Tammikuun 2023 vinkatut kirjat

 Tässä postauksessa hyvin monipuolinen valikoima tammikuussa somekanavillamme vinkattuja kirjoja, olkaa hyvät. Nämä vinkit on poimittu kirjaston Facebookista ja Instagramista, sieltä saat ne heti tuoreeltaan, mutta jos joku menee ohi, niin tänne ne kootaan kuukausittain löydettäviksi ja talteen.  

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö, Bazar 2017, suom. Sari Karhulahti

Heinin uusin kirjavinkki!

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö.

Tämä kirja on maanläheinen ja melko rehelliseltä tuntuva kertomus 1920-luvun pörssiromahduksen jälkeisen länsivirginialaisen kaivoskaupungin tapahtumista ja ihmisistä. Patience Murphy oikealta nimeltään Elizabeth Snider on monenlaisten järkyttävien ja raastavienkin kokemusten jälkeen päätynyt kätilöksi pieneen Libertyn kaupunkiin. Hän jatkaa kätilönä ensin yksin mentorinsa rouva Kellyn kuoltua ja myöhemmin hänen ystävänään ja apulaisenaan toimii värillinen Bitsy-niminen tyttö.

Elämän ja kuoleman tarinat limittyvät yhdeksi kätilön elämässä.

Arkea leimaa kiihtyvän laman tuoma köyhyys ja päivittäinen elanto on riivittävä kokoon. Tärkeänä osana juonta on myös pieni talo puutarhoineen ja kotieläimineen, joita Patience hoitaa saadakseen ruokaa pöytään. Tämä ei suinkaan aina ole aivan helppoa varsinkaan naiselle, joka on ennen ollut suurkaupungissa tanssityttönä ja toiminut kapinallisena yhdistystoiminnassa. Vaikka radikaalina ja etsintäkuulutettuna Patience on tuossa toisessa elämän vaiheessaan monesta vaikeudesta selvinnyt, lehmän hoito on aivan uusi asia. Bitsy opettaa Patiencelle metsästystä ja kalastusta, kätilön työstä kertyy joskus muutama lantti ja joskus vaihtokauppana palveluksesta lämmitykseen hiiliä tai ruokatavaraa. Synnytykset ovat realistisen tuntuisesti kuvattuja, henkilöt mielenkiintoisia ja monitasoisia. Lama puristaa osasta ihmisistä esiin katkeruuden ja vihan ja saa mm. Ku Klux -klaanin ja rotusyrjinnän taas kukoistamaan, osan ihmisiä se saa päinvastoin toimimaan toisiaan tukien ja auttaen. Patiencen ajatusmaailma sotii kaikkea syrjintää ja sortoa vastaan, koska myös hän on saanut osansa siitä.

Kokonaisuutena tämä kirja oli mukava kokemus. Viime vuonna ilmestynyt itsenäinen jatko-osa taas jätti minut aivan kylmäksi - aivan henkilökohtainen tämä tunne siis. Hope Riverin kätilö on fiktiota, mutta siinä on poimintoja kirjailijan omista kokemuksista. Mielestäni kirja sopii lukuromaanin ystäville, historiallisen kaunokirjallisuuden lukijoille, luonnosta ja eläimistä kiinnostuneille ja tietysti kaikille hoitajille (-eläinten, -ihmisten, -puutarhan). - Heini

Mirkka Lappalaisen Smittenin murha – katoamistapaus 1600-luvulta, Siltala 2022

Uusi vuosi, uudet kirjavinkit! Vuoden ensimmäisenä tietokirjavinkkinä on Mirkka Lappalaisen Smittenin murha – katoamistapaus 1600-luvulta.

Ruumiin löysivät kartanon työmiehet, jotka tarvitsivat vettä muurauslaastin sekoittamiseen. Palaneen talon raunioiden lähellä oli kaivo, joka oli tukittu kivillä. Kävi ilmi, ettei Sköldvikin kartanon isäntä Nils Rosenschmidt, kutsumanimeltään myös Smitten, ollutkaan lähtenyt matkalle.

