Böö! Kummitteleeko kirjastoissa?
Itsestään syttyviä ja sammuvia valoja. Hyllystä tippuvia kirjoja. Hissi, joka kulkee omia aikojaan kerrosten väliä. Tummia hahmoja, kummia kuiskauksia.
Ilkivaltaa, mielikuvitusta vai kummitteleeko kirjastossamme?
Järvenpään kirjastolla on pitkä historia. Kirjastotoiminta alkoi Järvenpäässä jo 1930-luvulla, pienessä punaisessa mökissä. Siinä oli kolme huonetta, suurin maantienpuoleinen oli osuuskassan toimistohuoneena. Sen jälkeen oli pieni kamari, tuleva kirjasto, josta ovi keittiön kautta ulos. Siitä kulkivat lainaajat kirjastohuoneeseen, jonka seiniä kiersivät kirjahyllyt. (lähde)
Vuonna 1936 kirjasto joutui muuttamaan, ja pysyikin liikkeessä aina lähes 80-luvun loppuun asti, jolloin se sai vihdoin oman rakennuksen.
Järvenpään kirjasto sijainnut vuodesta 1987 alkaen nykyisessä rakennuksessaan, joten valtavan paljoa historiaa rakennukselle ei ole ehtinyt kertyä.
Mikäänhän ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon kirjastomme kirjat ovat nähneet. Ehkä jonkun kirjan mukana kirjastoomme on muuttanut henki tai useampi?
Kuinka monta keskenjäänyt tarinaa löytyy näistä hyllyistä, ja ennenkaikkea, miksi ne ovat jääneet kesken..? Oliko kirja tylsä, eikö ollut aikaa lukea, vai tapahtuiko jotain traagista, eikä lukija päässyt koskaan kirjaansa loppuun?
Kirjaston kummituksissahan ei ole mitään uutta, maailmalla on useita kirjastoja, joissa väitetään kummittelevan. Tunnetuin näistä lienee Amerikassa. Indianassa sijaitseva Willardin kirjasto on tunnettu "Harmaan Rouvan" aaveestaan, ja kirjastolla onkin esimerkiksi webbikamerat, jota kautta kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa voi katsella kirjastoa ja koittaa bongata sieltä mahdollisesti aaveen.
Suomessakaan ei ole tavatonta törmätä kirjastossa majailevaan kummitukseen. Esimerkiksi Turun kirjaston kellarissa voi törmätä edesmenneeseen kirjastonhoitajaan:
"Moni on nähnyt kummituksen ja vielä useampi on tuntenut hänen läsnäolonsa muulla tavalla. Yleensä kummitus esiintyy työn touhussa, esimerkiksi lajittelemassa kirjoja hiukset harmaalla nutturalla, kertoo kierroksen vetäjä Virva Suvitie. Monet työtekijöistä ovat kuvailleet tunteneensa hengitystä niskassaan kellarissa ollessaan..
Viimeksi ystävällismielinen kummitus on nähty syyskesällä pesemässä kellarin lattioita, tosin päättömänä." (lähde)
Lapinlahden kirjaston kummitus on sen sijaan huomattavasti näkyvämpää sorttia. Vuosittaisessa Aikataika -tapahtumassa esiintuleva kummitus on suuri yleisön suosikki.
Vaasan Palosaaren kirjastossakin kuulemma kummittelee. "Tämä kummitus ei noudata aukioloaikoja tai omista kirjastokorttia. Sen sijaan hän on mieltynyt raskaisiin kirjallisuuden hakuteoksiin, joita ei edes palauta hyllyyn omalle paikalleen vaan paiskaa ne luettuaan lattialle. Taidenäyttelyiden asettelutkaan eivät aina aavetta miellytä ja niinpä taulut saattavat olla aamulla uudessa järjestyksessä." (lähde)
Helsingissäkin ainakin Kallion, Töölön ja Richardinkadun kirjastoista kerrotaan kummitustarinoita.
Kirjasto on perinteisesti hiljainen ja rauhallinen paikka, useissa tapauksissa vanhassa rakennuksessa, joten mikäpä aaveen siellä on asustella.
