Marraskuiset henkilökunnan vinkit kirjoihin ja muihin

 Hei, marraskuussa henkilökuntamme vinkkasi seuraavia kirjoja ja muutakin materiaalia, kuten pelejä ja elokuvia, somekanavissamme: 

Ardone: Nimeni on Olivia Denaro
Lautapeli: Beer and Bread
Elokuva: Teräsleidit
Yagi: Tyhjyyspäiväkirja
Swan: Kesytön saari
Sander: Ilolinnut, Naisten sota ja Petosten talo

Viola Ardone: Nimeni on Olivia Denaro, Aula & co 2023, suom. Laura Lahdensuu

Sisilia 1960-luvulla. 16-vuotias Oliva asuu pienessä kylässä yhdessä isänsä, äitinsä ja veljensä kanssa. Elämä vuosikymmenten takaisella eteläeurooppalaisella maaseudulla on kovaa, ja Oliva on muiden kyläläisten tapaan jo lapsesta asti omaksunut yhteisönsä tavat. Erityisen tärkeitä yhteiselolle ovat käsitykset siitä, millaisia ovat tytöt ja pojat, naiset ja miehet. Varsinkin tyttöjen on syytä käyttäytyä kunnollisesti. Tavat kapinoida ovat pieniä, lähes huomaamattomia: esimerkiksi Oliva piirtää salaiseen vihkoonsa filmitähtien kuvia.

Kun leipurin poika alkaa liehitellä Olivaa eikä tyttö vastaa huomionosoituksiin, tapahtumat saavat dramaattisen käänteen: poika raiskaa Olivan. 1960-luvun Sisiliassa on vielä vallalla ”korjaava avioliitto”, joka kannustaa raiskattua naista ja tekijää menemään naimisiin keskenään. Oliva päättää kuitenkin erinäisten tapahtumien kautta viedä tapauksen oikeuteen asti. Tarina perustuu tositapahtumiin: sisilialainen Franca Viola (s. 1948) joutui tosielämässä kestämään vastaavia koettelemuksia.

Kerronta tuo sisilialaisen elämänmenon katolisine rukouksineen ja kulmakonditorioineen lähelle lukijaa – ja menee kaikessa karuudessaan ihon alle. Eniten minua lukijana mietityttää se, miten omastamme poikkeava maailmankuva 1900-luvun jälkipuoliskon eurooppalaisilla on vielä ollut. Toki 1960-luvun Sisilia ja 2020-luvun Suomi ovat loppujen lopuksi varsin erilaiset maailmat, mutta toisaalta voisi kuvitella, että asenteet olisivat olleet edes hieman modernimmat. 2020-luvun länsimaisena ihmisenä joutuu venyttämään ymmärryksensä rajoja käsittääkseen, että tällainen maailmankuva on ollut ihmisille arkipäivää, totuus, jonka kyseenalaistamista ei tule edes ajatelleeksi.

Kirjan päähenkilön nimi, Oliva Denaro, on anagrammi Viola Ardonen nimestä. Minä olen Oliva, tuntuu kirjailija sanovan. Kaikkien naisten kohtalo olisi voinut olla Olivan kohtalo.
 
Kirja on painava, mutta kiihkoilematon puheenvuoro naisten oikeuksien puolesta. Miehilläkään ei ole helppoa, kuten kertojakin kirjassa tuumaa, mutta kyllä naisiin kohdistuvat odotukset ovat sanalla sanoen hurjat. Nainen ei voi olla yksilö, vaan aina osa jotakin, jonkun omaisuutta. Nainen on ruukku, joka voi särkyä vain kerran. - Saara

Lautapeli: Beer & Bread 

Kuukauden pelivinkki:

Lautapeli: Beer & Bread (2 pelaajaa, ikäsuositus 10+, pelin kieli: englanti).

Pelin suunnittelija: Scott Almes, kuvittaja: Michael Menzel.

