Lisää henkilökunnan vinkkejä huhtikuulta

Tässä postauksessa viimeiset huhtikuun aikana kirjaston somekanavissa vinkatut kirjat. Meillähän ilmestyy kirjavinkkejä sekä Facebookissa että Instagramissa, eivätkä ne välttämättä ole samoja, siksi keräämme niitä tänne yhteen paikkaan niin niitä on kätevää vaikka jälkikäteenkin selailla! 

Sivar, Ahlrud: Etsiväkaksoset - sarja, Karisto, Gummerus 

Ovatko punatukkaiset kaksoset Klas ja Göran sekä heidän Hubert-serkkunsa tuttuja? Tämänkertainen Vanhat Helmet -kirja on Sivar Ahlrud taiteilijanimellä kirjoitettu, lapsille ja nuorille suunnattu Etsiväkaksoset -sarja. Sarja ilmestyi Suomessa -70 ja -80 -luvuilla, ja löytyy yhä lainattavana Järvenpään kirjaston varastosta.

Kuten moni muukin lastenkirjallisuuden etsivä, Klas ja Göran Bergendahl tuntuvat suorastaan vetävän erilaisia mysteerejä ja rikoksia puoleensa. Onneksi he ovat myös ilmiömäisen hyviä yhdistelemään johtolankoja, muistamaan tärkeitä pieniä yksityiskohtia ja varjostamaan epäiltyjä huomaamatta. Apuna kaksosilla on muun muassa heidän serkkunsa Hubert Norlén, ehkä hiukan turhan huoliteltu ja tärkeilevä tyyppi, mutta ihan mukava serkku joka tapauksessa. Seikkailut vievät pojat heidän kotikaupungista Vindselestä aina Tukholmaan ja Egyptiin asti.

Etsivätyön lisäksi Klas ja Göran ovat myös kunnostautuneet kepposissa ja hulluttelussa, ja joutuvatkin usein kaikenlaisiin ongelmiin kujeillessaan jonkun pahaa-aavistamattoman aikuisen tai ikätoverin kanssa. He pääsevät kuitenkin ongelmasta kuin ongelmasta eroon nopealla järjenjuoksulla ja leveällä hymyllä. Kaksosten tempaukset ja huumori onkin syy, miksi kirjaan kannattaa yhä tarttua. Jännittäviä hetkiä ja yllättäviä käänteitä riittää niitäkin, mutta lempeä huumori puree yhä - ainakin suurimman osan aikaa.

Pienenä varoituksen sanana todettakoon, että alkuperäisteokset on kirjoitettu 1940-70 -luvuilla ja se toisinaan näkyy hahmojen kuvailuissa ja asenteissa sekä siinä, mistä huumoria tehdään. Etsiväkaksoset ovat siis mukava muistojen virkistysmatka, mutta uudet salapoliisikirjafanit kannattaa ensin tutustuttaa modernimpiin lastenkirjoihin ennen sukellusta historiaan. - Annu

 John le Carré; Mies kylmästä, Weilin + Göös 1964, Tammi 2018, suomennos Antti Salomaa.

Kuukauden kaunokirja on tällä kertaa myös klassikko, kun viikon vinkkinä on John le Carrén Mies kylmästä 

Mies kylmästä oli John le Carrén läpimurto ja oikeutetusti parhaiden vakoiluromaanien listojen kärjessä vuodesta toiseen. Kirja sijoittuu aikaan, jolloin kylmä sota on kaikkein kylmimmillään ja Berliinin muuri on huomion keskipisteenä. Britannian tiedustelupalvelun agentti Alec Leamas toivoo pääsevänsä jo pois vakoilijan töistä – sisään kylmästä – mutta kun hänen paras itäsaksalainen tietolähteensä murhataan, päätyy Leamas hyväksymään vielä yhden erittäin salaisen tehtävän. Hän aloittaa operaation, jonka on kuukausien valmistelun jälkeen tarkoitus päättyä vaarallisen saksalaisvakoojan surmaamiseen. Operaatio ei kuitenkaan mene aivan niin kuin Leamasin on annettu ymmärtää.

