Marraskuun 2024 kirjavinkit kirjaston henkilökunnalta
Tästä kannattaa nyt lukea kirjavinkit talteen! Joulukuussa kirjaston somessa on taas jotain hieman erilaista, niin voi olla että kirjavinkkien määrä on pienempi kuin normaalisti. Eli seuraavaksi lukuvinkkejä tulee ensi vuoden puolella taas.
Marraskuussa henkilökuntamme kirjoitti kirjavinkkejä somekanaviimme seuraavista kirjoista:
Yu Miri: Uenon asema
Manninen ja Reittu: Pandakaksoset joulun jäljillä
Lampela ja Reittu: Monta yötä vielä, prinsessa Pikkiriikki?
Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki
Tim Probertin Lightfall – Viimeinen liekki
Kuronen: Seelanti
Faber & Pedersen: Talven maa
Colm Toibin: Brooklyn
Yu Miri: Uenon asema, Sammakko 2023, suom. Raisa Porrasmaa
Yu Mirin Uenon asema sijoittuu nimensä mukaisesti tokiolaiselle Uenon asemalle ja sen ympäristöön. Romaanissa aluetta tarkastellaan erityisesti kodittomien silmin: kertoja on elämänsä viimeiset vuodet kodittomana elänyt mies, joka on romaanin alkaessa kuollut ja päätynyt vaeltelemaan Tokion katuja näkymättömänä haamuna.
Harva syntyy kodittomaksi, vaan on jossakin vaiheessa elänyt ns. normaalia elämää. Romaaninkin kertojalla on oma tarinansa. Hän on kokenut melko kovan elämän, tehnyt paljon töitä ja uhrannut työnteolle myös perhesuhteensa. Kertojan kohtalo alkaakin romaanin edetessä tuntua jotenkin kohtuuttomalta. Varsinkin loppua kohden tunnelma synkkenee. Miten ihmiset voidaan jättää kaduille harhailemaan sateessa ja kylmyydessä, heikkoina ja sairaina? Miksi kodittomia katsotaan eri silmin kuin muita ihmisiä?
Kertojan elämänkohtalo kietoutuu myös Japanin keisarin elämään. Samankaltaisuuksia kertojan ja keisarin elämässä on lukuisia, mutta elämät kulkevat täysin eri polkuja. Eikä edes tarvitse olla keisari, kun kontrasti kodittomien ja muiden ihmisten välillä alkaa jo tuntua kovin suurelta. Ne, joilla on koti, voivat lähteä kaupungilta ja mennä omaan kotiin rentoutumaan, syömään ja lämmittelemään, mutta kodittomalle elämä on jonkinlaista välitilassa olemista. Elämästä puuttuu vakaus. Esimerkiksi viranomaiset voivat lyhyelläkin varoitusajalla pyytää kodittomia siirtämään pressuilla peitetyt asumuksensa pois jonkin tapahtuman tieltä; tätä kodittomat kutsuvat "jahdiksi". Heidät ikään kuin siivotaan pois näkyvistä.
Huomionarvoista on myös se, että kuolleella ja elävällä kodittomalla ei tunnu olevan juuri eroa. Kertoja joka tapauksessa vaeltelee päämäärättömänä pitkin katuja ja näyttäytyy muille ihmisille näkymättömänä, oli sitten elävä tai kuollut.
Uenon asema on kiihkottomasti kerrottu pienoisromaani täynnä suuria ajatuksia. Niin kuin parhaat pienoisromaanit yleensä, se ei ole parhaimmillaan nopeasti hotkaistuna, vaan mietiskellen luettuna. - Saara
Kirsti Manninen: Pandakaksoset joulun jäljillä, Otava 2020
Hannele Lampela: Montako yötä vielä, prinsessa Pikkiriikki? Otava 2024
Klikkaa linkistä lisää joulukalenterikirjoja (myös alakouluun):
https://kirkes.finna.fi/List/1724704
Pandakaksoset joulun jäljillä. Kirsti Manninen ja Ninka Reittu:
Pandat etsivät joulupukkia ja valoa taikalyhtyyn. Tutustutaan jouluperinteisiin ja erilaisiin tonttuihin. Myös iltasaduksi. Erityisesti leikki-ikäisille ja päiväkodin joulukalenteriksi.
Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki? Hannele Lampela ja Ninka Reittu: Miksi joku on joulunäytelmässä aasi ja joku toinen on enkeli? Miksi joku saa isomman lahjan kuin toinen? Taikaa, tonttuja ja torttuja - Anne
Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki, Otava 2024
Kiertelin eräänä yönä kirjastossa, kun silmiini sattui tämä kirja: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki. Oi rakastan keksejä! Ja kannessa on myös hauskan näköinen gorillapoliisi banaani vyöllä. Tämä kirja pitää lukea! Istahdin Stoorin säkkituoliin kirjan kanssa ja aloin lukea.