Beer & Bread -lautapelissä pelaajat edustavat kahden kilpailevan kylän asukkaita, jotka kuuden vuoden, eli kuuden pelikierroksen, aikana yrittävät saada viljelyksensä tuottamaan mahdollisimman hyvän sadon. Sadon määrä vaihtelee pelikierrosten aikana, välillä iskevät katovuodet ja välillä sato on runsas. Satoresurssien avulla pelaajat valmistavat kylissään leipää ja olutta. Valmiit tuotokset tuottavat sekä parempia resursseja jatkossa että kasvattavat loppupistemäärää.

Voittaakseen pelaajat eivät voi kuitenkaan keskittyä vain yhteen osa-alueeseen. Pelin lopussa lasketaan yhteen valmiista leipä- ja olutkorteista tulleet pisteet. Jujuna on se, että loppupisteissä huonompi pistemäärä on se, joka lopulta ratkaisee. Jos siis pelaaja on esimerkiksi saanut leipää valmistamalla pisteitä 50, mutta oluesta on tullut vain 10 pistettä, on tuo alempi pistemäärä lopullinen tulos, jota verrataan vastustajan pistemäärään. Pelaajien on siis oltava jatkuvasti tarkkana siitä, mitä he valmistavat, jotta kokonaispistemäärä leivän ja oluen välillä pysyisi suhteellisen tasaisena.

Beer & Bread on mukava lautapeli kahdelle pelaajalle. Se on helppo oppia, mutta silti tarpeeksi monipuolinen, jotta se kestää useita pelikertoja. Yhden pelin kesto on noin puoli tuntia. - Miia

Elokuva: Teräsleidit, ohjaus Pemela Tola

Vaihteeksi leffavinkki!

Teräsleidit

2020, kesto 1h 27min, draama/komedia K7
Pääosissa Leena Uotila (Inkeri), Seela Sella (Raili) sekä Saara Pakkasvirta (Sylvi), ohjannut Pamela Tola

Elokuva kertoo kolmesta yli 75-vuotiaasta sisaruksesta.
Elokuvan alussa Inkeri lyö aviomiestään Tapiota paistinpannulla päähän ja luulee tappaneensa hänet. Kauhistunut ja järkyttynyt Inkeri hakee mukaansa vanhemmat sisarensa Railin ja Sylvin, ja heillä on edessään hulvaton road trip.
Matkan aikana Inkeri ratkaisee yhden elämänsä tärkeimmistä kysymyksistä; miten ihmeessä ihminen voi pitää itsensä järjissään, kun koko muu perhe on seinähullua sakkia?

Teräsleidit oli vuoden 2020 katsotuin ensi-iltaelokuva, eikä ihme, sillä näiden kolmen daamin tähdittäessä tätä elokuvaa mitään muuta ei voinut odottaakaan!
Hauska, hulvaton ja oivaltava elokuva sisältäen elämän tärkeiden asioiden pohtimista. - Taru

Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja, Otava 2023, suomentanut Raisa Porrasmaa

Japanissa raskaana oleville naisille annetaan Boshi techo -niminen päiväkirjanen, äidin ja lapsen kirja, johon naiset kirjoittavat raskauteen ja lapsen terveyteen liittyviä tietoja. Emi Yagin Tyhjyyspäiväkirjan (Otava 2023, suomentanut Raisa Porrasmaa) kertoja Shibata pitää myös päiväkirjaa, kushin techoa, tyhjyyspäiväkirjaa. Hänen kohtunsa on tyhjä. Hän valehtelee olevansa raskaana.

Kaikki on saanut alkunsa työelämästä. Shibata on töissä kartonkihylsyjä valmistavan yrityksen toimistossa ja on saanut siellä ainoana naisena kontolleen lähinnä kahvinkeittoa ja kopiointia. Eräänä päivänä hän kuitenkin saa tarpeekseen ja sanoo, ettei nyt pysty keittämään kahvia. Miksi, häneltä kysytään. Olen raskaana, nainen vastaa.