Mies kylmästä on klassikko ja syystä. Tarina itsessään vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, mutta on kaikkea muuta. Viimeistään puolessa välissä kirjaa lukija alkaa epäillä kaikkea ja kaikkia, aivan kuten kirjan vakoojatkin. Vihjeitä asioiden todellisesta tilasta tiputellaan pitkin matkaa, mutta tästäkin huolimatta lopun käänteet tulevat yllätyksenä. Le Carré kuvaa aikakauden mielentilaa ja sitä leimaavaa vainoharhaisuutta erinomaisesti.

Kirjassa aikoinaan herätti eniten huomiota sen suhtautuminen rautaesiripun takaisiin vakoojiin. Leamas kun näkee nämä vertaisinaan ja selvästi kunnioittaa heitä ja heidän tapaansa tehdä tiedustelutyötä. Eivätkä länsimaiden agenttien toimintatavat juuri eroa itäeurooppalaisten kollegoiden työtavoista – aikanaan varmasti lähes skandaalimainen ajatus. Mies kylmästä esittelee meille toisiaan vastaan kilpailevia vakoojia tarinassa, jossa paras tapa harhauttaa vastustajaa ja lukijaa on kertoa totuus. Mutta se, mikä tarinassa on totta ja mikä ei, selviää vasta sen lopussa. Nopeasti ahmittavan romaanin jännite pitää yllä viimeisille sivuille asti. - Jenni

Juan Díaz Canalesin & Juanjo Guarnidon:  Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta, Arktinen Banaani 2006, suomennos Kirsi Kinnunen.

Kuukauden sarjakuva vie tällä kertaa Yhdysvaltoihin ja rikollisten jäljille, kun esittelyyn pääsee Juan Díaz Canalesin & Juanjo Guarnidon Blacksad – Kissa varjoisilta kujilta.

1940-luvun lopun kuohuvassa Amerikassa yksityisetsivä John Blacksad seikkailee politiikan, film noirin ja kauniiden naisten parissa. Sarjan ensimmäisessä osassa Kissa varjoisilta kujilta Blacksad tempautuu mukaan tutkimaan filmitähti Natalia Wilfordin murhaa. Pian kaupungin kujilla ja pilvenpiirtäjissä yksi jos toinenkin on vaarassa päästä hengestään.

Kissa varjoisilta kujilta on kovaksikeitetty dekkari, jossa laki ja moraali taipuvat tarpeen mukaan eikä mikään ole täysin mustavalkoista. Tarinan rikosjuoni on melko yllätyksetön ja murha ratkeaa helposti, sillä albumilla on pituutta vain 48 sivua. Tästä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi tarina imaisee mukaansa ja on helppo lukea yhdeltä istumalta. Mikään lapsille sopiva sarjakuva tämä ei ole, sellaiseen tahtiin luodit viuhuvat ja puheet ovat kaukana salonkikelpoisista.

Jos tarinan perusteella sarjakuvaan tarttuminen epäilyttää, kannattaa ottaa se luettavaksi kuvien vuoksi. Juanjo Guarnidon taidokas ja yksityiskohtainen piirrosjälki on suorastaan häikäisevän upeaa ja ruutuja tekee mieli tutkia pidemmän aikaa. Kissa varjoisilta kujilta on väreiltään seepian sävyinen, mutta sarjan muissa osissa nähdään jo varsinaista väri-ilottelua. Yhteensä Blacksad-sarjassa on ilmestynyt kuusi osaa, joista viimeisin viime vuonna.

Aivan, tärkein melkein unohtui. Kuten albumin nimikin sen kertoo, yksityisetsivä John Blacksad todellakin on kissa. - Jenni


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sattuiko vahinko?

Esittelyssä: Uusi työntekijämme Annu!

Miki-kirja, mikä se on?