Kirjaston kulmilla

Pimeää marraskuun iltaa piristi Aki Ollikaisen kirjailijavierailu, joka järjestettiin Järvenpään kirjaston Tyyni Tuulio –salissa 22.11. Ollikainen on tunnettu etenkin esikoisromaanistaan Nälkävuosi (Helsinki: Siltala, 2012), joka sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Esikoisteos oli ehdolla myös Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon saajaksi ja se on herättänyt kiinnostusta ulkomailla. Ollikainen kertoi tilaisuudessa, että hän on jo nuoresta asti kirjoitellut paljon, mutta tekstit ovat jääneet lähinnä pöytälaatikkoon. Ennen Nälkävuosi -kirjan kirjoittamista hän lähetti aineistoa kustantajalle, mutta vaikka hän toteuttikin kustantajan parannus- ja korjausehdotuksia, hän ei saanut julkaistua teostaan. Ajatus Nälkävuosi -kirjaan syntyi Ollikaisen mielessä, kun aihe alkoi puhutella häntä siitä syystä, että hän koki että kerjäläiset on usein sivuutettu historiankirjoissa. Ollikainen halusi pitää tekstin intensiivisenä, siksi kirjasta ei tullut paksua vaikka aih...

Tänä syksynä meidän kirjastoomme rantautui Novellikoukku. Novellikoukku on lähtöisin Helsingin Viikin kirjastosta, jossa se alkoi muutama vuosi sitten. Sieltä novellikoukku on konseptina levinnyt ensin Helsingin muihin kirjastoihin ja sieltä sitten yhä edemmäs ja edemmäs Suomen eri kolkkiin. Novellikoukun idea on, että ennalta sovittu henkilö lukee ääneen novelleja ja niitä voi tulla kuuntelemaan kuka tahansa. Samalla voi neuloa tai virkata omaa työtään tai tehdä hyväntekeväisyysneulontaa lahjoituslangoista. Tapahtuma on maksuton ja mukaan voi liittyä vaikka kesken novellien luvunkin, jos sattuu osumaan paikalle vaikka vahingossa. Novellikoukku valmiina Meillä Novellikoukkuja järjestetaan kerran kuussa ja ajankohdaksi on valikoitunut torstai-ilta. Novelleja luetaan keskellä kirjastoa, jolloin niitä voi istahtaa kuuntelemaan vaikka vain vähäksikin aikaa. Neulekahvila Lentävä lapanen on mukana touhussa lahjoittamalla meille lankoja ja puikkoja ja ohjeet, kuinka tehdään junasukka...

Ennen vanhaan kirjastossa oli kortistot, nyt on tietokanta. Tietokantaan kuvaillaan aineiston ulkoiset ominaisuudet sekä sisältö käyttäen mahdollisimman täsmällisesti ja monipuolisesti asiasanastojen termejä.  Tarkoituksena on, että teosta tai asiasisältöä etsivä löytää sen mahdollisimman kätevästi. Jokaisella niteellä on oma nidenumeronsa ja –tarransa. Kappalekohtaisesti pystytään seuraamaan aineiston liikkeitä eli tietokannasta selviävät myös aineiston sijainti ja saatavuus. Kirjastojärjestelmä vaihdetaan PallasPro:sta Axiell Auroraan. Tämä aiheuttaa aineistotietokannassa suuren myllerryksen – ja harmillisen pitkän sulkuajan. Ei osata ihan varmasti sanoa, mitkä tiedot asettuvat kohdilleen, mitkä taas pitää ”siivota” jälkeenpäin.  KIRKES-tietokanta on neljän kirjaston (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä ja Tuusula) yhteinen, ja sitä myös ylläpidetään yhteisin voimin. Järjestelmän vaihto on suuri ponnistus. Henkilökunnan on lyhyessä ajassa omaksuttava tod...

Kaikki Kirkes-kirjastot ovat järjestelmävaihdon vuoksi suljettuina 31.10.-13.11.2016 . Moni asiakas on ihmetellyt, mitä kirjastossa oikein sulkuaikana tapahtuu. Kerromme tässä, miten järjestelmävaihto vaikuttaa kirjaston toimintaan ja mitä henkilökunta tekee, kun kirjasto on kaksi viikkoa kiinni. Kirjastojärjestelmä on kirjaston asiakaspalvelun sydän ja aivot. Ilman toimivaa järjestelmää henkilökunta ja asiakkaat eivät tiedä, mitkä kirjat ovat hyllyssä ja mitkä lainassa, kenellä on kirjastokortti ja ovatko asiakkaan varaukset vielä matkalla vai jo varaushyllyssä odottamassa noutoa. Emme myöskään tietäisi, mistä aiheista kokoelman kirjat kertovat. Kirjastojärjestelmän vaihtuessa koko kirjasto toiminta pysähtyy hetkeksi. Emme voi ottaa vastaan yhtään palautusta, emme voi lainata tai uusia niteitä, emme voi rekisteröidä lehtiä saapuneiksi, emme tarkastaa, onko kirjaan varaus. Kirjastoon toimitettuja uusia kirjoja ei voida käsitellä lainattavaan kuntoon eikä rikki menneitä kirjoja ...