Kirjaston aaveet lienevät monelle tuttu myös populaarikultturista. Iso osa muistaa alkuperäisestä Ghostbusters-elokuvasta kammottavan kirjastotädin, ja joku lienee lukenut Neiti Etsivästä ja kirjaston kummituksesta. Ja kenelle ei olisi tuttu Noidan Käsikirja, jonka kansikuva piti aina kääntää pöytää vasten, koska kannen kallo tuntui tuijottavan?
Miten kummitukset sitten yleensä ilmenevät? Yleisimpiä kummituksiin liitettyjä tapahtumia ovat välkkyvät valot, itsekseen avautuvat ja sulkeutuvat ovet, lentelevät/putoilevat esineet, kylmät tuntemukset, varjohahmot, kuiskaukset/oudot äänet..
Järvenpääkin kirjastossa näistä on koettu monia, joskus jopa aukioloaikana, asiakkaiden läsnäollessa. Lainaustoimiston valot syttyvät ja sammuvat omia aikojaan joskus useitakin kertoja päivässä. Siivooja kertoo tätä tapahtuvan joskus myös sulkemisajan jälkeen. Yön aikana hyllyistä saattaa kuulemma päätyä myös useita kirjoja lattialle. Hissikin saattaa kulkea alakertaan ilman matkustajaa, ja säikyttää pahanpäiväisesti aavejahdissa olevan opiskelijan.
Toki aina on mahdollista, että sähkötöissä on mennyt joku vinksalleen, ja valot välkkyvät siksi.
Kirjat on voitu laittaa hyllyille huonosti, ja yön pitkinä tunteina ne tippuvat itsekseen alas hyllyltä.
Hissiinkin on helppo löytää selitys, alakertaan meneminen on asetettu hissin normaalitilaksi, mikäli kukaan ei sitä käytä toviin.
Äänet ja varjo-olennot selittyvät vilkkaalla mielikuvituksella ja väsymyksellä.
Mutta kumpi on lopulta mielenkiintoisempaa? Kirjaston oma kummitus vai looginen ajattelu?
Onko sinulla kokemusta kummittelusta tai muista paranormaaleista ilmiöistä, joko kirjastoissa tai muualla? Kerro oma tarinasi kommenttikenttään!
Järvenpään kirjastolla on pitkä historia. Kirjastotoiminta alkoi Järvenpäässä jo 1930-luvulla, pienessä punaisessa mökissä. Siinä oli kolme huonetta, suurin maantienpuoleinen oli osuuskassan toimistohuoneena. Sen jälkeen oli pieni kamari, tuleva kirjasto, josta ovi keittiön kautta ulos. Siitä kulkivat lainaajat kirjastohuoneeseen, jonka seiniä kiersivät kirjahyllyt. (lähde)
Vuonna 1936 kirjasto joutui muuttamaan, ja pysyikin liikkeessä aina lähes 80-luvun loppuun asti, jolloin se sai vihdoin oman rakennuksen.
Järvenpään kirjasto sijainnut vuodesta 1987 alkaen nykyisessä rakennuksessaan, joten valtavan paljoa historiaa rakennukselle ei ole ehtinyt kertyä.
Mikäänhän ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon kirjastomme kirjat ovat nähneet. Ehkä jonkun kirjan mukana kirjastoomme on muuttanut henki tai useampi?
Kuinka monta keskenjäänyt tarinaa löytyy näistä hyllyistä, ja ennenkaikkea, miksi ne ovat jääneet kesken..? Oliko kirja tylsä, eikö ollut aikaa lukea, vai tapahtuiko jotain traagista, eikä lukija päässyt koskaan kirjaansa loppuun?
