Kielletään kaikki - tai ainakin turhat kiellot

Päätettiin kirjaston lasten- ja nuortenosastolla leikkimielisesti julistaa kielletyksi muutamat kieltolauseet, joita usein kuulee hyllyjen välissä. Facebookissa postaus herätti niin paljon ajatuksia (kiitos kaikista ihanista kommenteista <3), että ajateltiin avata näitä meidän teesejä vielä vähän enemmän.

Heti alkuun lohdutuksen sana kaikille vanhemmille: me ymmärretään kyllä kieltojen tärkeys toisinaan ja vaikka se peräkärry olisikin mahdollista ottaa kirjastokäynnille mukaan, kirjaston omat lainarajat taitavat tulla vastaan jo paljon aiemmin. Oikein ja syystä asetettuja kieltoja tarvitaan, mutta kirjastohenkilökunnan näkökulmasta usein pärjättäisiin ilman sitä ei-sanaa. Ehkäpä kieltojen kieltämisen sijaan voitaisiin julistaa lukurauha?

Lapsen ja nuoren vastaheränneen lukuilon tappaa ihan varmasti se, että kielletään lukemasta innostuksen herättänyttä kirjaa. Me ymmärretään se tuska, kun lapsi tuo samaa Ryhmä Hau -kirjaa luettavaksi toistakymmentä kertaa tai vitosluokkalainen lainaa taas jonkun uuden helppolukuisen Lukupalat-kirjan. Toisaalta kaikenlainen lukeminen on tärkeää ja ihanaa. Pieni lapsi pitää tutuista tarinoista ja kaipaa toistoa eli vaikka aikuinen olisi jo ihan kypsynyt Vainun naamaan (kuonoon?), lapselle sen poliisihattu voi tuoda kehityksen kannalta hyödyllisiä oivalluksia. Vitosluokkalainen saattaa lukea koulussa paljon pidempiä ja vaikeampia kirjoja, ja kaipaa kotona hetken hengähdystä tutun ja turvallisen Yökoulun parissa. Tai ehkä lukeminen on yhä haastavaa ja helpoista kirjoista saa tärkeitä onnistumisen tunteita? Ei siis heti kielletä vaan mieluummin yritetään houkutella lapsi ikätasolleen sopivien kirjojen pariin tarjoamalla tälle hyvää kirjallisuutta. Helpommin sanottu kuin tehtykö? Onneksi on kirjasto!

Kirjastossa tehdään jatkuvasti työtä lasten ja nuorten lukutaitojen ja -innon eteen. Sen lisäksi, että tarjoamme valtavan hyvän ja monipuolisen kokoelman kirjallisuutta, me pyrimme tuomaan tätä kokoelmaa lasten ja nuorten saataville. Esimerkiksi kouluikäiset pääsevät koulun kautta käsiksi kirjaston kirjavinkkauksiin, kirjastolaisten kokoamiin kirjakassipaketteihin ja jopa kirjaston tarjoamiin kirjailijavierailuihin. Näiden tarkoituksena on sekä herättää lukuinnostusta että kehittää lukutaitoa. Tavoitteena olisi, että jokainen löytäisi itselleen kirjan, joka ei ole liian helppo tai liian vaikea - vaan juuri sopiva.

Koulun ja päiväkodin ulkopuolella kirjastosta saa kirjavinkkejä kysymällä henkilökunnalta. Lasten- ja nuortenosastolla on henkilökuntaa juuri lapsia ja nuoria varten, ja me mielellämme suosittelemme hyviä kirjoja. Niitä kannattaa lainata mukaan koko pino, vaikka mukana oleva esiteini nyrpistelisi nenäänsä suositteluhetkellä. Voi olla, että ajatus alkaa muhia kotimatkalla ja joskus illalla voisikin ihan varovasti kurkistaa, mikä se juttu olikaan, mistä se kirjaston tyyppi kohkasi… Kannattaa myös tutustua kirjastolaisten ja muiden alan ammattilaisten kokoamiin vinkkilistoihin, joihin löytyy linkkejä esimerkiksi meidän verkkosivuiltamme. Muita vinkkejä sekä tietoa lukemisesta ja lukutaidoista voi vilkaista esimerkiksi Lue lapselle -sivulta (vinkkejä nimestä huolimatta myös nuorille) tai Lukukeskuksen sivuilta .

Kun mikään muu ei auta, on pakko kieltää. Tämä me kirjastossakin tiedetään. On kuitenkin lapsen hyväksi tehtyjä kieltoja ja aikuisen omista ennakkokäsityksistä lähteviä kieltoja, ja siksi alussa julistettu lukurauha on niin tärkeää. Annetaan ihan kaikille rauha lukea sitä, mitä he itse haluavat ilman arvostelua eikä arvoteta lukemisia sen mukaan, millainen kirja on. Jos lapsi haluaa lukea joulukirjan kesällä, lukekoon joulukirjoja kesällä! Jos aiemmin tiukasti rekkakirjojen parissa viihtynyt lukija haluaakin tällä kirjastokäynnillä prinsessakirjan, annetaan lainata! Jos ei usko lapsen kiinnostuvan kirjasta enää kotona, voihan mukaan napata myös pari rekkakirjaa, kunhan myös kotona on mahdollisuus tarttua siihen prinsessakirjaan. Ja lukurauha pätee muuten myös aikuisiin. Muistetaan mekin olla armollisia itsellemme ja luetaan niitä kirjoja, jotka tekevät olomme hyväksi eikä niitä, joita oletamme muiden arvostavan eniten.

Lukuterveisin,

Annu, Järvenpään kirjaston lasten ja nuortenosasto

Ps. Tiedättekö mikä on kirjastossa yksi surullisimmista äänistä? Kun lapsi itkee, ettei saa vielä sitä yhtä Frozen-kirjaa. Entä yksi parhaista äänistä? Ne ilonkiljahdukset, joita lapsi on sitä ennen päästänyt tyhjentäessään kaikki kuvakirjahyllyn muut Frozen-kirjat jo valmiiksi äyräitten yli pursuilevaan lainakassiin. ;)