Elokuussa 2026 vinkatut kirjat

 Elokuussa kirjaston somekanavissa taas aktivoiduttiin kirjavinkkien kirjoittamisessa. Alussa aikuisille ja lopussa ihania kirjavinkkejä eri aiheista lapsille. Seuraavat kirjat vinkattiin: 

Oksana Vasjakina: Ruusu 
Yövartiossa, esseitä unettomuudesta
Ulla Onerva: Hattaradilemma
Ewa Kozyra-Pawlak: Karhun ja jäniksen melko jännittävät seikkailut
Huovi: Metsä-Hattusen eläinsatuja
Axel Scheffler: Miltä tuntuu pikku Papu? Axel Scheffler: Peten ja Pulmun suuri tunnekirja Aakeson: Noita tuli taloon Tolonen: Marsu ja lumpeenakellumisen taito Karsikas: Kahden kodin lauluja

Oksana Vasjakina: Ruusu, Otava 2026, Suom. Riku Toivola

Saara vinkkaa. Oksana Vasjakina: Ruusu

Oksana Vasjakina on mielenkiintoinen venäläinen nykykirjailija. Otavan kirjasto on julkaissut suomeksi Riku Toivolan kääntämänä koko Vasjakinan omakohtaisen trilogian: Haava, Aro ja Ruusu. Ensimmäinen osa kertoo Vasjakinan äidistä, toinen isästä ja kolmas tädistä.

Kertojan Svetlana-täti ei päällisin puolin viettänyt kovin kiinnostavaa elämää. Hän eli koko elämänsä samassa asunnossa oman äitinsä, kertojan mummon, kanssa. Hän piti television katsomisesta, syömisestä, juomisesta ja juhlimisesta. Hän ei käynyt töissä ja sai yhden lapsen, tyttären. Lopulta hän kuoli alle 40-vuotiaana tuberkuloosiin.

Kirjan alussa kertoja kirjoittaa Svetlanasta, että "hänessä oli hillitöntä voimaa". Sitä on lukijan ensi alkuun vaikea uskoa. Kuitenkin teoksen edetessä Svetlanan, pienen tavallisen naisen, voima tulee koko ajan enemmän esille.

Pienen ihmisen elämä laajenee tässä teoksessa tutkielmaksi ihmisyydestä. Miten taitavasti Vasjakina kirjoittaakaan tavallisesta naisesta, miten elävän kuvan Svetlanasta sanoilla maalaakaan. Svetlana jää asumaan mieleeni elävänä, suurisilmäisenä, kiivaana ja hellämielisenä ihmisenä.

Vasjakina ei kaunistele mitään, vaan kuvaa asioita raa'an rehellisesti. Siitä tässä kirjassa pidän. Tekstissä on myös esseemäisyyttä. Monta kohtaa, jotka tekee mieli kirjoittaa muistiin. Erityisen kiinnostavia ovat kirjan mietelmät tuberkuloosista ja ylipäänsä sairastamisesta. Kertoja katselee paljon tauluja, joissa ihmiset sairastavat, ja pohtii, millaista on sairastaa, kuihtua ja kuolla.

Kertoja on nainen ja myös elää naisten ympäröimänä: mummonsa, äitinsä ja tätinsä. Hän pohtii paljon naisen elämää, sen ruumiillisuutta ja velvollisuuksia. Naisten rutiinien täyttämä elämä kauhistuttaa kertojaa. Kuitenkin kertojan katse on samaan aikaan myös ymmärtävä. Kuinka paljon mahdollisuuksia yksittäisellä ihmisellä lopulta on vaikuttaa oman elämänsä kulkuun? - Saara

Yövartiossa, esseitä unettomuudesta, WSOY 2025

Nyt jatkuvat meidän kirjaston viikoittaiset kirjavinkit! Ensimmäinen tietokirjavinkki on Yövartiossa, esseitä unettomuudesta, WSOY 2025

Esa Juhani Mäkijärvi on koonnut näiden kansien väliin hyvin kattavan ja vertaistuellisen kokoelman kirjoituksia unettomuudesta, sen eri ilmenemismuodoista ja vaikutuksista ihmisten elämään. Ääneen pääsevät Tuuve Aro, Akseli Heikkilä, Jari Järvelä, Hanna-Riikka Kuisma, Sirpa Kähkönen, Esa Mäkijärvi, Samuli Putro, Tiina Raevaara, Jani Saxell, Anna Tommola, Suvi Vaarla ja Sinikka Vuola.

