
Tuomas Marjamäki ja Antti Nikunen: NOLLIS – Maailman ainoa nollasarvinen, WSOY, 2022
Isän ja tyttären hassuttelusta alkunsa saanut runsaasti kuvitettu satukirja Unikosta, joka luulee olevansa yksisarvistakin harvinaisempi nollasarvinen ja hänen ystävästään raidattomasta seeprasta eli Sahrami-Aasista. Maatilan päivät ovat pullollaan hauskoja kommelluksia ja erityistä ystävyyttä. Kirja kannattaa kuulemma lukea mahdollisimman hassuilla äänillä.
Ursula Mursu ja Apila Pepita Miettinen: Myrtti ja Noitatukka, Kumma, 2021
Satufantasiassa Myrtti viettää synttäreitä huvipuistossa ja kummitusjuna vie hänet yllättäen noitien asuttamaan Kuuilmaan, maapallon sisäpinnalle. Myrtin on löydettävä tie kotiin. Onneksi mukana on rakkaat lelut, dino ja muurahaiskarhupehmo, sekä muut hupsut ja höpsöt tuttavuudet. Kirja sopii luettavaksi myös moninaisuuden teemaan: kirjassa ei korosteta sukupuolten erityispiirteitä.
Hannele Lampela ja Pasi Pitkänen: Paavali Pattinen, supernolo supersankari, Otava, 2022.
Koulussa kiusattu herkkä ja ujo Paavali saa tietää olevansa supersankareiden sukua, jopa itsensä Batmanin. Tosin Paavalin supervoimat ovat vähän noloja: hyvä sydän ja mielikuvitus. Lopulta nämä ovat juuri ne voimat, joilla pinteestä selvitään ja Paavali pääsee näyttämään kiusaajilleen. Hilpeä, herkkä ja loistavasti kuvitettu sarjan aloitus, josta on jo tulossa elokuva.
Katso alta vinkattujen teosten saatavuus ja kurkkaa monia muita ääneen luettavaksi sopivia lastenkirjoja. Listalla ovat myös kirjaston henkilökunnan rakkaimmat lapsuuden sadut ja tarinat.
https://kirkes.finna.fi/List/1306478 - Anne
Yuval Noah Harari : Pysäyttämätön ihminen. Osa 1, Kuinka valloitimme maailman, WSOY 2022, kuvittanut Ricard Zaplana Ruiz ; suomentanut Seppo Raudaskoski
Sarja Olipa kerran elämä on aikansa tuote. Naiset kunnostautuvat lähinnä ruuanlaittajina ja nykytiedon valossa jotkin historiantulkinnat ovat vanhentuneet. Historiantutkimus korjaa itseään ja etsii jatkuvasti uusia ja monipuolisempia näkökulmia. Harari on tarttunut haasteeseen ja aloittanut uuden lapsille ja varhaisnuorille suunnatun kirjasarjan Pysäyttämätön ihminen. Ensimmäinen osa Kuinka valloitimme maailman hyppää ihmiskunnan historian alkutaipaleelle ja etsii vastauksia kysymyksiin, joita ranskalainen esikuva ei vielä osannut esittää. Kirja on kuvitettu, mutta toimii mainiosti myös Simo Häklin lukemana äänikirjana.
Toivottavasti Pysäyttämätön ihminen -kirjasarjasta tehdään animaatiosarja! Harari itse on elokuvien ja sarjojen ystävä, joten luultavasti sellainen vielä nähdään.
Tarkista kirjan saatavuus verkkokirjastosta:
Pysäyttämätön ihminen.
https://kirkes.finna.fi/Record/kirkes.1532688
Haastattelu, jossa Harari kertoo elokuvista ja sarjoista, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Haastattelu käydään englanniksi.
https://www.youtube.com/watch?v=TGqyt4wq79M - Terhi
Joonatan Tola: Punainen Planeetta, Otava 2021
Tämä kirja herättää tunteita, todella. ”Karnevalistinen tragedia”- luonnehtivat kirjaa mm. monet sitä kuvailevat arvostelut tai kirjablogit. Kyllä, tältä se tuntuu: nauru ja itku, järkyttävyys ja hauskuus. Tola kirjoittaa läpitunkevan vaikeasta aiheesta aivan uskomattoman hauskasti jopa välillä kevyen poreilevasti. Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta, lasten elämä traagisessa, sekavassa, arvaamattomassa, ennakoimattomassa perheessä. Lapset ovat tottuneet: he elävät vain elämäänsä, joka on heille tavanomaista. Joonatan Tola kirjoittaa tästä nyt aikuisena humalluttavan hauskan ja traagisen kirjan.