Kirja etenee päiväkirjamaisesti viikko viikolta aivan kuin raskaus olisi todellinen asia. Shibata katselee raskaussovelluksesta lapsen kasvua ja yrittää luoda yhteyttä muihin odottaviin äiteihin raskausaerobicissa. Kirjasta tulee mieleen oma raskausaikani: oma raskaus tuntui jotenkin yhtä todelliselta tai epätodelliselta kuin tämä fiktiivinen huijausraskauskin. Raskaus on paitsi oikea biologinen tila myös erilaisten odotusten ja käsitysten värittämä olemassaolon tapa. Naisesta tulee yhtäkkiä jotenkin hauras ja suojeltava, erilainen yksilö kuin ennen raskauttaan, jopa vähemmän yksilö, enemmän yhtä paitsi kantamansa lapsen myös ympäröivän yhteiskunnan ja sen asenteiden kanssa.

Tarinassa on myös jotakin hyvin absurdia. Voisi kuvitella, että tunnelma kirjassa olisi jotenkin paniikinomainen, kun Shibata on lipsauttanut suustaan aikamoisen valheen, mutta ei – nainen touhuaa huijaustouhujaan rauhallisesti, kuin kyseessä olisi aivan arkipäiväinen asia. Kirja on perijapanilaiseen tapaan hienovarainen ja näyttää yhteiskunnan kummallisuuksia osoittelematta ja alleviivaamatta. Siinä on mukana tiettyä absurdia huumoria, mutta myös painavuutta ja surua. - Saara

Karen Swan: Kesytön saari, suom. Ilkka Rekiaro 2023

Heinin uusin kirjavinkki! Karen Swan: Kesytön saari.

Tämä kirja on viihteellinen ja historiallinen romaani, jonka kiehtovin anti on kaunis kieli ja tarinan rungon pohjalla oleva todellinen historia St.Kildan saariryhmään kuuluvasta Hirtan saaresta. Todellisuuspohjaa ja innoitusta kirjan juoneen Karen Swan on saanut vanhoista valokuvista ja teksteistä, jotka kertovat Hirtan upean ja karun lintusaaren asuttaneiden ihmisten muutosta 160 kilometrin päähän Skotlantiin 1930-luvulla. Aivan vapaaehtoista ja tuskatonta tuo siirtymä ei todellakaan ollut.

Kirjan sankaritar Effie on veljensä kuoleman jälkeen omaksunut Hirtan saarella kiipeilyn huimaaville rinteille, joista saarelaiset saavat linnustamalla ja linnunmunia keräämällä tärkeimmän elinkeinonsa. Effien äiti on kuollut ja Effie elää nyt kaksin vanhan isänsä kanssa. Kiipeily ja linnustus ovat miesten ja poikien työtä mutta Effie on sulautunut joukkoon, sillä hänen on elätettävä isää ja itseään. Miesten ja poikien harmin aiheena on myös tämän tytön linnustustaitojen lyömättömyys, hänen rohkeutensa ja älykkyytensä. Saarelaiset elävät pienessä kyläyhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Pikkuhiljaa alkaa paljastua pelottavia salaisuuksia sekä vallan- että kostonhimoa. Yleensä juonitteluun ei olisi edes aikaa; niin niukkaa elämä on kalliosaarella meren keskellä, mutta pahuus vaanii ja odottaa sopivaa hetkeä. Saarelle tulee käymään Rikas Jaarli ja tämän poika lordi Sholto. Effie lähtee heidän oppaakseen linturetkille, sillä jaarli kerää kokoelmaansa linnunmunia. Jaarli mieltyy kovasti sekä saareen että Effien lintutuntemukseen. Lordi Sholto ja Effie puolestaan rakastuvat. He eivät voi kuvitella suhteeseensa mitään jatkumoa, mutta rakastavat toisiaan silti. Kun saarelaiset kuljetetaan pois syntymäkodistaan uusiin töihin ja kulttuuriin Skotlannin maaperälle, kaikilla on vaikeaa. Lisäksi saarella paljastuu rikos, joka jää vaivaamaan monien mieltä ratkaisemattomana.