Konstaapeli Gorillan päivä alkaa mukavasti. Hänellä on viikonloppuaamun kylävuoro, jossa pääsee tapaamaan kyläläisiä ja kertomaan poliisin ammatista nuorille, sekä ottamaan yhteiskuvia fanien kanssa. Mukava aamupäivä kuitenkin keskeytyy, kun ketturouva tulee kertomaan, että hänen Ketun karkki & keksi-puodissaan on tapahtunut ryöstö! Myytäväksi tarkoitettu suklaahippukeksipaketti on kadonnut!
Konstaapeli Gorillan kaivaa repustaan rikospaikkatutkijan välineensä ja alkaa tutkia. Johtolankoja löytyy, mutta vievätkö johtolangat rötöstelijöiden jäljille? Ja mitä seuraamuksia keksivarkaudesta rosvoille tulee?
Kirjan ilmeikäs kuvitus ja mielenkiintoiset tiedot poliisin työstä ja rikospaikkatutkimuksessa käytettävistä menetelmistä pitivät minut säkkituolissa lukemassa koko yön.
Kirjaston Rotta Vorola suosittelee, etenkin poliisin työstä kiinnostuneille.
Kirja sopii alakoulun ensimmäisille luokille, tai vähän nuoremmille aikuisen kanssa luettavaksi. - Helena
Tim Probertin Lightfall – Viimeinen liekki, WSOY 2024, suom. Kati Valli
Bea asuu vaarinsa Possuvelhon kanssa Irpan sydämessä. Ikuisen tulen vartijoina he elelevät rauhallista elämää ja valmistavat lääkkeitä maailmansa asukkaille. Etsiessään aineksia rohtoa varten Bea törmää metsässä galduuri Cadin, joka on myös Possuvelhon jäljillä. Mutta kun kaksikko saapuu Bean kotiin, ei vaaria näykään missään. Bea ja Cad lähtevät etsimään Possuvelhoa, mutta matkan varrelle sattuu yhtä jos toista vaaraa.
Viimeinen liekki on lasten sarjakuva, mutta tarina on ehdottomasti nautittava myös aikuiselle lukijalle. Tarinassa on kaikki hyvän fantasiakertomuksen elementit eeppisistä taisteluista kiehtoviin kansoihin – ja ovathan päähenkilötkin varsin sympaattisia ja kiinnostavia. Eri-ikäiset lukijat kiinnittävät varmasti sarjakuvassa huomiota eri asioihin, aikuinen saattaa pohtia esimerkiksi onko Possuvelhon hajamielisyys orastavaa muistisairautta ja sitä, kykeneekö Bea käsittelemään ahdistustaan ja pelkojaan.
Viimeisen liekin kuvitus on värikäs ja valoisa, täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, joita unohtuu helposti tutkimaan pidemmäksi aikaa. Erityisesti luontoa Probert kuvaa sarjakuvassa kauniisti. Tarina etenee vauhdikkaasti ja sujuva kerronta tempaa lukijan mukaan heti alkusivuilta lähtien. Kun ihastut tähän sarjakuvaan, hyviä uutisia: Bean ja Cadin tarina jatkuu sarjan toisessa osassa Linnun varjo. - Jenni
Kirsti Kuronen: Seelanti, Karisto 2023
Jännitystä saarella, jonne kuusi nuorta kuskataan veneellä tosi-tv-sarjan kuvauksia varten. Kukin nuorista haluaa kokea jotain jännittävää ja saada äänensä kuuluville. Koko matka on pidettävä muilta salassa ja kaikilla on omat syynsä osallistua tällaiseen seikkailuun.
Saaressa yllättäen on vastassa tyhjät majoitustilat, mutta onneksi jääkaapissa on ruokaa. Löytyy viesti, jossa sanotaan, että tuotantoyhtiö tulee paikalle seuraavana päivänä. Sitä ennen nuorten pitäisi tehdä itsestään esittelyvideot.
Ekan yön aikana kaikkien kännykät häviävät ja muutakin outoa tapahtuu tai jotain taas jää tapahtumatta. Nuoret ovat saarella keskenään eikä sinne näköjään tule muita. Mistä tässä kaikessa on kyse, kuvataanko heitä salaa? Pääsevätkö he saarelta pois?
