Henkilökunnan lukupiiri luki kauhua!

Kirjaston henkilökunnan lukupiiri päätti lukea kauhukirjan. Se ei ole monellekaan meistä mikään lempigenre. Kirjastolla on tulossa tapahtuma Kummitusten yö ja muutenkin jos kauhukirjat sopivat johonkin tiettyyn vuodenaikaan, niin se on nyt. Kauhukirjoihin perehtyneen kollegan suosituksesta päädyimme kotimaiseen kauhuun ja kirjaksi valikoitui Marko Hautalan kirja Leväluhta. Onneksi kollega myös varoitti ettei sitä kannata ehkä lukea iltalukemisiksi. 

Itse luin kirjan päiväsaikaan, ensin odotushuoneessa ihmisten ilmoilla ja loput kotona kirkkaalla päivänvalolla - tämä tuntui helpoimmalta tavalta. Ja tämä systeemi toimi, kirja ei tullut uniin eikä onneksi kauheasti pelottanutkaan. Koko lukupiiri oli sitä mieltä että oli kiva laajentaa taas omia lukumieltymyksiään ja tottumuksiaan. Ei ehkä olisi tullut luettua tätä ilman lukupiiriä. 

Moni oli sitä mieltä ettei kirja ollut kovin pelottava. Ehkä enemmän ahdistava ja kummallinen. Se, ettei päähenkilöihin syntynyt kovin syvää yhteyttä, auttoi siinä ettei kirjan tapahtumat menneet kovin paljoa ihon alle. Se helpotti lukemista. Mutta olisi ollut jotenkin kivempi, että kirjan henkilöihin olisi syntynyt jonkinlainen side. Mietimme että jos romantiikan saralla kuumat kirjat saavat 1-5 chiliä niin montako kummitusta tällainen kauhukirja saisi kauhistuttavuudestaan. Tämä kirja sai vain 1,5-2 kummitusta koska ei ollut niin hurjan kauhea. Osa oli sitä mieltä, että kirjan prologi oli pelottavinta. Itse tarina alkaessaan ei jatkanut samaa linjaa. 

Kirja kertoo kotiseuduilleen palaavasta Meeristä. Hänellä ei ole asiat hyvin, eikä kyllä ole asiat hyvin hänen kotiseuduillaankaan. Kotitalo on ahdistava ja äiti käyttäytyy kummasti. Veli on suljettuna hoitolaitokseen. Isä on kuollut mystisesti sinne leväluhtaan, joka omituisesti vetää puoleensa. Kaikkea kummaa tapahtuu ja asiat etenevät kohti kauhistuttavia tapahtumia. 

Kirjassa esiintyvä leväluhta sai monet etsimään aiheesta lisätietoa ja sellainen kirjahan on aina hyvä, mikä lisää tietoutta jostain aiheesta ja saa tutkimaan asioita lisää. Lopputulema oli, että hyvä kun tuli luettua, erilaista kuin mihin on tottunut ja kotimainen kauhu on kyllä hyytävää. Puhuttiin sitten myös erilaisista kauhukirjoista ja mikä on ollut kamalinta mitä on lukenut. Itselleni Kingin Uinu, uinu lemmikkini oli jotain niin kamalaa, etten varmaankaan lue sitä toiste. Marko Hautalan kirjoja voi suositella jos haluaa tutustua kotimaiseen kauhuun ja se kyllä kannattaa!