Marraskuun 2025 kirjavinkit

Marraskuussa vietettiin peliviikkoa ja kirjastolla vaihdeltiin palapelejä sen kunniaksi sekä pystytettiin pimeyttä lieventämään kirjaston oven viereen heijastinpuu josta voi ottaa tarpeeseen ja johon voi tuoda itselle tarpeettomia heijastimia. Somessa myös vinkattiin seuraavia kirjoja ja musiikkia: 

Aimée de Jongh: Kärpästen herra
Leo Vardiashvili: Suuren metsän reunassa
Kirkes musavinkit
Pehmopresidentin kirjavinkit peliviikolle
Colleen McCullough: Okalinnut (onko tässä kirjasto eniten matkustanut kirja?)

Aimée de Jongh: Kärpästen herra, Otava 2025, suom. Jouko Ruokosenmäki

Kuukauden sarjakuva Aimée de Jonghin Kärpästen herra vie lukijan trooppisiin maisemiin.

Lentokone putoaa autiolle saarelle. Onnettomuudesta selviää hengissä ryhmä koulupoikia. Yhdessä poikien pitää luoda omat keinonsa selviytyä, mutta päivisin kauniit rannat ja vehreä metsä muuttuvat öisin petoja viliseviksi painajaisiksi. Pienemmät pojat jäävät jalkoihin tai valjastetaan isompien apureiksi ja pojat alkavat jakaantua eri leireihin. Hiljalleen he alkavat kääntyä toisiaan vastaan.

Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä Kärpästen herra on erinomaisen onnistunut sarjakuvasovitus William Goldingin klassikkoromaanista. Tarinaa on tiivistetty, mutta kaikki juonen kannalta oleelliset asiat sarjakuvasta löytyvät. Ja millä tavalla ne onkaan esitetty! Teoksen kuvat ovat kauniin pelkistettyjä, mutta yksityiskohtia löytyy silloin kun ne ovat tarpeellisia. Värejä de Jongh käyttää taidokkaasti eri tunnelmien ja vuorokaudenaikojen mukaan.

Alkuperäisteoksen ei tarvitse olla lukijalle tuttu, vaan tarinaan pääsee sisään helposti pelkän sarjakuvan avulla. Päälle 300-sivuinen kirja saattaa ensinäkemältä hieman pelästyttää koollaan, mutta sarjakuva kannattaa ottaa ennakkoluulottomasti lukuun. Tekstiä on maltillisesti, sillä kuvat ovat itseoikeutetusti tässä teoksessa pääosassa. Tästä sarjakuvasta nauttivat taatusti myös he, jotka eivät normaalisti klassikoiden pariin hakeudu. - Jenni

Leo Vardiashvili: Suuren metsän reunassa, Bazar 2024, suom. Juha Ahokas

Marraskuun kaunokirjavinkki, Leo Vardiashvilin Suuren metsän reunassa vie lukijan Kaukasian maisemiin.

Sulidze-Donaurin perheestä kolme neljäsosaa päätyy Lontooseen 1990-luvun alussa kun Georgia irtautuu hajoavasta Neuvostoliitosta. Vuosia myöhemmin perheenpää Irakli päättää palata takaisin kotiseudulleen, mutta pian lentokoneen laskeuduttua Tbilisiin hän katoaa jäljettömiin. Samoin käy isäänsä etsimään lähteneelle Sandrolle. Jää perheen nuorimmaisen Saban tehtäväksi selvittää, mitä perheenjäsenille oikein on tapahtunut.

Suuren metsän reunassa on kirja ylisukupolvisten traumojen, niin sodan kuin perheen hajoamisen, vaikutuksesta ihmisiin. Se on myös katoamismysteeri ja kertomus tarinoiden voimasta. Romaanin nykypäivässä taustalla kummittelee Venäjän hyökkäys Etelä-Ossetiaan, joka on vaikuttanut traagisesti varsinkin Saban avuksi lyöttäytyvän Nodarin elämään. Kun mukaan heitetään vielä tulvan vuoksi eläintarhasta karanneita eläimiä ja haukkana miehiä vahtiva poliisi, on kissa-hiiri-leikki valmis.