Kirjaston kummituksissahan ei ole mitään uutta, maailmalla on useita kirjastoja, joissa väitetään kummittelevan. Tunnetuin näistä lienee Amerikassa. Indianassa sijaitseva Willardin kirjasto on tunnettu "Harmaan Rouvan" aaveestaan, ja kirjastolla onkin esimerkiksi webbikamerat, jota kautta kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa voi katsella kirjastoa ja koittaa bongata sieltä mahdollisesti aaveen.
 |
| Willardin kirjaston väitetty aave webbikameran kuvassa |
"Moni on nähnyt kummituksen ja vielä useampi on tuntenut hänen läsnäolonsa muulla tavalla. Yleensä kummitus esiintyy työn touhussa, esimerkiksi lajittelemassa kirjoja hiukset harmaalla nutturalla, kertoo kierroksen vetäjä Virva Suvitie. Monet työtekijöistä ovat kuvailleet tunteneensa hengitystä niskassaan kellarissa ollessaan..
Viimeksi ystävällismielinen kummitus on nähty syyskesällä pesemässä kellarin lattioita, tosin päättömänä." (lähde)
Lapinlahden kirjaston kummitus on sen sijaan huomattavasti näkyvämpää sorttia. Vuosittaisessa Aikataika -tapahtumassa esiintuleva kummitus on suuri yleisön suosikki.
 |
| Lapinlahden kunnankirjaston kummitus (kuva Lapinlahden kirjaston facebook-sivuilta) |
Helsingissäkin ainakin Kallion, Töölön ja Richardinkadun kirjastoista kerrotaan kummitustarinoita.
Kirjasto on perinteisesti hiljainen ja rauhallinen paikka, useissa tapauksissa vanhassa rakennuksessa, joten mikäpä aaveen siellä on asustella.
Kirjaston aaveet lienevät monelle tuttu myös populaarikultturista. Iso osa muistaa alkuperäisestä Ghostbusters-elokuvasta kammottavan kirjastotädin, ja joku lienee lukenut Neiti Etsivästä ja kirjaston kummituksesta. Ja kenelle ei olisi tuttu Noidan Käsikirja, jonka kansikuva piti aina kääntää pöytää vasten, koska kannen kallo tuntui tuijottavan?
 |
| Kirjastonhoitajan kummitus Ghostbusters-elokuvasta |
Järvenpääkin kirjastossa näistä on koettu monia, joskus jopa aukioloaikana, asiakkaiden läsnäollessa. Lainaustoimiston valot syttyvät ja sammuvat omia aikojaan joskus useitakin kertoja päivässä. Siivooja kertoo tätä tapahtuvan joskus myös sulkemisajan jälkeen. Yön aikana hyllyistä saattaa kuulemma päätyä myös useita kirjoja lattialle. Hissikin saattaa kulkea alakertaan ilman matkustajaa, ja säikyttää pahanpäiväisesti aavejahdissa olevan opiskelijan.
Toki aina on mahdollista, että sähkötöissä on mennyt joku vinksalleen, ja valot välkkyvät siksi.
Kirjat on voitu laittaa hyllyille huonosti, ja yön pitkinä tunteina ne tippuvat itsekseen alas hyllyltä.
Hissiinkin on helppo löytää selitys, alakertaan meneminen on asetettu hissin normaalitilaksi, mikäli kukaan ei sitä käytä toviin.
Äänet ja varjo-olennot selittyvät vilkkaalla mielikuvituksella ja väsymyksellä.
Mutta kumpi on lopulta mielenkiintoisempaa? Kirjaston oma kummitus vai looginen ajattelu?
Onko sinulla kokemusta kummittelusta tai muista paranormaaleista ilmiöistä, joko kirjastoissa tai muualla? Kerro oma tarinasi kommenttikenttään!
Lukuvinkkejä aiheesta aaveet ja kummittelu Suomessa:
- Sami Aaltonen: Aavetaloja
- Aaveet asialla (kuunnelma)
- Caroline Young: Aaveiden atlas
- Eric Maple: Noidan käsikirja
- Anneli Kanto: Kuollut kulkee: Tarinoita manan majoilta
- Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa
- Pieni kummituskirja: Tarinoita vuosien takaa
- Kuu paistaa, kuollut ajaa: Aavetarinoita
- Ruumittomat: Suomalaisia aavenovelleja
Kommentit
Lähetä kommentti