Kirja on jotenkin lohdullinen, sillä niin monenlaisia ongelmia unen kanssa voi olla, niin monia haasteita, ja kaikki nämä kirjoittavat ihmiset jotenkin ovat oppineet elämään sen kanssa. Jotkut ovat löytäneet toimivia keinoja, jotkut sopeutuneet tilanteeseen ja jotkut selättäneet pitkäänkin kestäneitä uniongelmia. Kirja antaa uskoa siihen, että vaikka itse ongelmaa ei saisi poistettua, niin ainakin sen kanssa voi löytää jonkinlaisen rauhan ja joskus asian hyväksymisestä voi olla iso apu.

Kirjasta käy kyllä hyvin ilmi että esimerkiksi uniongelmat ovat sellaisia, että ei se välttämättä näy ihmisestä päällepäin ja se voi osua kohdalle kenelle vain. Ja lähes kaikkihan kohtaavat jossain elämänsä vaiheessa unihaasteita. Joten tämä kirja sopii luettavaksi kaikille. On mielenkiintoista miten kirjallisesti eri tavoin voi tätäkin aihetta lähestyä ja miten sitä kuvata, miten siitä kertoa. Jokaisella kirjoittajalla on ihan oma äänensä ja se tuo hienoa vaihtelua kirjan edetessä. Lämmin suositus tälle tietokirjalle. - Mintti

Ulla Onerva: Hattaradilemma, Tammi 2025

Kuukauden kaunokirjana vinkataan Ulla Onervan Hattaradilemma, Tammi 2025. Kirjailija on tulossa kirjastollemme vieraaksi to 24.9. Tervetuloa kuuntelemaan!

Tämä kirja houkutti tarttumaan ihan vain viehättävällä kannellaan ja kepeällä nimellään. Kun on kallellaan kevyeen kirjallisuuteen, jota myös hömpäksi kutsutaan, niin tällainen ulkoasu vetoaa heti. Myös takakannen teksti vaikutti lupaavalta.

Eikä kirja pettänyt lupaustaan. Tämä on hyvin kirjoitettu, mukaansatempaava, tarpeeksi ennalta-arvaamaton ja erilaisia käänteitä ja hyviä hahmoja riittävästi sisältävä kirja. Lisäksi se on romanttisen kirjallisuuden puolesta puhuja, mitä varmasti tarvitaan.

Kirja kertoo lukion abivuottaan opiskelevista nuorista. Emma koettaa päästä sydänsuruistaan sukeltamalla romanttiseen kirjallisuuteen ja hän kimpaantuu, kun tunnettu kirjallisuuskriitikko puhuu kyseisestä kirjallisuuden lajista kovin alentuvaan sävyyn. Emma perustaa lukiossa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka tarkoituksena on lisätä romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja näkyvyyttä.

Opiskelujen ja kirjallisuuspiirin lisäksi Emman elämää värittävät ihmissuhdekoukerot ja ystävyyskuviot, jotka eivät tietenkään ole kovin selkeitä tai yksinkertaisia. Kirja on avausteos trilogiaan, joten kaksi osaa on vielä tulossa. Niitä innolla odotan, sillä tämä oli kivan kevyt, mutta ei liian höttöinen viihdekirja, jonka hahmot tuntuivat elävältä ja kiinnostaa tietää mitä sitten tapahtui. Suosittelen kevyen, mutta laadukkaan kirjallisuuden ystäville.

Sarjan seuraava osa Karamellikatastrofi on ilmestynyt 2026 ja se parhaillaan odottaa lukemista. - Mintti

Pikkutiikeri vinkkaa:

Karhun ja jäniksen melko jännittävät seikkailut (Ewa Kozyra-Pawlak, kuvitus: Pawel Pawlak, suomennos: Salme Honka. Lasten Keskus 2026). Satukirjassa on lyhyitä hyväntuulisia satuja naapureiden ja parhaiden kaverusten kommelluksista. Jänis tarvitsee karhun apua monenlaisissa kiipeleissä. Näitä lukiessa ja kuvia katsoessa hymyilyttää ja tulee ihanan turvallinen olo. Ikäsuositus: 3–8-vuotta.