Tarinan ainekset saavat kirjan helposti kuulostamaan sekasopalta, mutta lopputulos on kaikkea muuta. Suuren metsän reunassa on vangitseva kertomus halusta selvittää totuus ja tahdosta uskoa mahdottomaan. Vardiashvili saa ajoittain hyvinkin epäuskottavilta vaikuttavat tapahtumat kuulostamaan uskottavilta ja sujuvasti kerrottu tarina pitää lukijan otteessaan kaikista surullisista käänteistä huolimatta. - Jenni

Kirkes musavinkit

Musavinkkinä Tuusulan pääkirjastolta tässä kuussa raskaampaa musiikkia! Rebecca suosittelee Ghost-yhtyeeltä alkuvuodesta ilmestynyttä Skeleta-albumia, Linkin Parkin uudella kokoonpanolla tehtyä From Zero-levyä, sekä Sleep Tokenin Even in Arcadiaa, josta löytyy monenlaista soundia. Näitä levyjä on hyvä kuunnella esimerkiksi pimeällä aamuisella työmatkalla. - Rebecca Tuusulasta 

Peliviikon kunniaksi Pehmopresidentti vinkkaa pelaamiseen liittyviä kirjoja:

Mari Luoman lasten tietokirja "Zeta: Pelisuunnittelun mestariksi"(Mäkelä) avaa oven pelisuunnittelun maailmaan.

Jokaisesta voi tulla pelisuunnittelun mestari! Kirjan lopusta löytyy vinkkejä kasvattajille ja opettajille ja Zeta-kirjan avulla voi luokka käynnistää vaikkapa pelisuunnitteluprojektin.

Kustantajan ikäsuositus: 9-13 vuotta.

Zeta seikkailee myös pelimaailmassa lasten kaunokirjallisuudessa ja löytyy e-kirjastosta äänikirjana. Kirjasarjan ensimmäinen osa on "Zeta: Uskallatko pelata?"

Suosittu tubettaja Zonevd on intohimoinen pelien ystävä. Kirjassa "ZoneVD parhaiden pelien jäljillä"(Tammi) hän kertoo parhaista peleistä huumorin ja vauhdikkaiden tarinoiden siivittämänä. Ikäsuositus n. 9-vuotiaasta lähtien.

Suvituuli Viljanen ja Emiel Inkeri: Nikula, Naapparit karkuteillä (Hertta). Alakouluikäisille suunnatun kirjasarjan ensimmäisessä osassa mobiilipelin pelihahmot hyppäävät puhelimesta todelliseen maailmaan. Naappareiden pyydystäminen tosielämässä ei ole ollenkaan niin helppoa kuin pelissä. Onnistuuko Mesi tässä haastavassa hommassa? - Anne

Colleen McCullough: Okalinnut, WSOY 1978, suom. Eva Siikarla

Onko tässä Järvenpään kirjaston kokoelman eniten maailmaa nähnyt nide?

Kyseessä on Colleen McCulloughin Okalinnut, joka on julkaistu alun perin vuonna 1977 ja josta on tehty myös monien muistama tv-sarja 1980-luvulla. Kirjaa tituleerataan takakansitekstissä "Australian Tuulen viemäksi".
Kirja valikoitui matkalukemiseksi tapahtumapaikoilleen Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Clearyjen perhesaaga ei kuitenkaan tempaissut niin mukaansa, että tarina olisi tullut viimeisteltyä yhdellä reissulla, huolimatta pitkistä lennoista. Käytyään ensin maailman toisella puolella, kirja matkasi vielä Kilpisjärvelle, ympäri Pohjois-Norjaa, Slovenian Ljubljanaan sekä Helsinkiin ja Etelä-Karjalaan Imatralle ja Taipalsaarelle. On ehkä myös huomioitava, että kirjan painos ei ole tuoreimmasta päästä, joten myös aiemmat lainaajat ovat luultavasti näyttäneet kirjalle maailmaa. Missä kaikkialla kirja lie seikkaillutkaan?
Monesta reissusta voi ehkä päätellä, että aivan vetävin teos ei ole, vaan kerronnassa on monia nykylukijan näkökulmasta hieman puuduttavia suvantovaiheita. Näistä huolimatta olen iloinen, että tämäkin klassikko tuli tarvottua läpi. Voin suositella kirjaa suurista tunteista ja ihmiskohtaloista nauttiville lukijoille. Myös Australian karun kaunista luontoa kuvataan kirjassa elävästi, erityisesti tapahtumapaikoilla luettuna luontokuvaukset olivat kenties kirjan parasta antia.
Kuvassa todisteet kirjan vierailusta leirintäalueella jossain päin Pohjois-Norjaa.
P.S. Kyllä, enimmäisuusintakerrat tulivat täyteen, kirja tuli myös kokonaan palautettua ja lainattua uudelleen pariin otteeseen - Sonja