Tällaisesta asetelmasta lähtee liikkeelle Mirkka Lappalaisen historiallinen murhamysteeri, joka avaa näkymän 1600-luvun lopun suomalaiseen yhteiskuntaan täynnä väkivaltaa, juonitteluja ja mutkikkaita ihmissuhteita. Lappalainen valottaa teoksen aikana erinomaisesti niin yhteiskunnan rakenteita, niiden samanaikaista jäykkyyttä ja joustavuutta, kuin yleisemmin sitä, millaista elämä oli eteläisessä Suomessa 1600-luvulla.

Kirjan päähenkilö, omaan kaivoonsa päätyvä Nils Rosenschmidt, on samaan aikaan sekä kiinnostava että surullinen henkilö. Miksi hän kohtaa loppunsa niin kurjalla tavalla? Miksi hän käyttäytyy vallitsevien normien vastaisesti? Miksi hänen ihmissuhteensa herättävät kysymyksiä ja pahennusta aina korkeampia tahoja myöten?

Lappalainen kertoo oivasti käyttämistään lähteistä ja niiden puutteista avaten samalla myös historiantutkijan arkea. Lyhyistä, yhteen asiaan keskittyvistä luvuista koostuva kirja on nopealukuinen ja tempaa mukaansa heti alkumetreiltä lähtien. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka nauttivat hyvistä tietokirjoista, etenkin jos true crime ja murhamysteerit tai historiallinen elämänmeno kiinnostaa. - Jenni

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet, WSOY 2022

Kuukauden nuortenkirja on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana viime vuonna ollut Marisha Rasi-Koskisen Pudonneet.

Katu on nimeltään Turnaround ja se näyttää aivan tavalliselta englantilaiselta pikkukadulta. Vieressä kulkee junarata, jonka äänet kietoutuvat osaksi tarinaa. Kadun viimeisessä talossa on tapahtunut onnettomuus, joka on sysännyt liikkeelle asioita, joita ei voi pysäyttää. Teini-ikäinen Ian asuu yksin ja tekee konemusiikkia, Elias puolestaan perii kadun varrelta talon ja unelmoi täydellisen roolipelin kehittämisestä. Kun kadulle ilmestyy mystinen K, nuorten kohtalot kietoutuvat toisiinsa yllättävällä tavalla.

Pudonneet on oikeastaan sitä parempi kirja mitä vähemmän sen alkuasetelmasta ja sisällöstä tietää. Tarinaan kannattaa hypätä (tai pudota) mukaan ja antaa sen kuljettaa. Tarkkaavainen sen sijaan kannattaa olla, sillä kirjan juju paljastuu hiljalleen tarinan edetessä. Kun lukija keksii, mikä kirjan idea on, tulee henkilöiden tekemisiä, sanomisia ja valintoja seurattua aivan eri tavalla.

Kirja ei ole rakenteellisesti erityisen haastava, mutta Rasi-Koskiselle tuttuun tyyliin tarina ei myöskään päästä helpolla. Loppupuolella tekstissä alkaa olla toisteisuutta, mutta tämä on tarinan kannalta perusteltua. Erityisen paljon kirjasta saavat irti varmasti he, joita kiinnostavat samat asiat kuin Iania ja Eliasta, konemusiikki ja roolipelit. Poikien harrastuksilla ei kuitenkaan ole niin suuri merkitys juonen kannalta, että kirja pitäisi jättää lukematta, jos kumpikaan aihe ei kiinnosta. Pudonneita voi suositella kaikille, jotka kaipaavat alkuvuoden lukemistoon hieman haastetta, pitävät ”mitä jos” -kysymyksellä leikittelystä tai Rasi-Koskisen aiemmasta Auringon pimeä puoli -teoksesta pitäneille. - Jenni

Kimmo Lust: Silmukka, Suuri Kurpitsa 2022

Tammikuun ja tämän vuoden ensimmäinen kuukauden sarjakuva on Kimmo Lustin Silmukka.