Metsä-Hattusen eläinsatuja (Hannele Huovi, kuvitus: Silja-Maria Wihersaari. Tammi, 2026). Reino Metsä-Hattunen muuttaa metsään pää täynnä satuja, mutta loppuvatko eläinsadut Reinon päästä? Luonto- ja eläintarinoita täynnä mielikuvitusta, huumoria ja kerronnan riemua. Kirjan kuvitus on tunnelmallinen ja lumoava. Kustantajan ikäsuositus: n. 5-vuotiaasta alkaen ihan kaikille - Anne

Pikkutiikeri vinkkaa: 

Kuvittajanerot Axel Scheffler ja Liisa Kallio ovat taikoneet iloksemme värikkäät ja sympaattiset hahmot, joiden seurassa voi tällä kertaa tutustua tunteisiin ja harjoitella kaveritaitoja.

Kirjassa Miltä tuntuu Pikku Papu? (Tammi, 2026). Pikku Papu ja Hannu Leppäkerttu lennättävät leijaa ja päätyvät seikkailuun, jossa kaveruus on koetuksella sekä aistit ja tunteet valloillaan. Viihtymistakuu sekä lapselle että aikuiselle! Kirjan suositusikä on n. 3-vuotiaasta ylöspäin. Pikku Papu-materiaalit tempaavat taatusti mukaan leikin riemuun! Pikku Papun orkesterilta on muuten tulossa syksyllä levyllinen uutta musiikkia.

Peten ja Pulmun suuri tunnekirja (Kustannus-Mäkelä, 2026, suomennos: Raija Rintamäki) on isokokoinen luukkukirja taaperoille ja isommillekin tunnetaitotreenaajille. Jännittääkö esim. lääkäriin meno tai pelottaako pimeä? Aina kun Peteä ja Pulmua pääsee hehkuttamaan, on pakko myös mainita mainio Axel Shefflerin kuvittama, Alison Greenin kirjoittama "Tervetuloa! Kirja ystävyydestä". Pääsette matkalle ystävyyden ytimeen. Kannattaa ehdottomasti hypätä kyytiin. - Anne

Pikkutiikeri vinkkaa:

Noita tuli taloon! (Aakeson ja Bregnhøi sekä erinomaisesti kirjan kääntänyt Sanna Manninen. Orava-kirjat, 2026). Vanhemmat ovat eronneet ja poika tapaa isänsä uuden naisystävän ensimmäistä kertaa. Mutta hänhän on aivan selvästi noita, joka on loitsinut isän! Vai onkohan sittenkään? Hulvattomasti kuvitettu ja loppuhuipennukseen asti otteessaan pitävä ilkikurinen kuvakirja uusperheen elämästä. Yhdessä tai yksin luettavaksi etenkin 6–9-vuotiaille.

Sateenkaarevassa lastenromaanissa Marsu ja Lumpeenakellumisen taito (Tuutikki Tolonen ja Reetta Mäensivu, WSOY, 2025) 9-vuotias Marsu tarkastelee haukankatseellaan muuttunutta perhetilannetta, tekee tarkkoja havaintoja aikuisista ja osoittaa, miten uusiin tilanteisiin voi sopeutua. Kaikkia eron osapuolia kohdellaan lämmöllä ymmärtäen ja tekstin huumori sai välillä hihittelemään ääneen. Kirja, joka on toivoa pullollaan. Reetta Niemensivun sarjakuvamainen kuvitus tekee tekstille kunniaa. Suosittelen kirjaa alakoululaisille ja kaikille aikuisille.

Kahden kodin lauluja, Ilja Karsikas (S&S,, 2025). Petjan vanhemmat eivät löydä enää yhteistä säveltä ja eroavat. Petja huomaa, että lopulta moni hyvä asia on kuitenkin ennallaan. Kuvakirjassa korostuu lapsen turvaverkon ja läheisten merkitys. Kahden kodin lauluja on lohdullinen kirja surumielisyydestään huolimatta. Kuvitus on helposti luettavaa ja kiinnostavia yksityiskohtia riittää. Suosittelen kirjaa leikki-ikäisille ja alakouluun.

Useimmiten teeman kuvakirjat löytyvät ruskealla tarralla merkittyinä hyllystä, jonka päädyssä on opaste "elämänkaari". - Anne