Tiheätunnelmainen kirja alkaa melko verkkaisesti, kaikkien henkilöiden syyt osallistua tosi tv-ohjelmaan kerrotaan ja kuinka he lähtevät matkalle. Saarelle päästyä juoni tiivistyy ja tempaa mukaansa. Nuoret kohtaavat sen asian, että mennyttä ei voi paeta ja kaikilla teoilla on seurauksensa. Kirjassa on jotain samaa kuin Christien klassikossa Eikä yksikään pelastunut ja myös Goldingin Kärpästen herra tulee mieleen. Jännityksen ystäville hyvä lukukokemus. - Mintti
Kim Faberin & Janni Pedersenin Talven maa, Like 2023, suom. Jaana Palanterä
Kööpenhaminan joulumarkkinoilla räjähtää pommi ja koko Tanska on shokissa. Onko kyseessä terrori-isku vai ovatko jengisodat karanneet käsistä? Entä miten pikkukaupungissa tapahtunut järkyttävä rikos liittyy räjähdykseen? Joulumarkkinoiden tapahtumien tutkinta ei edisty, kunnes rikostutkija Signe Kristiansen saa uskomattomalta kuulostavan vihjeen. Pikkukaupungin rikos puolestaan työllistää synnyinseuduilleen siirtynyttä Martin Junckeria tavalla, johon muutaman ihmisen lähipoliisilla ei ole resursseja alkuunkaan.
Lajityypille tuttuun tapaan sekä Kristiansen että Juncker painivat työtaakkansa lisäksi menneisyytensä virheiden ja mutkikkaiden perhesuhteiden kanssa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse alkoholismista tai pieleen menneestä työjutusta, vaan esimerkiksi vanhemman dementiasta. Etenkin Junckerin hahmo tuntuu kovin aidolta tuskaillessaan muistinsa kadottaneen isänsä kanssa ja yrittäessään järjestää tälle parempaa hoitoa kuin hän itse pystyy töidensä vuoksi tarjoamaan. Myös Kristiansenin syy saada kokemansa vääryys kostettua ainakin jollain tavalla on ymmärrettävä.
Talven maa on nopealukuinen ja lyhyet luvut saavat suorastaan ahmimaan kirjaa sivun toisensa jälkeen. Juoni etenee sujuvasti ja vaikka alkuun tuntuu, ettei mistään tule selvyyttä, nivoutuvat eri juonet lopulta paikoin odottamattomastikin yhteen. Ja taattuun jännärityyliin kirjan lopussa odottaa cliffhanger, joka saa lukijan janoamaan lisää. Talven maa on myös aiheiltaan erittäin ajankohtainen, jopa pelottavan hyvin kiinni juuri tässä päivässä. Hetkittäin lukijalle tulee helposti tunne, että kirjailijat ovat napanneet teoksensa aiheet suoraan viime aikojen uutisotsikoista, vaikka kirja on alkujaan julkaistu Tanskassa jo 2019. - Jenni
Colm Toíbín: Brooklyn, Tammi 2011, suomentanut Kaijamari Sivill
Kirjassa on kummallista imua, joka saa kääntämään sivun toisensa jälkeen. Kerronta on eleetöntä, ja pidän siitä, ettei se pyri herättämään lukijassa tunteita, vaan antaa tarinan tehdä tehtävänsä. Tuskallinen laivamatka pahoinvointeineen, perillä iskevä kauhistuttava koti-ikävä, arkinen elämä töineen ja huvituksineen – kaikki kuvataan rauhallisesti, lämpimästi ja uskottavasti. On kiehtovaa sukeltaa 1950-luvun amerikkalaiseen maailmaan: tansseihin, Brooklynin opiston kirjanpitäjäkursseille, nailonsukkien alennusmyynteihin tavaratalossa. Aikakauden ongelmat, kuten luokkaerot ja rasismi, tulevat myös esille. Olisin voinut lukea tällaista tekstiä vaikka kuinka pitkään ihan vain lukemisen nautinnosta. Mieleen tulivat nostalgiset lukukokemukset vanhoista tyttökirjoista, Annoista ja Emilioista.
Lopussa tarina saa kuitenkin uusia sävyjä, kun Eilis saa pysäyttävän viestin Irlannista ja lähtee vierailemaan kotiseudulleen. Tällöin tulee selväksi, kuinka vaikeaa on todella elää kahden maailman välillä. Brooklyn tuntuu olevan niin kaukana, unimaailmassa, että kaikki siellä tapahtunut on epätodellista – ja tämä mahdollistaa myös moraalittomat teot. Lopulta Eilisin on kuitenkin tehtävä lopullinen päätös.
Tänä vuonna kirjasta on ilmestynyt jatko-osa, Long Island. Mitäköhän Eilisille kuuluu parin vuosikymmenen päästä Brooklynin tapahtumista? - Saara
Kommentit
Lähetä kommentti