Viime vuonna kirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan ”Oneiron” voittanut kirjailija, kirjallisuudentutkija Laura Lindstedt vieraili Järvenpään kirjastossa 11. lokakuuta. Kirjailijan ammatti oli Lauralla haaveena jo lapsena. Hän oppi lukemaan 4-vuotiaana maitopurkin kyljestä. Leikkikirjoja hän teki jo ennen kuin osasi kirjoittaa. Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa, avaruusseikkailun, 12-vuotiaana. Hän opiskeli pääaineena yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teoreettista filosofiaa, ranskan kieltä, taidehistoriaa ja semiotiikkaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi. Hän on työskennellyt kirjailijan työn lisäksi mm. kustannustoimittajana. Lindstedt luetteli kirjailijaillassa mielikirjailijoitaan: Jean-Paul Sartre, Albert Camus, Milan Kundera, Italo Calvino, Samuel Beckett ja Natalie Sarraute. Paras suomenkielinen kirja on hänen mielestään Marja-Liisa Vartion ”Hänen olivat linnut”. ”Kirjailija Nathalie Sarrauten olen kokenut erityisen tärkeä...

Usein kirjaston tiskillä törmää eri tavalla turmeltuneisiin kirjoihin. Olen nähnyt mm. koiran syömiä, lasten repimiä, akvaarioon pudonneita, laiturille kesäsateeseen unohtuneita, punaviinikasteen saaneita ja kahvilla valeltuja kirjoja. Kirjat ovat mukana ihmisten elämässä kaikkialla, vahinkojakin siis sattuu. Paljon.    Jotkut tulevat reippaasti (ja joskus vähän ehkä noloina) kirjaston tiskille selvittämään, miten tärveltyneen kirjan voisi korvata. Kaikkein mieluiten kirjasto ottaisi vastaan saman kirjan vaikka käytettynä – korvaavan kirjan hankkiminen voi tulla asiakkaallekin huomattavan paljon halvemmaksi, jos sattuu löytämään kirjan esim. kirpputorilta tai divarista muutamalla eurolla. Nettikirjakaupoista voi joskus tehdä löytöjä. Rahallakin toki selviää. Onneksi kirjat eivät kuitenkaan yleensä ole hirvittävän kalliita ja joskus voidaan kirjan korvaushinnassa huomioida kirjan ikä ja kunto, jossa kirja oli ennen vahingon sattumista. Jotkut vahingot ovat niin pieniä, että...

Monelle varmaan on tuttu Zdeněk Milerin piirroshahmo Myyrä, joka seikkailee sekä animaatioissa että kirjoissa. Myyrä on kuulunut jo monen sukupolven lapsuuteen ja Myyrästä ja sen kavereista on tehty myös leluja, erikokoisia. Mutta oletko vielä nähnyt näin SUURTA Myyrää kuin tämä, joka muutti juuri kirjaston lastenosastolle? Myyrän meille lahjoittivat syksyllä 3. luokalle menevä Martta ja pian 5-vuotias Kerttu Kananen. Myyrä ei ole enää ihan uudenkarhea, vaan elämää nähnyt jo ja lasten halauksista ja painiotteista ryhtikin lysähtänyt. On joutunut myös pari kertaa kirurgin veitsen (lue: neulan ja langan) alle korjaukseenkin joutunut, mutta kelpo Myyränen vielä ja jaksaa olla halattavana ja rapsuteltavana.  JättiläisMyyrä! Jos halipula vaivaa, niin Myyrä mielellään on halittavana täällä kirjastossa. Sille voi lukea myös satuja tai sen kylkeen voi nojailla kun lueskelee kivoja kirjoja.  Heinäkuun loppuun asti voi myös kirjaston aulassa käydä ihastelemassa hienoja k...