Skotlannissa Effie ei saa töitä, sillä hän ei ole mies ja hänen pitäisi elättää itsensä ja isänsä ”naisten töillä”, joista ei saa kuin hiukan rahaa. Juonenkäänteet kuitenkin johdattelevat Effien ja hänen isänsä asustelemaan lordi Sholton ja paronin naapureiksi, koska paroni palkkaa Effien kirjaamaan ja kartoittamaan lintu- ja linnunmunakokoelmaansa. Ristiriidatonta ei työ tässäkään paikassa ole. Sekä kartanon omistava luokka että palvelusväki kummeksuvat ja huolestuvat Effien roolista tässä yhteisössä. Vielä omituisemmaksi Effien rooli käy, kun lordi Sholto palaa ulkomailta kihlattunsa kanssa, mutta tunteet Effien ja Sholton välillä eivät suinkaan ole laantuneet. Mielenkiinnolla odotan tähän kirjaan jatkoa, jota on tulossa, vaikka kovasti myös pelkään latistuuko kirja vain romanttiseksi jännitystarinaksi ilman Hirtan saarta ja sen ihmeellistä luontoa.

Suosittelen kaikille historiallisen romaanin, luontoelämysten, kevyen jännityksen ja romanttisen kirjallisuuden ystäville. Kirjassa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja vahvoja naiskuvia. Kaiken minkä vain löysin Hirtan saaresta lueskelinkin jo nopeasti. Mielenkiintoista! - Heini

Mart Sander: Ilolinnut, Naisten sota ja Petosten talo, WSOY 2022, 2023, suomentanut Kaisu Lahikainen

Kuukauden kaunokirjana tällä kertaa yhden kirjan sijasta trilogia, Mart Sanderin Ilolinnut, Naisten sota ja Petosten talo.

Tunnetko jo rouva Kukkin ja hänen tyttönsä? Rouva Kukk omistaa Tallinnassa bordellin, ”herrainklubin” kuten hienommissa piireissä sanotaan. Syksyllä 1939 painostava tunnelma leviää ympäri Eurooppaa ja lähestyvä sota vaikuttaa niin Kukkin talon asukkaisiin kuin asiakkaisiinkin. Saksalaiset alkavat kaikota Virosta ja kaduille ja lakanoiden väliin ilmestyvät neuvostoupseerit. Uutisia Suomesta puolestaan seurataan sydän kurkussa – miten käy Viron ja tallinnalaisten neitojen?

Sanderin trilogia käy läpi kohtalokkaita vuosia 1939–1941. Samaan aikaan tarina on sekä vaikuttava historiallinen kertomus, joka osin perustuu oikeisiin tapahtumiin että kevyttä viihdekirjallisuutta. Dialogia ja huumoria on runsaasti, kuten on myös jännitystä ja odottamattomia käänteitä. Viron historiaa avataan täysin uudesta näkökulmasta ja lukijaa suorastaan huimaa, kuinka paljon vain parin vuoden aikana oikein tapahtuu ja millaisiin tilanteisiin nuoret naiset päätyvät.

Vaikka kirjojen tapahtumapaikka on bordelli, sivut eivät tihku erotiikkaa vaan lihallisista iloista nautitaan yksityisesti suljettujen ovien takana. Pääpaino onkin historian mullistavissa tapahtumissa ja siinä, kuinka neuvokkaat nuoret naiset ja rouva Kukk selviävät eteensä tulevista kiperistä tilanteista. Kirjat etenevät vauhdikkaasti ja imaisevat lukijan täysin mukaansa. Henkilöhahmoja sivuille mahtuu paljon ja varoituksena onkin sanottava, että alkuun saattaa olla hieman hankala muistaa kuka kukin on. Nopeasti rouva Kukk, hänen tyttönsä ja heidän asiakkaansa kuitenkin tulevat tutuiksi ja viimeisen kirjan lopussa lukija toivoo, että heille kaikille (tai no, ainakin lähes kaikille) käy sotavuosien tuoksinassa hyvin. - Jenni