Teemana on perhe ja keskiössä Tolan isä, Mikko, joka kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja alkoholismista. Mikko sairastui ollessaan vasta viiden ja myös tähän liittyviä taustoja, Mikon varakasta lääkäriperhettä ja Mikon kirurgi isän tarinaa kerrotaan aluksi. Menestys, kauneus ja raha ovat tuon perheen kulissit. Mikko alkaa kapinoida jo varhain tätä kohtaan. Hänen sairauttaan myös leimaa jatkuva kapina kaikkia ja kaikkea kohtaan. Tästä saadaan aikaan elämä, joka on yhtä sirkusta. Mikko löytää rinnalleen muusan ”Omenankukkansa” ja näin elämälleen tarkoituksen: mies perustaa perheen ja on taiteilija. Omenankukka-äiti mukautuu kaikkeen ja elää Mikko isän ehdoin ja pyöräyttelee lapsia samaa tahtia, kun perhe muuttaa paikasta toiseen ja Mikko taiteilee. Kauaa ei voi olla asettautuneena samaan paikkaan, sillä muuten saatetaan joutua viranomaisten käsiin; paras taas muuttaa.
Muutolle löytyi aina järkevä selitys ”Järvenpäässä talonmieheksi naamioitunut SS-päällikkö kiersi polkupyörällä aluetta ja poltti postit, vain kivääri puuttui olalta”, isä kertoili sittemmin. Ruotsinkylässä tuli päällekarkaus ja viisitoista tappouhkausta ja Kantalassa oli niin kulttuurivihamielinen ilmapiiri, että taiteilija aivot surkastuivat.”
Isä maalaa, ryyppää, runoilee ja kirjoittaa. Hänen boheeminen ulkoinen olemuksensa herättää huomiota, milloin missäkin ja se on toki tarkoituskin: rautasaappaat, kalsarit, kettingit, kypärä, sulat ja mustaksi värjätty pitkä tukka. Rahaa ei ole ja jos sitä jostain vahingossa ilmaantuu, se sijoitetaan ”ajatuksella” esim. taiteilijatarvikkeisiin, viinaan, romuihin, joista tehdään taidetta... Vegaanisuus ja auringon valolla eläminen päättyy, kun lapset ja vaimo meinaavat kuolla nälkään ja kana on aika pistää pataan.
”Kukaan ei koske kanoihin”, isä huusi, ”kanoihin ei kosketa! Minä kasvatan niistä taistelukanoja.” Lopulta, äidin painostuksesta, isä kuitenkin suostui teurastamaan yhden kesyistä kanoistamme. Se kävi näin: hän kahmaisi kanan syliinsä, kertoi että kasvissyönti loppuu nyt tähän ja lisäsi: ”Tällä kanalla on yhtä lempeä sielu kuin minulla, niin ettei siitä kumminkaan olisi ollut taistelukanaksi” Sitten hän katkaisi kanan pään postimyynnistä hankitulla viidakkoveitsellään, tunki sipulin kanan takapuoleen ja paistoi sen -kuulemma ranskalaiseen tyyliin-avonuotiolla. Saimme koko perhe salmonellan."
Isän harhojen ja mielikuvituksen värittämä maailma on täysin käsittämätön, mutta kun seuraavasta tilanteesta hypätään uuteen, ei lukija ehdi kuin tyrskiä naurua, vaikka pitäisi olla kauhuissaan ja surullinen. Se on käsittämätöntä ja nerokasta. Joonatan Tola todella häikäisee tässä kerronnallaan. Hän yrittää ymmärtää isäänsä, samalla lukija yrittää käsittää käsittämätöntä. Alkupuoli on juuri vain näitä tunteita ja tunnelmia, kirjan loppupuoli alkaa kääntää tunteet yhä enemmän tummempiin sävyihin. Kuinka lapset ylipäänsä selvisivät / selviävät tuossa elämässä?
