Henkilökunnan vinkit huhtikuulta

 Tervetuloa huhtikuun kirjavinkkeihin! Tässä kuussa vinkattiin laajasti erilaista kirjallisuutta joten toivottavasti löydät täältä itsellesi mielenkiintoisia uusia lukukokemuksia! Ole hyvä. 

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja, Otava 2022, suomentanut Anna Louhivuori.

Huhtikuun alun kirjavinkkinä italialainen romaani 1950-luvulta.

Alba de Céspedes (1911-1997) oli italialainen kirjailija, toimittaja ja feministi. Otava on juuri julkaissut uuden painoksen de Céspedesin teoksesta Kielletty päiväkirja.

Kielletty päiväkirja sijoittuu 1950-luvun Roomaan ja on nimensä mukaisesti päiväkirjamuotoinen: 43-vuotias perheenäiti Valeria on ostanut itselleen torilta mustan vihon ja kirjoittaa nyt siihen ensimmäiset haparoivat sanat. Se, mikä tekee päiväkirjasta kielletyn, onkin kiinnostavaa – toki päiväkirjat ovat aina lähtökohtaisesti salaisia, mutta että kiellettyjä? Luulisi, ettei päiväkirjan pitämisessä voisi olla mitään väärää, jos asuu sodanjälkeisessä vapaassa Euroopassa, jossa kenenkään ajatuksia ei sensuroida. Vaan ovatko naisen ajatukset sittenkään vapaat?

Päiväkirjan edetessä Valeria saa huomata, että mitä kauemmin hän päiväkirjaansa kirjoittaa, sitä hankalampaa hänen on pitää ajatuksensa kurissa. Ne ikään kuin saavat kirjoittaessa oman elämän ja alkavat lentää, liihottaa vapaina. Valerian mieleen alkaa vähitellen pesiytyä uusia, kummallisia ajatuksia, jollaisia hän ei tiennyt voivan olla olemassakaan: Olenko oikeasti niin onnellinen kuin olen kuvitellut olevani? Rakastanko todella miestäni? Halusinko elämältä tätä ja onko vielä liian myöhäistä kokeilla jotakin uutta?

Ensimmäisen kerran elämässään Valeria tulee ajatelleeksi, että hänellä voisi olla myös oma persoona ja omia ajatuksia äidin ja vaimon roolin ulkopuolella. Äidille ja vaimolle varattu rooli on todellakin kirjaimellisesti rooli, hyvin kapea sellainen: äiti hoitaa kodin, laittaa ruuan, elää lapsilleen, kadottaa itsensä. Valeria on koko elämänsä ajan ollut hillitty ihminen, jonka arvot ovat perustuneet yhteiskunnan kulloiseenkin järjestykseen, joten uudet ajatukset tuntuvat hyvin huumaavilta, kielletyiltä, vaarallisilta.

Teoksen edetessä Valerian oma ääni vahvistuu ja saa uusia sävyjä, ja sitä vaarallisemmaksi päiväkirja lopulta muuttuu ja sitä kovemmin Valeria yrittää sitä perheenjäseniltään piilottaa. Tarkkanäköiset havainnot ympäröivästä yhteiskunnasta olisivat perheenjäsenille liikaa ja muuttaisivat heidän käsityksensä perheen täydellisenä pidetystä Äidistä lopullisesti. Valeria tekee tarinan edetessä upean sisäisen matkan, mutta saako siitä tietää hänen lisäkseen kukaan muu? Miksi omat perheenjäsenetkin pysyvät loitolla, vieraina, aivan kuin leikittäisiin roolileikkiä, jossa parhaimman jäljennöksen roolistaan tehnyt palkitaan?

Tarinan lopullinen jännite syntyy siitä, ryhtyykö Valeria lopulta seuraamaan juuri löytämäänsä sisäistä ääntä vai valitseeko hän sittenkin hänelle syntymässä annettujen odotusten täyttämisen. Lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, oliko Valerian päätös oikea.

Tämä 1950-luvun helmi oli kerta kaikkiaan mielenkiintoinen kuvaus yhdestä historian murroskohdasta, sukupolvien välisistä eroista, naisen ja miehen asemasta! - Saara 

Åsa Larsson: Isien pahat teot, Otava 2022, suom. Kirsi Kokkonen


Heinin kirjavinkkinä tänään Åsa Larssonin Isien pahat teot. 