Silmukka on upeasti kuvitettu ja koskettava sarjakuvaromaani vaikeasta aiheesta. Lust on herkällä kädellä kuvannut lapsen turvattomuutta ja hätää kun turvallisia aikuisia ei ole elämässä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat ja tunnelmat vievät lukijan 90-luvulle kuvien pienien hienojen yksityiskohtien myötä. Lelut lattialla ja kaupan karkit on kuvattu tarkasti ja taitavasti. Myös luonnon hieno kuvaus tukee tarinaa ja antaa tilaa. Tekstin lukeminen sujuu hyvin ja kuvien katsomiseen saa menemään aikaa, kun tarinan antaa ujua tajuntaansa. Todella hieno kokonaisuus, joka jää mieleen sanoin ja kuvin eikä jätä kylmäksi.

Kirjasta kerrottua: Silmukka kertoo kasvamisesta päihdeongelmaisen yksinhuoltajan ainoana lapsena ilman ensimmäistäkään turvallista aikuista. Teos kuvittaa nuoruuden tunnemyrskyt ja menetetyn lapsuuden seuraukset. Se avaa lapsen ja nuoren näkökulman 1990-luvun laman jälkeiseen aikaan ja tuo kuuluville niitä pieniä ääniä, jotka yleensä hautautuvat suuremmilta näyttävien yhteiskunnallisten ongelmien alle. Päähenkilö Nipsun vaiheet perustuvat tekijän kokemuksiin pienellä varsinaissuomalaisella paikkakunnalla. Kimmo Lust (s. 1986) asuu Järvenpäässä perheensä ja kissojensa kanssa. Hän on eläkkeellä, mutta työskentelee jaksamisensa mukaan sarjakuvien ja kuvitusten parissa. - Mintti

Zoë Beck: Minun silmäni näkevät, Kustantamo Huippu 2022, suomennos Anne Kilpi

Tammikuun kuukauden kaunokirja, Zoë Beckin Minun silmäni näkevät, tarjoilee meille jännitystä.

Tulevaisuuden Saksassa rannikkoseudut ovat veden vallassa, luonto valtaa takaisin asumattomiksi muuttuneita alueita ja huippuunsa kehittyneen lääketieteen avulla kansalaisten terveydestä pidetään huolta. Liina työskentelee viimeisessä riippumattomassa uutistoimistossa. Työn vaarallisuus käy ilmi, kun Liinan pomo joutuu hengenvaaralliseen onnettomuuteen ja toinen uutistoimistolle työskennellyt toimittaja kuolee. Liina alkaa selvittää, mikä tapauksia yhdistää ja joutuu samalla katsomaan uusin silmin omaa tarkoin varjeltua salaisuuttaan.

Minun silmäni näkevät kertoo yhteiskunnasta, jossa näennäisesti kaikki on paremmin kuin hyvin. Valtion valvontakoneistossa on kuitenkin kaikuja niin Itä-Saksan Stasista kuin Kiinan nykyjärjestelmästä. Vaikka täydellisen terveyden takaava teknologia ja lääketiede kuulostavat unelmalta, eivät yhtäläisyydet natsi-Saksan rotuhygieniaohjelmaan jää huomaamatta. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää ja pinnan alta paljastuu paljon rumaa. Romaani sijoittuu osittain myös Suomeen, jossa Liina viettää aikaa ennen toimittajan työtään.

Kirjan juoni kuulostaa suoraviivaiselta ja tottuneelle jännäreiden lukijalle loppuratkaisun arvaaminen saattaa olla helppoa. Tämä ei kuitenkaan haittaa lukukokemusta, sillä luku luvulta tarina saa lisää kerroksia ja lukijan pohtimaan hahmojen motiiveja. Minun silmäni näkevät on terävä ja ajankohtainen trilleri tulevaisuuden maailmasta, jossa kaikkea ja kaikkia valvotaan. Beck ei selitä, miten maailma on päätynyt nykytilaansa vaan heittää lukijan keskelle tapahtumia. Tämä tekee romaanista koukuttavan, sillä lukija haluaa saada tietää lisää siitä, mitä on tapahtunut ennen nykyhetkeä, mikä virallisessa valtion esittämässä totuudessa oikeasti on totta ja mikä ei. - Jenni