Suosittelen kirjaa kaikille, myös heille, jotka pelkäävät vaikeiden lapsia ja perhettä koskevien tapahtumien kuvaamista. Tämä kirja on kirjoitettu niin, että se ei vaivu synkkyyteen vaan osoittaa kuinka vaan selvitään. Tämä kirja oli minulle aivan uudenlainen kokemus käsitellä käsittämätöntä. Oletko jo lukenut, miten koit? Kirjasarjan toinen osa ”Hullut ihanat linnut” on myös ilmestynyt, mutta se onkin sitten toinen huikea kokemus. - Heini
Teemana on perhe ja keskiössä Tolan isä, Mikko, joka kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja alkoholismista. Mikko sairastui ollessaan vasta viiden ja myös tähän liittyviä taustoja, Mikon varakasta lääkäriperhettä ja Mikon kirurgi isän tarinaa kerrotaan aluksi. Menestys, kauneus ja raha ovat tuon perheen kulissit. Mikko alkaa kapinoida jo varhain tätä kohtaan. Hänen sairauttaan myös leimaa jatkuva kapina kaikkia ja kaikkea kohtaan. Tästä saadaan aikaan elämä, joka on yhtä sirkusta. Mikko löytää rinnalleen muusan ”Omenankukkansa” ja näin elämälleen tarkoituksen: mies perustaa perheen ja on taiteilija. Omenankukka-äiti mukautuu kaikkeen ja elää Mikko isän ehdoin ja pyöräyttelee lapsia samaa tahtia, kun perhe muuttaa paikasta toiseen ja Mikko taiteilee. Kauaa ei voi olla asettautuneena samaan paikkaan, sillä muuten saatetaan joutua viranomaisten käsiin; paras taas muuttaa.
Muutolle löytyi aina järkevä selitys ”Järvenpäässä talonmieheksi naamioitunut SS-päällikkö kiersi polkupyörällä aluetta ja poltti postit, vain kivääri puuttui olalta”, isä kertoili sittemmin. Ruotsinkylässä tuli päällekarkaus ja viisitoista tappouhkausta ja Kantalassa oli niin kulttuurivihamielinen ilmapiiri, että taiteilija aivot surkastuivat.”
Isä maalaa, ryyppää, runoilee ja kirjoittaa. Hänen boheeminen ulkoinen olemuksensa herättää huomiota, milloin missäkin ja se on toki tarkoituskin: rautasaappaat, kalsarit, kettingit, kypärä, sulat ja mustaksi värjätty pitkä tukka. Rahaa ei ole ja jos sitä jostain vahingossa ilmaantuu, se sijoitetaan ”ajatuksella” esim. taiteilijatarvikkeisiin, viinaan, romuihin, joista tehdään taidetta... Vegaanisuus ja auringon valolla eläminen päättyy, kun lapset ja vaimo meinaavat kuolla nälkään ja kana on aika pistää pataan.
”Kukaan ei koske kanoihin”, isä huusi, ”kanoihin ei kosketa! Minä kasvatan niistä taistelukanoja.” Lopulta, äidin painostuksesta, isä kuitenkin suostui teurastamaan yhden kesyistä kanoistamme. Se kävi näin: hän kahmaisi kanan syliinsä, kertoi että kasvissyönti loppuu nyt tähän ja lisäsi: ”Tällä kanalla on yhtä lempeä sielu kuin minulla, niin ettei siitä kumminkaan olisi ollut taistelukanaksi” Sitten hän katkaisi kanan pään postimyynnistä hankitulla viidakkoveitsellään, tunki sipulin kanan takapuoleen ja paistoi sen -kuulemma ranskalaiseen tyyliin-avonuotiolla. Saimme koko perhe salmonellan."
Isän harhojen ja mielikuvituksen värittämä maailma on täysin käsittämätön, mutta kun seuraavasta tilanteesta hypätään uuteen, ei lukija ehdi kuin tyrskiä naurua, vaikka pitäisi olla kauhuissaan ja surullinen. Se on käsittämätöntä ja nerokasta. Joonatan Tola todella häikäisee tässä kerronnallaan. Hän yrittää ymmärtää isäänsä, samalla lukija yrittää käsittää käsittämätöntä. Alkupuoli on juuri vain näitä tunteita ja tunnelmia, kirjan loppupuoli alkaa kääntää tunteet yhä enemmän tummempiin sävyihin. Kuinka lapset ylipäänsä selvisivät / selviävät tuossa elämässä?