Åsa Larssonin Rebecka Martinssonista kertova dekkarisarja sai nyt kuudennen, viimeisen osansa – ja minkälainen se olikaan! Tämän kirjan voi lukea aivan hyvin myös itsenäisenä teoksena, ei kirjasarjan osana. Åsa Larsson julkaisi esikoisdekkarinsa Aurinkomyrsky vuonna 2003, ja teos sai paljon huomiota. Larsson kuvaa henkilöitä ja ympäröivää yhteiskuntaa sekä pohjoisen luontoa todella taitavasti. Ensimmäisestä dekkarista saakka olen seurannut Rebecka Martinssonin tarinaa, mutta luullut, että jatkoa tarinaan ei ehkä tulekaan. Edellisen ja tämän viimeisen osan välillä on vierähtänyt jo kymmenen vuotta.

Kyllä tyypillisiä dekkarigenreen kuuluvia kliseitä tai oikeammin rakenteita käytetään paljon. Rebecka palaa sarjan alussa Tukholmasta, tuottavasta ja arvostetusta työstään kotiseudulleen Kiirunaan töihin syyttäjäntoimeen, ja samalla kohtaa lapsuutensa ja nuoruutensa traumoja aiheuttaneet asiat sekä epäluulon, vähättelevän ja sortavankin työyhteisön. Poliisin keskinäiset kiistat, pienen paikkakunnan sukupuolirooleihin liittyvät asenteet, luokkaerot, jopa uskonto ja vanhat kaunat tiivistyvät usein keskinäisiksi kamppailuiksi.

Pohjoismaisen dekkarin tavoin kuvaus on usein realistista ja tummanpuhuvaa, tosin varsinkin tässä Isien pahat teot -dekkarissa on myös epätavallisen paljon valoa ja ilon pilkahduksia. Rikokset sinänsä voivat olla raakoja, mutta niiden kuvauksessa vältetään kaikkea mässäilyä. Rikos on usein myös vahinko, sen tekijä on henkisen paineen ja painostuksen alla ollut ihminen. Rikokseen ajaudutaan jollain tavoin syystä tai sitten edes tunnistamatta sen perimmäistä syytä tai taakse kätkeytyvää painostusta. Pienen paikkakunnan sukujen ja yhteisöjen väliset kiistat ja ihmisten väliset vahvat siteet tai näiden siteiden auki repiminen tai hyväksi käyttäminen johtavat harkitsemattomiin tekoihin.

Tässä kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä eikä sankarillista kaikesta huolimatta selviytyvää Rebecka Martinssonia, mikä on epätyypillistä ja kiinnostavaa. Rebecka on itsensä kanssa niin syvissä vaikeuksissa, että joutuu selvittelemään omia sotkujaan ja vetäytyy itse tutkinnastakin taka-alalle kesken kaiken. Hyvin vahvoiksi henkilöhahmoiksi nousevat 66-vuotias eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja ja koskimelontaa harrastava, atleettinen Ragnhild Pekkari, joka on Rebeckan kaltoinkohdellun äidin kasvattiperheen tytär, ja ex-nyrkkeilijä Börje Ström, joka palaa kotiseudulleen Kiirunaan ja jonka elämää seurataan yhtenä juonen osana takautumien kautta 1960-luvulta saakka. Muukin henkilögalleria on laaja ja hyvin monisyinen. Tarinoita ja henkilöitä on paljon, mutta ne kaikki kiedotaan todella hienoksi kokonaisuudeksi, eikä mikään tarina jää ainakaan minusta tarpeettomaksi tai irralliseksi.

Yksi tärkeä osa kirjaa on ympäristö eli Norrbotten, Länsipohja ja Lappi. Kirjassa tulee esiin koko aluetta koskevia asioita: kulttuuriperimä ja erilaisten ihmisten, uskontojen, uskomusten sulautuminen tai ristiriitaisuudet (Suomi, Ruotsi, Saame). Lisäksi tuodaan esiin tarinaan limittyvinä juonen pätkinä alueen suhde esim. muuhun Ruotsiin, vaikkapa pääkaupunkiin Tukholmaan. Luonnon kuvaus on henkeäsalpaavan kaunista. Harvoin juonivetoisessa dekkarigenressä pysähtyy jonkin metsää tai luontoa kuvaavan asian kohdalle. Tätä kirjaa lukiessa niin käy usein, ja kohta pitää lukea yhä uudelleen, niin uskomatonta on jonkin yksityiskohdan kuvaus. Larsson ujuttaa samalla Kiirunaa koskevaan tekstiin yhteiskunnallista ajattelua ja muutoksia, jotka tuovat paitsi hyvää myös paljon ongelmia kaivoskaupunkiin. Hätkähdyttäviä ovat myös kohdat, jotka jollain tavoin voisivat olla todella epämiellyttäviä, rumia, mutta joista kertoja tekee kauniita tai tunteisiin vetoavia jopa niin, että lukija huomaa kyyneleiden kihoavan silmiinsä.