Kirjaston vieraaksi saapui 19.4. varsinainen moniosaaja, Tommi Liimatta. Liimatta on suurelle yleisölle tullut tutuksi Absoluuttinen nollapiste –yhtyeen laulajana ja kitaristina, mutta hänen uransa kattaa paljon muutakin kuin pelkän musiikin. Hän on julkaissut mm. sarjakuvakokoelmia, kirjoja ja on ollut mukana toimittamassa teoksia, kuten Sound Tracker -sarja. Liimatta kertoi tilaisuudessa, jossa häntä haastatteli Järvenpään opiston Mia Pätsi , että hänen musiikillinen harrastuneisuutensa syttyi vähän sattumalta kun hän yllättäen päätti alakoulussa haluta musiikkiluokalle. Tutuksi tulivat aluksi mm. nokkahuilu, jota hän myöhemmissä sävellyksissään halusi käyttää. Liimatalla on oman kuvauksensa mukaan aina ollut valtava tarve luoda erilaista taidetta, kuten musiikkia, sarjakuvia ja tekstiä. Hän hieman humoristisesti sanoikin, että määrä on ollut useimmiten laatua tärkeämpää; kunhan on vain saanut äänittää kasetteja, piirtää sarjakuvia ja kirjoittaa. Liimatta kertoi vi...

Elämme maailmassa joka tietokoneistuu koko ajan enemmän ja vapaa-ajan vietto muuttuu. Moni ihminen on ollut huolissaan kirjastojen kohtalosta ja kirjan kohtalosta. Alkavatko kirjastot ja kirjat olemaan vanhanaikaisia ja aikansa eläneitä? Itse kirjastontätinä ja bibliofiilinä olen vahvasti ollut sitä mieltä, että kirjoilla ja kirjastoilla on oma, pysyvä paikkansa ihmisten elämässä. Mikään ei voita kirjavaraston tuoksua tai sitä fiilistä kun voi mukaansa temmanneessa kirjassa malttamattomana kääntää uuden sivun... Meidän kirjaston tilastotkin puhuvat omaa, selkeää kieltään. Kirjaston lastenosaston lainat ovat nousussa! Eivät laskussa. Kun lapset oppivat käyttämään kirjaston palveluita pienestä pitäen ja oppivat rakastamaan lukemista, he osaavat arvostaa näitä asioita myös vanhempana. Myös lapsille lukeminen tekee monella tapaa hyvää lapsen kehitykselle, se on ihan tutkittu juttu. Maaliskuu oli lastenosaston lainoissa ennätysmäisen vilkas! Viimeksi ehkä viime vuosituhannella on päästy...

Tuttuun tapaan maaliskuussa kokoonnuttiin jälleen kirjaston keskialueelle laulamaan yhteislauluja. Teemana oli tällä kertaa laulumatka maailmalle . Laulaen tehtiinkin tunnin aikana kokonainen maailmanympärimatka: Suomesta Ruotsin kautta Eurooppaan, Amerikkaan, Aasiaan ja lopuksi Venäjän kautta Lappiin. Yleisön toivomia lauluja oli mukana, kuten vaikkapa elokuvasta tuttu Cherbourgin sateenvarjot.  Ihmisiä oli saapunut paikalle runsain määrin. Kiitokset pianisteina ja esilaulajina toimineille musiikkiopiston oppilaille, heidän opettajilleen ja kaikille laulamaan tulleille!

  Kirjailija, ohjaaja Heidi Köngäs toi raikkaan tuulahduksen kirjallisuuden ja ohjauksen maailmasta, kun hän vieraili Järvenpään kirjastossa tiistaina 15.3. ”Minun on välillä pakko nauraa, välillä olla lapsellinen ja välillä vakava ja nämä elementit näkyvät myös töissäni sekä kirjallisuudessa että ohjauksen parissa”, kertoi kirjailija vierailun alussa. Köngäs on työskennellyt vuodesta 1984 lähtien Yleisradion TV1:n toimittajana, tuottajana ja ohjaajana. Hänen ohjaustöitään ovat mm. Liian paksu perhoseksi, Viimeiset mitalit, jotka perustuvat Sisko Istanmäen teoksiin sekä Tauno Tukevan sota. Hän on saanut ohjaustöistään lukuisia palkintoja.  Köngäs on kirjoittanut kirjansa virkavapaalla. Häntä on kiitetty erityisesti suomalaisen sielunelämän kuvauksesta. Aiheita hän on ammentanut omasta elämästään. Heidillä oli hyvät välit ompelija-äitiinsä, jonka naisasiakkaiden mukana tuli jutut, jotka kiinnostivat pientä tyttöä.   Hänen isänsä, joka ei ollut traumatisoitu...