Suosittelen kirjaa kaikille, myös heille, jotka pelkäävät vaikeiden lapsia ja perhettä koskevien tapahtumien kuvaamista. Tämä kirja on kirjoitettu niin, että se ei vaivu synkkyyteen vaan osoittaa kuinka vaan selvitään. Tämä kirja oli minulle aivan uudenlainen kokemus käsitellä käsittämätöntä. Oletko jo lukenut, miten koit? Kirjasarjan toinen osa ”Hullut ihanat linnut” on myös ilmestynyt, mutta se onkin sitten toinen huikea kokemus. - Heini
Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia – 15 oivallusta elämästä, Otava 2019, suom. Markus Mäkinen
Noriko on nuori tyttö 70-luvulla. Hän päättää osallistua tätinsä opettamaan teeseremonian opiskeluun kaverinsa kanssa ihan vain kaverin tueksi ja harrastuksena. He käyvät teeseremoniakursseilla joka lauantai vuosien ajan. Hän tulee harrastaneeksi teeseremoniaa 25 vuotta ja tässä kirjassa hän kertoo kurssin aikaansaamista oivalluksistaan ja kokemuksistaan.
Japanilaisten omistautuminen yksityiskohdille on jotain aivan huimaavaa ja meille ehkä jopa käsittämätöntä. Mutta siinä on jotain pysäyttävää ja hienoa. Sen huomasi Norikokin vuosien saatossa. Aluksi hänestä teeseremonian monet yksityiskohdat ja vivahteet tuntuivat käsittämättömiltä ja irrallisilta. Niitä oli vaikea muistaa ja samoja asioita tehtiin uudelleen ja uudelleen. Hänestä tuntui, ettei millään oppinut muistamaan kaikkia asioita ja yksityiskohtia. Ja juuri kun tuntui että oli jotain oppinut, niin vuodenaika vaihtui ja sitä myötä myös teeseremonia vaihtui ja muuttui.
Noriko kuvaa tässä kirjassa hienosti sitä miten samoja asioita toistelemalla ja asioihin perehtymällä pääsee paljon pintaa syvemmälle ja asiat ja myös elämä saavat paljon syvemmän merkityksen. Ja kuinka pienetkin asiat voivat vaikuttaa kokonaisuuteen ja kuinka teeseremonian moniulotteisuus ja pikkutarkkuus ovat kaikki tarkoin mietittyjä ja harkittuja ja miten hieno ja rauhoittava kokonaisuus kaikesta opiskellusta rakentuu.
Tämä oli hieno ja seesteinen kirja, toimii myös äänikirjana hienosti. Suosittelen eri kulttuureista kiinnostuneille ja rauhoittavaa luettavaa etsiville. Sopii hetkiin, kun kaipaa rauhallista ja hyvällä tavalla hidasta luettavaa tai kuunneltavaa. Ihan varmasti tämän luettuaan tulee kiinnitettyä enemmän huomiota pieniin asioihin, ääniin, hajuihin, makuihin ja luonnon hienoihin yksityiskohtiin. - Mintti
Japanilaisten omistautuminen yksityiskohdille on jotain aivan huimaavaa ja meille ehkä jopa käsittämätöntä. Mutta siinä on jotain pysäyttävää ja hienoa. Sen huomasi Norikokin vuosien saatossa. Aluksi hänestä teeseremonian monet yksityiskohdat ja vivahteet tuntuivat käsittämättömiltä ja irrallisilta. Niitä oli vaikea muistaa ja samoja asioita tehtiin uudelleen ja uudelleen. Hänestä tuntui, ettei millään oppinut muistamaan kaikkia asioita ja yksityiskohtia. Ja juuri kun tuntui että oli jotain oppinut, niin vuodenaika vaihtui ja sitä myötä myös teeseremonia vaihtui ja muuttui.
Noriko kuvaa tässä kirjassa hienosti sitä miten samoja asioita toistelemalla ja asioihin perehtymällä pääsee paljon pintaa syvemmälle ja asiat ja myös elämä saavat paljon syvemmän merkityksen. Ja kuinka pienetkin asiat voivat vaikuttaa kokonaisuuteen ja kuinka teeseremonian moniulotteisuus ja pikkutarkkuus ovat kaikki tarkoin mietittyjä ja harkittuja ja miten hieno ja rauhoittava kokonaisuus kaikesta opiskellusta rakentuu.
Tämä oli hieno ja seesteinen kirja, toimii myös äänikirjana hienosti. Suosittelen eri kulttuureista kiinnostuneille ja rauhoittavaa luettavaa etsiville. Sopii hetkiin, kun kaipaa rauhallista ja hyvällä tavalla hidasta luettavaa tai kuunneltavaa. Ihan varmasti tämän luettuaan tulee kiinnitettyä enemmän huomiota pieniin asioihin, ääniin, hajuihin, makuihin ja luonnon hienoihin yksityiskohtiin. - Mintti
Annukka Salama: Ripley – nopea yhteys, WSOY 2022
.png)
Annukka Salaman uusin kirja, Ripley – nopea yhteys.