Todella vahva suositus ainakin psykologisen dekkarin lukijoille, ihmissuhteista ja luonnosta kiinnostuneille ja sukuromaanin ystäville. Ehkä myös sinulle, jota dekkari ei yleensä houkuttele… - Heini

Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Tämänkertainen vanha helmi on suomeksi vuonna 2003 ilmestynyt Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillinen tapaus.

Kirjan pääosassa on 15-vuotias Christopher, joka elelee kahdestaan isänsä kanssa. Christopherilla on aspergerin syndrooma, mikä Christopherin kohdalla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän ei aina ymmärrä toisten vitsejä, ironiaa tai kasvojen ilmeitä. Eräänä aamuna Christopherin naapurin koira löytyy kuolleena. Joku on tehnyt yöllä karmeita koiralle talikolla. Christopher haluaa selvittää, kuka murhasi koiran. Hän alkaa selvittää tapausta jututtamalla naapureita. Isä tietää Christopherin haasteet sosiaalisissa tilanteissa, ja isä toivookin, että Christopher antaisi asian olla. Christopher ei luovuta ja yöllisen koiran merkillinen tapaus saa suuret mittasuhteet...

Kirja ilmestyi alunperin englanniksi vuonna 1999, voitti erinäisiä palkintoja, oli suuri myyntimenestys ja sai myös näyttämöversion, jota on esitetty ympäri maailmaa, myös Suomessa. Ilmestyessään kirjaa kiiteltiin todentuntuisesta autistisen päähenkilön kuvauksesta. Sittemmin autistisia henkilöhahmoja on ollut paljon muissakin kirjoissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Yöllisen koiran merkillinen tapaus on lämminhenkinen ja humoristinen, ja kirjan huumori perustuu usein Christopherin kirjaimelliselle tavalle käsittää kaikki sanottu. Minulla on hetki vierähtänyt kirjan viimeisimmästä lukukerrasta. Olisi mielenkiintoista lukea kirja uudelleen verraten kirjaa kaikkeen siihen, mitä nykymaailmassa ymmärretään autismikirjosta, ja siihen, kuinka autismia käsitellään nykykirjallisuudessa kaiken parinkymmenen vuoden aikana kertyneen tiedon kanssa.

Kirjan voi lukea myös lämminhenkisenä ja liikuttavana kuvauksena perhesuhteista, sekä yksinkertaisesti vetävänä tarinana. Järvenpään kirjastossa kirja löytyy nuortenosastolta. - Sonja

Sami Sillanpää: Keskellä virtaa Kongo, HS-kirjat 2021.

Tällä kertaa kuukauden tietokirja vie meidät veden äärelle ja oppaana toimii Sami Sillanpään Keskellä virtaa Kongo.

Hyppää mukaan matkaan, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Sami Sillanpää matkustaa kongolaisen ystävänsä Victor Anasan ja toimittaja Liselott Lindströmin kanssa Kongojoen yläjuoksulta 2000 kilometrin päähän Kinshasaan. Matkaa tehdään niin jokilaivoilla kuin kanooteilla ja samalla luodataan sekä Kongon historiaa että nykypäivää. Ääneen pääsevät joen varrella asuvat kongolaiset, jotka kertovat matkalaisille elämästään, unelmistaan ja siitä, mitä Kongojoki heille merkitsee.

Keskellä virtaa Kongo on nopealukuinen ja vetävä matkakertomus, joka kertoo ennen kaikkea monelle länsimaalaiselle tuntemattomasta mutta paikallisille äärimmäisen tärkeästä joesta. Monet joen varrella sijaitsevat kaupungit ovat nähneet vuosien varrella suuria mullistuksia ja sopivin välein kirja luotaa Kongon historiaa eurooppalaisista valloittajista aina Mobutu Sese Sekon diktatuuriin ja sen kaatumiseen saakka.

Parasta kirjassa ovat kuitenkin sen ihmiset. Äitinsä luo pääsemisestä haaveileva teinipoika, uuden elämän alkuun suuntaava perhe, Euroopassa pelaamisesta unelmoiva jalkapalloilija sekä joenvarsikylien vieraanvaraiset ihmiset, jotka ottavat matkalaiset joskus yllättyneinä mutta aina sydämellisesti vastaan. Sillanpään ja kumppanien retki vaikuttaa vastoinkäymisistään huolimatta upealta ja lukija toivoo, että Victor joskus pääsee toteuttamaan haaveensa järjestää turisteille suunnattuja jokiristeilyitä. Sitä odotellessa kannattaa ottaa hyvä asento ja syventyä lukemaan, sillä tämä kirja jos mikä on nojatuolimatkailua parhaimmillaan. - Jenni


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sattuiko vahinko?

Esittelyssä: Uusi työntekijämme Annu!

Miki-kirja, mikä se on?