Kirjan päähenkilö on Isla, pelimaailmassa tunnettu nimellä Ripley. Isla on yläkoululainen, joka viettää paljon vapaa-aikaansa pelaamalla tietokonepelejä. Pelimaailmassa hän on tutustunut henkilöön nimeltään Damien, josta on tullut Islalle hyvin tärkeä ihminen. He viestittelevät ja pelaavat yhdessä päivittäin ja tietävät toistensa elämistä lähes kaiken, paitsi että missä he asuvat. He eivät ole ikinä tavanneet oikeassa elämässä, eikä Isla ole varma haluaako koskaan tavatakaan, niin tärkeä Damien on hänelle. Ehkä oikea elämä jotenkin tulisi väliin ikävästi.
Islan koulumaailmaan ilmestyy uusi tyyppi, Anton, jonka kanssa sukset menevät heti ristiin. Ärsyttävä tyyppi, jonka kanssa Islan pitää kuitenkin olla tekemisissä, koska heillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Pikkuhiljaa Isla ja Anton tutustuvat ja tunteitakin alkaa heräillä ja kipinöitä lennellä. Mutta miten kertoa tästä Damienille, kumpi on tärkeämpää, pitkäaikainen on-line ystävä vai uusi live ystävä?
Mukaansatempaava, vauhdikas kirja kaikenikäisille lukijoille, joita kiinnostaa romantiikka, ihmissuhteet ja ihmismielen koukerot. Vaikka pelimaailma olisi itselle vierasta, kuten itselleni on, se ei haittaa, sillä kirja on niin hyvin kirjoitettu. Mukana on kommelluksia, pohdintoja ja ihanaa kutkuttavaa ihastumisenergiaa. Todella hyvää ajanvietettä ja luettavaa. - Mintti
Kirjan päähenkilö on Isla, pelimaailmassa tunnettu nimellä Ripley. Isla on yläkoululainen, joka viettää paljon vapaa-aikaansa pelaamalla tietokonepelejä. Pelimaailmassa hän on tutustunut henkilöön nimeltään Damien, josta on tullut Islalle hyvin tärkeä ihminen. He viestittelevät ja pelaavat yhdessä päivittäin ja tietävät toistensa elämistä lähes kaiken, paitsi että missä he asuvat. He eivät ole ikinä tavanneet oikeassa elämässä, eikä Isla ole varma haluaako koskaan tavatakaan, niin tärkeä Damien on hänelle. Ehkä oikea elämä jotenkin tulisi väliin ikävästi.
Islan koulumaailmaan ilmestyy uusi tyyppi, Anton, jonka kanssa sukset menevät heti ristiin. Ärsyttävä tyyppi, jonka kanssa Islan pitää kuitenkin olla tekemisissä, koska heillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Pikkuhiljaa Isla ja Anton tutustuvat ja tunteitakin alkaa heräillä ja kipinöitä lennellä. Mutta miten kertoa tästä Damienille, kumpi on tärkeämpää, pitkäaikainen on-line ystävä vai uusi live ystävä?
Mukaansatempaava, vauhdikas kirja kaikenikäisille lukijoille, joita kiinnostaa romantiikka, ihmissuhteet ja ihmismielen koukerot. Vaikka pelimaailma olisi itselle vierasta, kuten itselleni on, se ei haittaa, sillä kirja on niin hyvin kirjoitettu. Mukana on kommelluksia, pohdintoja ja ihanaa kutkuttavaa ihastumisenergiaa. Todella hyvää ajanvietettä ja luettavaa. - Mintti
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat, WSOY 2022.
26.4.1986, neuvostoliittolainen Tšernobylin ydinvoimala räjähtää. Voimalan lähialueet muuttuvat radioaktiivisten päästöjen vuoksi asuinkelvottomiksi. Ihmiset evakuoidaan, mutta eläimet jäävät alueelle oman onnensa nojaan. Tšernobylin koirat kertoo kahden koiran, Bobikin ja Gamman, kautta niin onnettomuudesta kuin elämästä suljetulla vyöhykkeellä nyky-Ukrainassa.
Tšernobylin koirat perustuu haastatteluihin ja tutkimuksiin, ja tarina onkin täynnä faktatietoa niin onnettomuudesta kuin sen seurauksista. Tiedon runsas määrä on perusteltua ja Aulén onnistuu tiivistämään isoja asioita ruutuun tai pariin. Teos onkin oikeastaan enemmän sarjakuvamuotoinen tietokirja kuin juonivetoinen tarina ja eniten siitä saavat varmasti irti he, joille onnettomuuden yksityiskohdat eivät ole erityisen tuttuja.
Realistinen kuvitus on hyvin linjassa tarinan tosipohjaisuuden kanssa ja henkii ikuisesti 80-luvulle pysähtynyttä aikaa. Neuvostoaika esitetään haaleissa harmaasävyissä, kun taas nykypäivän ruudut hehkuvat syvissä väreissä. Tämä helpottaa limittäin kulkevien tarinoiden seuraamista. Kuvituksen lisäksi tarinan tekstaus on ihastuttavan selkeä ja tekee kokonaisuudesta helpon lukea. Mikäli sarjakuva saa kiinnostumaan Tšernobylin vaiheista enemmänkin, viimeisiltä sivuilta löytyy kattava lähdeluettelo. - Jenni
Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista, Gummerus 2022, suom. Outi Menna.
Julia on kolmekymppinen, hän asuu Wieniessä ja opettaa englannin kieltä kielikoulussa. Hänen elämänsä on niin paikoilleen jumahtanutta ja tylsää, että hän haalii kaikki mahdolliset opetustunnit ja vapaa-aikoinaan käy kuulontarkastuksessa vain saadakseen jotain tekemistä, sekä osallistuu katugallupeihin. Julialla on muutama ystävä, mutta muuten melko tyhjä elämä.
Julian elämä mullistuu, kun hän eräänä iltana istuu puistonpenkille ja hänen viereensä istahtaa ruokkoamaton partasuu. Mies alkaa jutella Julialle ja jokin siinä on erilaista. Kun mies ehdottaa seuraavaa tapaamista, Julia ilmestyy paikalle, vaikka ei osaa itsekään selittää tarkalleen, että miksi. Käy ilmi että Ben on kanadalainen ja asunnoton, hän majailee Wienin pusikoissa.
Erilaisista lähtökohdistaan huolimatta heistä tulee pari eikä se tietenkään ole täysin ongelmatonta. Juliaa hämmentää Benin ajelehtiminen elämässä, ilman tarkempia päämääriä ja Benin on välillä vaikeaa olla Julian elättämä. Onnistuuko näin erilaisilta ihmisiltä yhdessä asuminen ja yhteiselo?
Kirja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, hän oikeasti löysi miehensä puskista ja siitä voi päätellä mikä kirjan lopputulema on, mutta tarina kannattaa silti lukea.
Kirja on kevyesti kirjoitettu ja siinä hyvin kuvataan Julian elämää ja sen tyhjyyttä, sekä ristiriitoja mitä eri elämäntilanteissa olevien ihmisten yhteensovittaminen herättää. Kirja sopii tosielämän romantiikasta ja ihmissuhteista kiinnostuneille ja mukavaa ja kevyttä kirjallisuutta arvostaville. - Mintti
Julian elämä mullistuu, kun hän eräänä iltana istuu puistonpenkille ja hänen viereensä istahtaa ruokkoamaton partasuu. Mies alkaa jutella Julialle ja jokin siinä on erilaista. Kun mies ehdottaa seuraavaa tapaamista, Julia ilmestyy paikalle, vaikka ei osaa itsekään selittää tarkalleen, että miksi. Käy ilmi että Ben on kanadalainen ja asunnoton, hän majailee Wienin pusikoissa.
Erilaisista lähtökohdistaan huolimatta heistä tulee pari eikä se tietenkään ole täysin ongelmatonta. Juliaa hämmentää Benin ajelehtiminen elämässä, ilman tarkempia päämääriä ja Benin on välillä vaikeaa olla Julian elättämä. Onnistuuko näin erilaisilta ihmisiltä yhdessä asuminen ja yhteiselo?
Kirja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, hän oikeasti löysi miehensä puskista ja siitä voi päätellä mikä kirjan lopputulema on, mutta tarina kannattaa silti lukea.
Kirja on kevyesti kirjoitettu ja siinä hyvin kuvataan Julian elämää ja sen tyhjyyttä, sekä ristiriitoja mitä eri elämäntilanteissa olevien ihmisten yhteensovittaminen herättää. Kirja sopii tosielämän romantiikasta ja ihmissuhteista kiinnostuneille ja mukavaa ja kevyttä kirjallisuutta arvostaville. - Mintti
Kommentit
Lähetä kommentti